Kun 38-vuotias insinööri Knut August Palmberg vuonna 1882 perusti kimrööki- eli nokimustatehtaan Vehkalahden Koivuniemeen, ei hän varmasti aavistanut, että samalla kirjoitettiin vahvan ja perinteikkään perheyhtiön tarinan ensimmäisiä rivejä. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään Knut August oli valvonut Kymin tehtaan rakentamista Kuusankoskella ja toiminut sen ensimmäisenä isännöitsijänä (senaikainen toimitusjohtaja) sekä Turpaan Ruutitehtaan johtajana Sippolassa tehtaan räjähdykseen saakka. Suomen suuriruhtinaskuntaan oli julistettu elinkeinovapaus ja Suomi teollistui vauhdilla. Tiestö oli kuitenkin vielä varsin vaatimatonta, rautateitä alettiin vasta rakentaa ja sähkö oli harvojen etuoikeus, joten vesistön läheisyys ja vesivoima olivat tehtaalle välttämättömiä.

Nokimustasta kaasunvalmistajaksi

Kimröökiä käytettiin väriaineena sanomalehtien painomusteessa ja maaleissa, joilla maalattiin muun muassa ny-kyisen VR:n junanvaunuja. Sitä vietiin niin Venäjälle kuin ympäri Eurooppaakin ja jotta tuotantoa pystyttiin laajentamaan, osti Knut August maa-alueen vesioikeuksineen Tirvalta, jonne rakentuikin nopeasti kukoistava tehdasyhdyskunta. Kimröökitehtaan lisäksi Tirvalla oli saha sekä muuta puuhun liittyvää teollisuutta. Menestyvä yritys palkittiin myös Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Samaan aikaan alkoi Suomessa kuitenkin venäläistä-minen, joka johti niin oman valuutan, postimerkkien kuin armeijankin kieltämiseen.

Knut Augustin toisesta pojasta, Bertilistä, oli määrä tulla upseeri, mutta siirto Venäjälle romutti nämä haaveet ja Bertil päätyi pakenemaan jalkaisin Suomeen, josta matka jatkui Ahvenanmaan yli aina Sveitsiin saakka. Opinnot sekä myöhemmin työ uusien kemiallisten menetelmien parissa niin Sveitsissä, Englannissakin kuin Saksassakin johtivat siihen, että Bertil palasi Suomeen kemian tohtorina vuonna 1913, kun tilanne oli rauhoittunut. Hän perusti Tirvalle kemian tehtaan, joka valmisti steariinia ja talia. Rasvojen hydrauksen pääraaka-aineena oli vety ja sivu-tuotteena syntynyttä happea alettiin myydä hitsaustarkoituksiin. Suomen ensimmäinen ja ainoa kaasunvalmistaja oli syntynyt.

Mukana muuttuvassa maailmassa

Innovatiivisessa yrityksessä on vuosien varrella tehty lukuisia keksintöjä ja ajatus vety-yhteiskunnasta syntyi jo 1920-luvulla. ”Yritys käytti vetyä vesivoiman energian varastoimiseen ja auton polttoaineena jo 1930-luvulla, mutta maailma ei ollut silloin vielä valmis sille”, kertoo yrityksen nykyinen toimitusjohtaja, Bertilin pojanpoika Clas Palmberg. Yrityksen historiassa on nähty monta ylä- sekä alamäkeä, vaikka yritys onkin osannut uudistua monella tavalla. ”Insinöörivetoisessa teknologiayrityksessä keskityttiin pitkään vain tuotteisiin ja uskottiin, että ostajat tulevat kyllä hakemaan kaasua, jos sitä tarvitsevat. Vasta 80-luvulle tultaessa alettiin ymmärtää, kuinka kovaa kilpailu asiakkaista oli ja että pitää saada solmittua pitkäaikaisia asiakkuussopimuksia”, jatkaa Palmberg.

Nykyisin Woikoski tarjoaa kokonaisvaltaisia kaasunjakelun ratkaisuja ja palveluita niin yksityishenkilöille kuin teollisuuden ja terveydenhuollonkin tarpeisiin. Tuotteita ovat esimerkiksi hitsauskaasut ja –tarvikkeet, kotihappi-hoitolaitteet, teolliset ja elintarvikekaasut sekä lääkkeelliset kaasut. Yrityksen pääkonttori ja usea tuotantolaitos sijaitsee Voikoskella, johon Bertil Palmberg siirsi tehtaan 1930-luvulla. ”Tirvan koskien vesimäärä ei riittänyt enää kasvavan kaasuntuotannon tarpeisiin, joten tehdas siirrettiin Voikoskelle. Ennen sotia tuotanto oli siirtymässä itärajalle, mutta tehtaat jouduttiin evakuoimaan Viipurista. Tuotannon painopiste on tänä päivänä siirtynyt Kokkolaan, mutta Voikosken vesivoimaa hyödynnetään yhä edelleen ja yrityksen omistajan sekä johdon tahtotila on, että pääkonttori pysyy Voikoskella”, vakuuttaa Clas Palmberg.

"Haluamme tarjota mahdollisimman hyviä asiakaskokemuksia."

Kumppanuudesta ja asiakaskokemuksesta

Clas Palmberg puhuu paljon kumppanuuksista. ”Yritys elää niin kauan kuin se on hyödyllinen kumppaneilleen”, hän toteaa. ”Olemme uudistaneet organisaatiotamme ja yrityksen rakennetta niin, että pystymme olemaan entistä ketterämpi ja joustavampi kumppani asiakkaillemme. Haluamme tarjota mahdollisimman hyviä asiakaskokemuksia niin kaasuliiketoiminnassa kuin Woikoski Feelingissäkin”, Palmberg jatkaa.

Woikoski Feeling on matkailukokonaisuus, joka on rakentunut WHD Gårdin, entisen Mattilan tilan, ympärille. 1930-luvulla maatiloilla oli suuri sosiaalinen merkitys ja Woikosken omistamaa Mattilan tilaa pidettiin oman aikakautensa mallitilana, jossa kehitettiin kokeellisesti maanviljelyksen, karjanhoidon ja metsänhoidon menetelmiä. ”Tila oli rappeutunut ja nyt kymmenen vuotta kestänyt kunnostustyö alkoi tallin katon korjaamisesta”, naurahtaa Clas Palmberg. Kokonaisuuteen kuuluvat WHD Gårdin lisäksi Kirjokiven kartano sekä auto- ja tehdasmuseot. Yritys tarjoaa muun muassa kokous- ja juhlapalveluja sekä virkistäytymistä ja elämyksiä luonnossa. ”Tekemisen laadun pitää näkyä kaikessa, mitä teemme”, kiteyttää Palmberg.

Hyvä asiakaskokemus ja kumppanuus korostuvat myös yrityksen pankkisuhteissa. ”Osuuspankki on ollut yrityksen pankki kautta aikojen, sillä paikallisena toimijana se on sopinut hyvin yrityksen arvomaailmaan”, sanoo Palmberg. ”Aiemmin Osuuspankilla oli kuitenkin enemmän apupankin rooli. Kun muutama vuosi sitten teimme mittavaa investointia, havahduimme siihen, että OP Kymenlaakso onkin äärettömän hyvä kumppani meille: joustava, kiinnostunut asiakkaasta ja aina valmis tapaamaan ja keskustelemaan uusista hankkeista. Lisäksi OPn uusi rooli terveydenhuollon parissa on äärettömän mielenkiintoinen ja tervetullut avaus”, kiteyttää Palmberg.

”Olen ollut aina OPn asiakas, koska se on hyvä pankki.”

Työn täyteistä elämää

Vieno Puhakka syntyi vuonna 1914, kolme vuotta ennen Suomen itsenäistymistä, nykyisessä Kouvolassa, pienessä maalaiskylässä Valkealan Rämälässä. Aikuistumisen myötä tie vei Enäjärvelle, jossa Vieno liittyi myös Osuuskassan jäseneksi. Pankki toimi erään maalaistalon yläkerrassa, jossa talon isäntä hoiti kassanhoitajan tehtäviä maatilan töiden ohessa. ”Olen ollut aina OPn asiakas, koska se on hyvä pankki”, toteaa Vieno.

Elämä maaseudulla oli työntäyteistä ja rytmittyi vuodenaikojen mukaan. Jos kesällä sadesäällä ei päästy pellolle, leivottiin ja pyykättiin tai parsittiin säkkejä. Vapaa-aikanakin tehtiin puhdetöitä. ”Kasvatimme itse pellavaa, josta olen kutonut kangasta metreittäin”, muistelee Vieno, joka edelleen neuloo sukkia lapsille ja lastenlapsille Käpylän Palvelukeskuksen käsityökerhossa.

Sotavuodet toivat muutoksen elämänmenoon. Kotirintaman naisia määrättiin työhön ja niin Vieno Puhakkakin päätyi töihin puhelinkeskukseen, jossa piti olla joka kolmas yö myös öisin. Kiitoksena isänmaan hyväksi tehdystä työstä Vieno Puhakan korulippaassa on Tasavallan Presidentin myöntämä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali.

Jatkosodan aikaan perheeseen syntyi tytär Armi, josta tuli reilun kymmenen vanhana perheen pankkiasioiden hoitaja. ”Meillä oli maatilan lisäksi autoyhtymä, joten isällä olivat kädet täynnä työtä. Niinpä minusta tuli perheen asioidenhoitaja hyvin nuorena. Kävin muutaman kerran vuodessa Kouvolassakin pankissa ja kirjanpitäjän luona”, kertoo Armi. Noin 30 kilometrin matka taittui linja-autolla ja junalla ja asiointireissuun vierähti hyvinkin koko päivä. ”Vaikka töitä ja tekemistä oli paljon ja kulkeminen paljon hitaampaa kuin nykyisin, ei kenelläkään ollut koskaan kiire”, miettii Armi.

Vieno asuu nyt seitsemättä vuotta palvelukeskuksessa, omassa viihtyisässä asunnossaan, jossa kaikki palvelut ovat käden ulottuvilla. ”Täällä on hyvä olla. Omassa asunnossa on oma rauha, mutta seuraa ja tekemistä löytyy aina.”, hän kertoo. Käsityökerhon lisäksi tarjolla on jumppaa ja muitakin virikkeitä. Lisäksi talossa käy toisinaan erilaisia esiintyjiä. Pirteä ja nauravainen Vieno viilettää myös päivittäin rollaattorin kanssa pitkin Käpylän katuja. ”Välillä ihan hirvittää, kun äiti menee niin kovaa”, naurahtaa Armi.

Takaisin OP Kymenlaakson juttuihin‍