Ammunta opettaa läsnäoloa ja hetkessä elämistä – Liina Laineen tähtäimessä maailmanmestaruus

Jostain kaukaa korviin kantautuu terävä ampuma-aseen pauke. Katse harhailee väkisin paukkeen suuntaan, mutta metsäisen maaston vuoksi äänen alkulähde ei ole näkyvissä.

Pauke vaimenee ja hetken kuluttua hiekkaista rinnettä alaspäin kävelee sporttinen nuori nainen, joka toivottaa tervetulleeksi Salon ampumaurheilukeskukseen.

Liina Laine on 22-vuotias, lapsuutensa ja nuoruutensa Salossa varttunut lahjakas haulikko- ja kivääriampuja. Tällä hetkellä hän opiskelee Tampereella tuotantotaloutta, mutta on palannut kesäksi juurilleen.

– Salossa minulla on mahdollisuus ja aikaa treenata ammuntaa enemmän. Varsinkin opiskelujen alkaessa ammuntatreenit jäivät vähemmälle, kun matka tänne tutulle radalle piteni, Liina kertoo.

– Työskentelen Salossa kesän ja täällä on myös luonto ja perhe, jotka mahdollistavat minulle palautumisen hektisestä opiskeluvuodesta. Myös yksivuotias mäyräkoirani Hippu nauttii pienemmän maaseudun rauhasta ja luonnon läheisyydestä.

Liina kulkee ampumaradalla kuin kotonaan ja esittelee asiantuntevasti haulikko-, kivääri- ja pistooliammunnan ratoja. Hän viittaa mäkeen, josta äsken tuli ja kertoo, että siellä on hänen oman lajinsa, compak sportingin, ampuma-alue.

Lapsuudessa opitut tavat kantoivat aikuisuuteen

Liina kertoo kuvaillen, miten hän kulki isän mukana metsällä ja luonnossa jo pienenä tyttönä.

– Kuljimme metsässä etsimässä jättösarvia ja ruokkimassa eläimiä. Pikkuhiljaa opin erätaitoja ja kymmenvuotiaana suoritin metsästyskortin ja kävin innokkaasti erilaisilla lasten ja nuorten metsästysleireillä, Liina sanoo.

– Olen ollut äärettömän eläinrakas pienestä saakka. Olin neljävuotias, kun perheeseemme tuli ensimmäinen metsästyskoira. Opetin koiralle agilityä ja muistan, miten isäni pyöritteli päätään. Olimme kuitenkin parhaat ystävät siihen aikaan.

Ensimmäisen haulikon Liina sai 15-vuotiaana, mutta ensimmäinen kaato metsällä tehtiin jo neljä vuotta aiemmin, Liinan ollessa vain 11-vuotias.

– Ensimmäinen kaato on jäänyt hyvin mieleen. Tilanne oli niin jännittävä. Olin isäni kanssa kytiksellä ja pellon reunaan tuli kaurisvasa emänsä kanssa. Isä rauhoitteli minua ja neuvoi vieressä. Sydämeni tykytti tuhatta ja sataa.

– Lopulta pääsin ampumaan ja sain saaliiksi vasan. Ensimmäinen kaato tuntui todella hienolta ja tulen muistamaan sen ikuisesti.

Eurooppa on tullut tutuksi

Liinan oma laji on siis compak sporting eli tietynlaisella radalla ammuttava haulikkolaji. Sporting puolestaan muistuttaa hieman golfia ja ammunta tapahtuu maastoon rakennetulla radalla.

– Perinteisessä sporting ammunnassa ampumapaikkaa vaihdetaan, mutta compakissa ampuja pysyy paikallaan. Rastit ovat vaihtelevia ja jokaisella rastilla on eri tavalla ammuttavia kiekkoja. Niiden lentoradat jäljittelevät erilaisia metsästystilanteita, Liina sanoo.

Compak sporting ei ole olympialaji, mutta MM- ja EM-kilpailuita lajissa järjestetään ja niihin osallistuu noin 800 ampujaa eri puolilta maailmaa. Liina on voittanut urallaan koko mitalivärisuoran EM-kilpailuissa. Vuonna 2019 suoran kruunasi Euroopan mestaruus.

Ilman kilpailuja olisi jäänyt monta reissua tekemättä, enkä varmasti olisi päässyt näin paljoa näkemään maailmaa. Menestyin hyvin jo ensimmäisissä EM-kisoissa ja neljännellä kerralla sain mitalin kirkastettua kultaan.

– Viime vuosi jäi väliin isojen kilpailujen osalta, sillä ne peruttiin koronan vuoksi. Olen treenannut ahkerasti ja valmistautunut tulevan heinäkuun kilpailuun, jotka toivottavasti voidaan järjestää ennakkosuunnitelmien mukaisesti Unkarissa.

Metsästä pöytään

Metsästäjät tekevät Suomessa paljon vapaaehtoistyötä yhteiskunnan hyväksi. Tämä näkyy muun muassa riistalaskentojen suorittamisena ja suurriista-avun tarjoamisena viranomaisille. Se tarkoittaa muun muassa liikenteessä loukkaantuneiden tai vaaraa aiheuttavien hirvieläinten ja suurpetojen jäljestämistä, karkottamista tai talteen korjaamista.

– Meillä on alueen metsästäjien kesken Whats App -ryhmä, jonne tulee ilmoituksia hirvieläinkolareista ja muista metsästäjää vaativista tilanteista. Tässä taannoin lähdimme viestin perusteella isän kanssa moottoritien varteen etsimään vahingoittunutta peuraa, Liina kertoo.

– Peura löytyi ja kuljetimme sen lahtivajalle tutkittavaksi. Eläin osoittautui kuitenkin niin pahoin vahingoittuneeksi, että siitä ei saanut lihoja käyttöön.

Metsällä käymiseen ja metsästykseen liittyy merkittävänä osana riistan ja lihan käsittelytaidot.

– Lapsesta asti olen ollut mukana eläinten nylyssä ja lihojen erottelussa, pakastamisessa ja ruokapöytään valmistamisessa. Se on ollut minulle arkipäivää ja hyvin opettavaa. Olen aina tiennyt, mistä ja miten se ruoka siihen pöytään tulee.

Suunnitelmallisesti kohti maailman kärkeä

Tulevaisuudessa nuori ampujalahjakkuus haluaa kehittää taitojaan ja löytää oman polkunsa. Liina kertoo haluavansa ennen kaikkea olla onnellinen ja kokea onnistumisen tunnetta.

– Ammunta ja luonnossa liikkuminen tarjoavat sitä minulle. Valmentajani kanssa olemme tehneet suunnitelmia viiden vuoden aikajänteellä ja tavoittelen tällä hetkellä MM-kuntoa, Liina sanoo.

Haluan omalla esimerkilläni rikkoa ennakkoluuloja siitä, että naiset ei muka voisi harrastaa ammuntaa ja metsästystä. Tämä on minulle elämäntapa, joka on kulkenut mukanani lähes syntymästä saakka. Minulla on selvät unelmat ja haaveet, jotka liittyvät uraani ampujana. Niitä kohti mennään.

Liina kertoo hieman huolestuneena, että osa kilpailijoista potee tällä hetkellä tietynlaista motivaatiopulaa kilpailuiden puutteen vuoksi.

– Treenaaminen voi tuntua merkityksettömältä, kun ei ole kilpailuja, joissa pääsi kykyjään ja tasoaan näyttämään. Itse olen ahkeralla treenaamisella pitänyt motivaatiota yllä, mutta kyllähän minäkin jo innokkaasti odotan, että miten ne omat taidot ovat kehittyneet kisapaussin aikana.

– Kannustan kaikkia kiinnostuneita kokeilemaan ammuntaa ja vaikka metsästystä. Luonnossa liikkuessa ja riistaa etsiessä pitää keskittyä olennaiseen, joten se toimii tavallaan jopa rentoutuskeinona. Rentoutuminen on tarpeen hektisessä arjessa, jota elämme.