Jos kurkistetaan reilu vuosi ajassa taaksepäin, sateiseen ja harmaaseen alkusyksyyn, näemme Johanna Tähtisen heijaamassa rauhatonta vauvaa rintarepussa yötä päivää.

– Olo oli uupunut ja ylirasittunut, enkä osannut nauttia arjesta. Ahmin suklaata ja herkkuja kaksin käsin. Palkitsin niillä itseni siksi, että selvisin hetkestä toiseen raskaassa vauva-arjessa. Se toi hetkellisen helpotuksen tunteen, mutta oikeasti pahensi tilannetta entisestään, Johanna kertoo.

Matka tähän päivään ja energiaa pursuavaan elämään on ollut melkoinen. Kiireisen yrittäjän, perheenäidin ja hyvinvointivaikuttajan aurinkoinen hymy valaisee loppusyksyn harmauden ja iloinen puhe soljuu taukoamatta. Hyväntuulinen Johanna kertoo nyt perhe-elämän ja itsestään huolehtimisen ohella luotsaavansa äitinsä 40 vuotta sitten perustamaa kauneushoitolaa.

– Olen toiminut kosmetologiyrittäjänä jo useamman vuoden ja Henrietasta olen vastannut noin pari vuotta äidin eläköitymisen myötä. Tarjoamme laajasti erilaisia kauneudenhoitopalveluita, jonka lisäksi tuomme maahan myös saksalaista ammattilaiskosmetiikkaa, Johanna sanoo.

Täysipäiväisen yrittäjän päivät ovat vauhdikkaita ja kiireisiä. Paperitöiden, asiakaspalvelun ja hoitojen tekemisen lisäksi Johanna hoitaa muun muassa kosmetiikka- ja kauneustuotteiden pakkaamiset ja postitukset asiakkaille.

– Yrittäjänä toimiminen on minulle luonnollista ja se antaa minulle sellaisia vapauksia, joita en toisella töissä käyvänä saisi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kuntosali- tai muuta treeniä päivän aikana.

Minun piti opetella ottamaan liikunta osaksi elämää. Tarve liikkua ei ollut koskaan tullut takaraivosta tai kovalevyltä, vaan aloitin opettelun ihan pohjalta. Onnistumisen tunne kuitenkin kasvatti motivaatiota.

Kovalla työllä kohti parempaa oloa

Vuosi sitten lääkärin antama uhkaus pian lähestyvästä kakkostyypin diabeteksesta laittoi hälytyskellot soimaan nuoren äidin päässä.

– Heräsin väsymykseen ja päätin, että nyt riittää. Jotain olisi tehtävä. En halunnut, että 25-vuotiaana olen uupunut yrittäjä, kahden pienen ihanan prinsessan äiti ja minua uhkaa vakava pitkäaikaissairaus sen takia, että laiminlyön itseni, Johanna kertoo.

Johanna kertoo, että hänen liikuntataustansa on rajoittunut lähinnä lukioajan satunnaisiin innostuspiikkeihin kuntosalista ja ryhmäliikuntatunneista. Minkäänlaista joukkueurheilutaustaa ei ollut, joten kynnys liikunnan aloittamiseen oli jälleen raskauden jälkeen korkea. Johannan silmiin oli kuitenkin jo aiemmin osunut mainoksia Ilona Siekkisen treeniohjelmista ja hän päätti tarttua 30 päivän muutoshaasteeseen.

– Mietin, että 30 päivää menee nopeasti, vaikka päällään seisten. Se oli myös sopivan lyhyt aika, johon oli helppo sitoutua.

Haasteeseen sisältyi ruokavalio- ja treeniohjelmat, joiden mukaan Johanna alkoi treenata mahdollisuuksiensa mukaan kolme-neljä kertaa viikossa ja noudattaa säännöllisempää ateriarytmiä.

– Minun piti opetella ottamaan liikunta osaksi elämää. Tarve liikkua ei ollut koskaan tullut takaraivosta tai kovalevyltä, vaan aloitin opettelun ihan pohjalta. Onnistumisen tunne kuitenkin kasvatti motivaatiota. Vaikka minulla ei päätavoitteena ollutkaan laihtua, vaan voida hyvin, niin tietenkin uusi peilikuvakin kannusti jatkamaan.

Menestyminen hyvinvointikilpailussa palkitsi

Johanna voitti Siekkisen haasteen omalla muodonmuutoksellaan ja tähtäsi eteenpäin. Hän osallistui Wellnessmalli-kilpailuun, jossa haettiin hyvät elämäntavat ja positiivisen elämänasenteen omaavaa valovoimaista persoonaa. Sädehtivä Johanna selviytyi 10 finalistin joukkoon. Lokakuussa kilpailu huipentui Helsingin Casinolla kutsuvierastilaisuutena järjestettyyn finaaliin, jossa Johanna sijoittui kolmanneksi.

– Wellnessmalli-kilpailu oli upea mahdollisuus. Se tosin vaati enemmän sitoutumista, kuin olin odottanut. Olen kuitenkin omistautuva ihminen ja annoin kaikkeni. Näin, miten kova työ tuotti tuloksia. Kilpailu kehitti minua paljon ihmisenä ja sijoittumiseni oli minulle iso yllätys, Johanna sanoo.

Johanna kertoo alkuvuodesta kouluttautuneensa Vaikuttajan intensiivi -koulutuksessa, jotta pystyy jatkossa tekemään entistäkin ammattimaisempaa ja laadukkaampaa sisältöä sosiaalisessa mediassa.

– Tällä hetkellä minulla on Instagramissa yli 14 000 seuraajaa. Ystäviltä olen saanut kommenttia, että olen edelleen se sama höpsöttävä Johanna, joka olen aina ollut. Se on ollut parasta palautetta, koska haluankin pysyä omana itsenäni.

Omasta matkastani olen oppinut sen, että elämä on nyt. Ei sitten ensi kesänä, kun olen rikkaampi, laihempi tai sitä ja tätä. Tämä on se asia, jonka haluan jakaa muillekin

Arjessa pienet asiat merkitsevät eniten

Perheestä puhuessa Johannan äänensävy on täynnä rakkautta. Puheesta kaikuu kiitollisuus tytöistä, 3-vuotiaasta Isabellesta ja 1-vuotiaasta Adellesta. Vaikka harvinainen autoimmuunisairaus varjosti Isabellen odotusta ja Adellen vauva-aika oli henkisesti raskas, ei Johanna vaihtaisi näitä kokemuksia mihinkään.

–Haastavat kokemukset ovat vahvistaneet itsetuntoani. Olen aina halunnut saada tyttären ja toiveeni toteutettiin tuplana. Rakkaus pieniä prinsessojani kohtaan on sanoin kuvaamattoman syvää ja aitoa. Meillä on nyt kaikki hyvin ja lapsista saan paljon voimaa ja iloa, Johanna sanoo.

– Sain jonkin verran arvostelua, kun aloitin treenaamisen Adellen ollessa alle puolivuotias. Kuitenkin perhe ja tytöt ovat minulle erittäin tärkeitä, eikä treenaaminen vie heiltä mitään pois. Pikemminkin koen olevani heillekin parempi äiti, kun pidän itsestäni huolta. Ja lastenkin kanssa voi treenata, pitää olla vaan sopivasti luova.

Perhe-elämä ovat kasvattanut Johannaa ja muuttanut hänen elämänarvojaan. Johannan puoliso ja lasten isä tekee vuorotyötä, joten vastuu kodista ja lapsista on joka toinen viikko pääasiassa Johannalla.

– Se tuo oman mausteensa elämään, kun olen joka toinen viikko käytännössä yksinhuoltaja. Tytöt ovat päivisin päiväkodissa, josta haen heidät oman työpäiväni päätyttyä. Onneksi lasten isovanhemmat asuvat lähellä ja heiltä saa apua tarvittaessa, Johanna kertoo.

Yrittäjänä Johannan työpäivät saattavat venyä ja jatkua vielä, kun hän on saanut lapset nukkumaan.

– Ajankäytössä on toisinaan haasteita. Vuorokaudessa meinaa välillä tunnit loppua kesken, mutta onneksi olemme mieheni kanssa hyvä tiimi. Ja onneksi myös hänellä on omia menoja ja harrastuksia, ettei tule puolin eikä toisin sanomista menemisistä.

– Arjessa pienet asiat ovat niitä tärkeimpiä ja hän saattaa huomaavaisesti esimerkiksi raapata minulle auton ikkunat aamulla valmiiksi. Vaikka ne jäätyisivät uudelleen, ennen kuin minä lähden liikkeelle, Johanna naurahtaa.