Kahden pienen lapsen äiti ei murehdi uran puolesta: ”Elämä on aina keskeneräinen”
Suomessa syntyy vauvoja aina vaan vähemmän. Julkisissa keskusteluissa puhutaan työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudesta ja liian hektisestä elämäntyylistä. Tammelalainen Karoliina Laaksonen todistaa, että äitiys ei ole mistään muusta pois. Päinvastoin, aika lasten kanssa kotona on mahdollistanut paljon uusia asioita ja villeimmätkin ajatukset ammatillisista unelmista.
Kurvaan autollani Tammelan Kydössä sijaitsevan harmaan omakotitalon pihaan. Oven pielessä on rivissä pienet pyörät ja taaperokärry. Sisältä kuuluu innostuneita riemunkiljahduksia, kun soitan ovikelloa. Talossa asuvan perheen äiti Karoliina Laaksonen tulee avaamaan oven ja kutsuu minut sisään. Samalla hän nappaa lattialla konttailevan taaperon kainaloonsa ja jatkaa matkaansa keittiöön.
Aurinko valaisee avaran keittiön ja olohuoneen. 1-vuotias Veikko kiemurtelee päästäkseen takaisin lattialle. Veikon isosisko, hiljattain 3 vuotta täyttänyt Vanessa on tiskauspuuhissa. Vesi roiskuu vauhdikkaan neidin tiskiharjasta ja tarjolla on jännitysnäytelmä siitä, kuinka monta astiaa säilyy ehjänä tästä koettelemuksesta.
– Huomaako, että lapset ovat aamun aikana viihdyttäneet itseään ja kaivaneet kaapeista, vaikka ja mitä, Karoliina kysyy ja viittaa kädellään sohvan vieressä nököttäviä joululiinoja kohti.
– Jos haluaisi, että paikat ovat koko ajan tip top, saisi kulkea jatkuvasti lasten perässä ja siivota.
Karoliina on kahden pienen lapsen äiti, hyvinvoivan ja onnellisen näköinen.
Elämässä kuuluu tehdä niitä asioita, joista nauttii ja saa hyvää oloa. Minulle se asia on liikunta. Itsestä ja omasta jaksamisestaan huolehtiminen on todella tärkeää. Varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä ja vaativat paljon hoivaa ja huolenpitoa.
– Kun arki täyttyy kotitöistä ja lastenhoidosta, itsestään huolehtimisen unohtaa helposti sinne tehtävälistan hännille.
Elämäntapaliikkujasta äitien liikuntaohjaajaksi
Karoliina kaataa kahvit mukeihin, hakee rutiinilla lapsille kauramurot keittiön kaapista, nostaa Veikon syöttötuoliin ja istahtaa itsekin pöydän ääreen. Varmasti monet pienten lasten vanhemmat voivat samaistua tähän. Hetken rauha ostetaan pienillä kaurasydämillä.
– Tänään meillä on lasten kanssa kotipäivä. Iltapäivällä, kun lasten isä tulee kotiin, minä lähden illaksi tekemään omaa työtäni, kuten teen aina tiistaisin ja torstaisin. Tänään on vuorossa pienryhmän liikuntaohjausta Tammelan urheilukentällä, Karoliina kertoo.
Liikunta on ollut aina lähellä Karoliinan sydäntä ja hän on elänyt aktiivista elämää.
– Lapsena harrastin koripalloa ja partiota, nuoruudessa ne vaihtuivat salitreeniin ja juoksulenkkeihin. Kiinnostus ohjaustoimintaan syttyi jo alle parikymppisenä, kun alle lähdin vetämään lasten yleisurheilukoulua, Karoliina kertoo.
Vuonna 2016 Karoliina suoritti personal trainer -tutkinnon, joka antoi pohjan monipuoliselle uralle. Jatko-opintojen ja kurssien avulla palvelutarjontaa on mahdollista laajentaa melkein mihin suuntaan vain.
– Olen oppinut sietämään sitä, että elämä on keskeneräisyyttä ja ikuista oppimista. Tällä hetkellä minulla on menossa henkisen puolen valmennuksen opiskelu, josta valmistun life coachiksi, Karoliina sanoo.
– Omien lasten myötä mielenkiintoni kohdistui raskausaikaiseen liikkumiseen ja mahdollisuuksiin. Tällä seudulla ei ole ollut tarpeeksi osaamista ja ohjausta äitiysliikuntaan. Luulen, että monelta paljon tekemättä sen takia, ettei vaan tiedä tai uskalla kokeilla.
Tulevaisuudessa hän haluaakin auttaa ja opastaa äitejä liikkumaan rohkeasti, mutta turvallisesti. Karoliina valmistui maaliskuussa äitiysliikuntavalmentajaksi. Hän haluaa auttaa äitejä voimaan hyvin niin raskausaikana, synnytyksen jälkeen ja vaikka synnytyksestä olisi jo muutama vuosi aikaakin.
Sijoituksilla turvaa tulevaisuuteen
Kun Karoliina jäi esikoisestaan äitiyslomalle, hän innostui myös sijoittamisesta. Karoliina on saanut taloudellista pelivaraa sijoituksistaan ja suosittelee kaikkia vähänkään kiinnostuneita kokeilemaan.
– Silloin oli aikaa opetella sijoittamista. Liityin Facebookissa muutamaan sijoittamisryhmään, ja aloitin pienellä kokeilusummalla. Sijoittamani summat ovat yhä euromääräisesti pieniä. Ne eivät kaada maailmaa, eivätkä taloutta, vaikka menisivätkin miinukselle. Hävinnyt olen vasta silloin, jos joudun myymään tappiolla, Karoliina sanoo.
Täysin kokematon sijoittaja Karoliina ei enää tuolloin ollut vaan hänelle oli jo kertynyt hieman kokemusta asuntosijoittamisesta.
– Ennen perheen perustamista asuin Tammelassa rivitalossa. Kun aloitimme mieheni Matin kanssa nykyisen kotimme rakentamista, mietin, mitä teen asunnolleni. Pystyin onneksi jättämään sen sijoitusasunnoksi ja nyt siellä asuu pitkäaikainen vuokralainen.
– Lapsille säästämme rahastoon, kummallekin 20 euroa kuukaudessa. Rahastossa pesämuna ehtii kasvamaan sopivasti korkoa ja sieltä on kuitenkin mahdollista irrottaa rahaa mahdollisiin lasten isompiin hankintoihin tulevaisuudessa.
Vaunujengi valtasi Forssan kadut
Karoliina pomputtaa tennispalloa lattiaan ja saa Veikon kikattamaan innostuneesti. Kun pallo pomppii sohvan taa, Veikko konttaa sen perään.
– Veikko syntyi viime keväänä, juuri ennen kuin korona saavutti Suomen. Lasten isovanhemmat ovat tiivis osa perhettä ja asuvat samalla paikkakunnalla, joten he pääsivät katsomaan vauvaa heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen, Karoliina kertoo.
Mutta sitten alkoivat rajoitukset. Kahvilat ja perhekerhot suljettiin ja vierailut ystävien koteihin kiellettiin. Kevät ja kesä olivat parempaa aikaa, mutta vuoden taittuessa syksyyn vertaistuen puute ja vähäiset kontaktit laittoivat sosiaaliselle Karoliinalle vettä myllyyn.
Loppukesästä Karoliina huhuili lenkkiseuraa omalla Instagram-tilillään. Kutsu tavoitti varsin monet ulkoiluseuraa kaipaavat äidit ja pian Forssan keskustassa keskiviikkoaamuisin liikkuneet ihmiset saivat hieraista silmiään, kun Vaunujengi kurvaili pitkin katuja. Ensimmäiselle lenkille syyskuun alussa lähti kymmenen äitiä, 11 lasta ja kaksi vauvaa masumatkaajina.
– Olin hämmästynyt osallistujamäärästä, sillä tällä seudulla on yleensä aika hitaasti lämpiävää porukkaa. Parhaimmillaan meitä oli reippailemassa ennätykselliset 16 äitiä ja 18 lasta. Koko tänä aikana olen liikuttanut yhteensä noin 40 äitiä, Karoliina kertoo.
– Lenkin vakiopituus on noin viisi kilometriä, mutta reitit vaihtelevat Forssan keskusta-alueella ja kävimme me kerran Tammelassakin, Pyhäjärven jäällä. Talven tullen osa jäi yhteislenkeiltä pois, ja ymmärtäähän sen. Pukemisrumba oli pakkasten aikaan kieltämättä melkoinen lasten kanssa.
Laaksosen organisoima Vaunujengi sai vuonna 2020 Lounais-Hämeen psykologien myöntämän Mielenterveyspalkinnon kiitokseksi arvokkaasta toiminnasta väestön mielenterveyden hyväksi. Tämä mykisti jopa puheliaana tunnetun Karoliinan.
Äitiys osa elämänmatkaa
Tällä hetkellä arki kulkee normaalia uomaa, vaikka Karoliina huomauttaakin, ettei ole ihan varma, mitä se normaali tarkoittaa. Kydössä nautitaan yhteisistä hitaista aamuista televisiota katsellen ja aamupalasta nauttien.
Ulkoilemaan mennään, jos siltä tuntuu. Veikon päiväuniaikaan Karoliina laittaa Vanessalle lastenohjelmat pyörimään ja treenaa oman autotallin kuntosalilla. Viikonloppuisin koko perhe saunoo ja leipoo yhdessä pitsaa.
Tulevana syksynä edessä häämöttää Karoliinan töihin paluu.
– Palaan syksyllä työelämään ja lapset menevät hoitoon. Liikunnan ohjausta en aio lopettaa ja toivon, että pystyn jatkamaan myös Vaunujengin kanssa, Karoliina sanoo.
Villeimpinä hetkinä Karoliinan päässä on noin viisi miljoonaa erilaita ajatusta ja ideaa, mitä hän voisi tehdä ja mitä kautta toteuttaa omia ammatillisia unelmiaan.
Unelmia toteutan pienin askelin kerrallaan. Minulla on vielä paljon opittavaa ja opiskeltavaa elämästä. Olen nyt vanhempana tajunnut, että ihminen ei ole koskaan valmis vaan elämä on täynnä oppimista.
Uuni piippaa. Karoliina nostaa kalapuikot pois uunista ja kutsuu lapset pöytään. Lautaselle pääsee myös se yksi, josta Vanessa ehti haukkaamaan puolet. Jäisenä.