Salossa, Rummunlyöjänkadulla sijaitsevan soitinliikkeen ikkuna on täynnä mitä erilaisimpia soittimia. Ovesta sisään pujahtaessa ei voi kuin ihmetellä monipuolista valikoimaa. Takahuoneesta tiskin taakse, ukulelejen ja huuliharppujen viereen, siirtyy Kitarataivaan yrittäjä Hannu Laurinen.

Hannu Laurinen

– Pitäähän sitä valikoimaa kivijalkaliikkeessä olla. Hinnatkin on vedetty linjaan suurempien nettikauppojen hintojen kanssa. Ja meillä saa samaan rahaan henkilökohtaista palvelua, Laurinen sanoo.

Koronavuosikin näkyi kaupassa lähinnä ohikulkumatkalla poikkeavien ihmisten puutteena, ei niinkään suurena lovena kassassa.

– Katselijat ja ihmettelijät jäivät pois, mutta tosiostajat tulivat ovesta sisään.

Yrittäjänä Hannu on tottunut siihen, että liiketoiminnassa on hyviä ja huonoja kuukausia vuorotellen.

– Olen sopeutunut vaihteluun ja pärjään hyvin näin. Kun on pienemmät tulot, myös menot on pidettävä pieninä. Vuodessa on muutamia kuukausia, jolloin on hiljaisempaa tai ostetaan tuotteita sesonkia varten. Jos kokonainen vuosi olisi tappiollinen, pitäisi reagoida ja uudistaa toimintatapoja.

Alun innostuksessa työ tuntui vapaa-ajalta

Jo kolme vuosikymmentä palvelleen Kitarataivaan tarina alkoi jo ennen soitinliikkeen perustamista. Yrittäjä Hannu Laurinen hakeutui soitinrakentaja- ja soitinkorjaajakouluun vuonna 1985. Hän oli kerännyt puunkäsittelykokemusta ja -taitoa jo Marttilassa Rounan Sahalla sekä Kauko Venhon puusepän liikkeessä. Hannu valmistui koulusta vuonna 1987 ja työllistyi sen jälkeen Juha Rislakin omistamalle JRGuitarsille.

Yritys oli jo opiskeluajalta tuttu, sillä Hannu oli suorittanut siellä työharjoittelunsa.

– Ehdin työskennellä Rislakilla noin vuoden verran ennen kuin työtilanne hiljeni. Onneksi pääsin AB Alumina Varvet Oy:lle venepuusepäksi, Laurinen kertoo.

Rislakilla kitaroiden säätöjä ja huoltoja teettänyt Musamaailma otti Lauriseen yhteyttä kesällä 1989.

– Minulta kysyttiin, että haluaisinko tehdä heille töitä ja laskuttaa suoraan oman toiminimen kautta. Kitarataivas on perustettu vielä samana vuonna, syyskuun ensimmäisenä päivänä. Pääsin taas kitaroiden ja soittimien pariin.

– Säädöt tein kotonani sijainneessa työhuoneessa ja soitinrakennusta varten olin vuokrannut Koulukalusteelta pienen puuntyöstökoneilla varustellun verstastilan.

Vuonna 1995 Laurisen asuintalo purettiin ja muuton yhteydessä yritystoiminta siirtyi nykyisiin toimitiloihin.

Kitarataivas

 

Sattumalta kauppiaaksi

Uusiin tiloihin muuttaessaan Hannu nosti ensimmäisenä kitarat ikkunalle. Väkeä alkoi tulla sisään ja ihmisten kiinnostus kasvoi entisestään, kun Hannu monipuolisti valikoimaa ja sijoitti uusiin tuotteisiin.

- Varsinkin alussa tuli tehtyä monenkirjavia hommia. Rakensin kitaroita, viritin soittimia, opetin soittamista tai oikeastaan kaikkia niitä töitä, joita vaan tarjottiin. Olin niin innostunut, että työnteko tuntui ennemmin vapaa-ajalta kuin työltä, Laurinen kertoo.

– Jatkoin edelleen kitaroiden rakentamista, mutta myymälän asiakkaiden lisääntyessä minua alkoi harmittaa jatkuvat keskeytykset. Pääsin kuitenkin ohjaamaan kansalaisopiston kitaranrakennuskurssille ja sain jatkaa kitaroiden valmistusta.

Hannun rakkaus kitaroihin ja instrumentaaliseen musiikkiin syttyi jo nuoruudessa. Hän kertoo ihastuneensa fiftarimeininkiin ja Hurriganesin ja Sleepy Sleepersin tuotantoon.

– Silloin kaikki harrastivat joko musiikkia tai urheilua. Minä harrastin jalkapalloa ja soitin kitaraa. Aika pian kuitenkin musiikki ja kitarat veivät mukanaan.

Soittamisen myötä olen oppinut tuntemaan puun materiaalina ja katsomaan sitä tietyllä silmällä. Näkemään sen kauneuden ja jalostamaan sen käsissäni ainutlaatuiseksi tuotteeksi. Jokainen tekemäni kitara on jäänyt mieleen.

Hannu Laurinen

Taitavan kitaranrakentajan käsistä on syntynyt soittimia useille kitaristeille, yhteensä noin 50 kitaraa.

– Eräs pop- ja jazz-opiston opettaja tuli kerran käymään kotonani. Hän tarttui kullanväriseen Telecasteriin ja ihastui siihen välittömästi. En ole milloinkaan kuulut kenenkään soittavan niin hyvin.

– Kitara kuitenkin varastettiin opistolta, eikä sitä koskaan löydetty. Tein tilalle uuden.

Omannäköinen yrittäjyys

Elämäntapayrittäjäksi tunnustautuva Laurinen tietää, miten tärkeää on pitää itsestään huolta. Hän liikkuu paljon, lenkkeilee juosten ja talvisin hiihtää.

– Kaikkeen ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Tämän sain kokea kantapään kautta, kun perinnöllinen silmäsairauteni yllättäen paheni ja vei näkökykyni hetkellisesti lähes kokonaan. Kolmen vaativan silmäleikkauksen jälkeen olin tavallaan liikuttunut, kun näköni palautui.

Yksinyrittäjälle työntekijän palkkaaminen on iso askel ja taloudellinen riski. Omat haasteensa työntekijän palkkaamiseen asettaa se, että tekijän pitäisi olla soittotaitoinen.

– Toisinaan liikkeessä kaipaa apuvoimia ja seuraa. Työntekijän palkkaamisessa on kuitenkin isot riskit. Olen työllistänyt yhden salolaisen pitkäaikaistyöttömän, jolloin Salon kaupunki maksoi hänen palkkansa.

Toisaalta yrittäminen itsessään mahdollistaa vapaamman työn tekemisen ja itsensä toteuttamisen.

– Saan itse päättää siitä, millainen esillepano liikkeessä on ja mitä tuotteita ostetaan sisään. Lisäksi päätän huoltojen työjärjestyksen ja miten toteutan ne. Liike on kuitenkin auki kuutena, joulukuussa jopa seitsemänä päivänä viikossa, joten kaupan pitäminen sitoo olemaan paikalla aukioloaikojen mukaan. Oli asiakkaita tai ei.

Kauppa ihmisten keskellä

Nykytrendi liikuttaa kauppaa yhä enemmän nettiin ja tuotteiden hinnoittelu on pitänyt vetää linjaan nettikauppojen edullisempien hintojen kanssa. Mutta Laurinen ei ole tästä läheskään yhtä huolissaan, kuin siitä, että ihmisten soittama musiikki ja oikeiden soittimien soittaminen lakkaavat kiinnostamasta.

Toivon, että lapsia kannustettaisiin ja ohjattaisiin enemmän musiikin ja soittamisen pariin.

Musiikki antaa aivoille siivet. Se rentouttaa, lievittää stressiä ja ahdistuneisuutta, masennusta ja kipua. Musiikilla on ihmeitä tekevä voima. Soittamisesta saa mielihyvää ja energiaa. Siinä on monta hyvää syytä sille, miksi Laurisen liike palvelee edelleen. Kivijalkaliikkeessä soittimiin pääsee lisäksi tutustumaan aidosti, niitä voi vertailla ja kokeilemalla löytää itselleen sopivan.

– En koskaan suunnitellut uraa yrittäjänä, saati sitten kauppiaana. Tälle uralle elämä minut kuitenkin kuljetti.

– Haluan edelleen tehdä kaikkeni, että kauppa pysyy ihmisten keskellä. Aion tästä eteenpäinkin palvella asiakkaitani niin hyvin, että he palaavat tänne, kun he hankkivat uusia soittimia tai kaipaavat apua vanhojen kuntoon laittamisessa.

Hannu Laurinen