Elettiin vuotta 2017, kun vain muutamassa vuodessa lupaavaan suosioon noussut Tiisu jäi monen yllätykseksi pitkälle tauolle. Paineet musiikin tekemistä kohtaan olivat kasvaneet liian suuriksi ja ainoa vaihtoehto oli painaa jarrua.

– Tauko johtui pitkälti minun luovasta kriisistäni. Luulin, että voin tehdä vain musiikkia, joka sopii Tiisun tyyliin. Lähes kaikki biisiaihiot lensivät roskikseen, koska ne eivät mielestäni sopineet Tiisulle, Henrik Illikainen kertoo.

Tauon aikana yhtyeen muut jäsenet opiskelivat, tekivät töitä ja loivat uraa. Henrik puolestaan pohti omaa suhdettaan musiikkiin.

Henrik Illikainen

– Tein paljon kokeilullista musiikkia erilaisten garagebändien kanssa. Se auttoi minua ymmärtämään, että musiikkini voi olla paljon enemmän, kuin mitä Tiisu esittää. Tiisulla tulee olemaan varmasti aina iso rooli elämässäni, mutta se ei määrittele minua lauluntekijänä.

Identiteettikriisin selättäneen Tiisun piti julkaista uusi levy ja palata keikkalavoille keväällä 2020. Koronan takia yhtye ei kuitenkaan nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin viivästyttää levynjulkaisuaan.

Tilanne on todella stressaava. Tuntuu kuin seisoisimme vaatteet päällä tuulikaapissa odottamassa. Vuorotellen on kylmä ja hikoiluttaa, emmekä tiedä, koska voimme astua ovesta ulos.

Bussilla Somerolta Helsinkiin

Somerolla kasvaneen ja nykyään Järvenpäässä asuvan Henrikin rakkaus musiikkia kohtaan on kantanut läpi hänen elämänsä ja myös nuoruuden kasvukipujen.

– Pienenä ajattelin, että en halua ikinä tehdä musiikkia, sillä äitini on tehnyt lauluhommia koko elämänsä. Sitten yksi poika luokallamme alkoi soittaa kitaraa ja keräsi valtavasti ihailua. Pyörsin päätökseni melko nopeasti ja pyysin häntä opettamaan minua, Henrik kertoo.

Vaikka Henrik muutti heti peruskoulun jälkeen Helsinkiin opiskelemaan, tarjosi Somero hänen mielestään loistavan kasvuympäristön nuorelle muusikonalulle. 

– Someron musiikkipiirit olivat todella kannustavia. Pienessä kaupungissa oli myös helppo päästä esiintymään, mikä lisäsi innostusta entisestään. Tiesin kuitenkin, että jos haluan menestyä, minun on haettava oppia ja kokemusta myös muualta.  

Helsingin Sibelius-lukiossa Henrik ympyröi itsensä samanhenkisillä kavereilla ja niin sai alkunsa myös Tiisu.

– On hauska huomata, että työskentelen edelleen paljon niiden samojen ihmisten kanssa, joiden rinnalla olen kontannut lukion nahkiaisissa. Olen kiitollinen äidilleni, että hän päästi minut jo niin nuorena seuraamaan intohimoani. Sibelius-lukiossa keräämilläni verkostoilla on ollut merkittävä vaikutus uraani.

Henrik Illikainen

Mitä maailma multa odottaa?

Lukion jälkeen Henrik haki ja pääsi yliopistoon opiskelemaan.

– Ajattelin, että minun pitää hankkia itselleni ammatti ja saada vakituiset tulot, jotta olen hyvä yhteiskunnan jäsen. Päädyin siis opiskelemaan musiikinopettajaksi, Henrik naurahtaa.

Bänditouhut kiinnostivat lopulta enemmän ja Tiisun suosion kasvaessa Henrik keskeytti koulun kokonaan. Valinta ei ollut kuitenkaan helppo.

– Muusikon arki on aika kaukana perinteisestä kahdeksaksi töihin ja neljältä kotiin -mallista. Suomalalaiset määrittelevät itsensä hyvin pitkälti työn kautta ja koin itsekin pitkään paineita siitä, että en tee niin sanottuja oikeita töitä.

Päätin kuitenkin nostaa oman musiikkini ykköseksi, sillä uskon sen olevan asia, jossa voin kehittyä pisimmälle elämässäni. Musiikki on suurin intohimoni, enkä varmaan koskaan tule kyllästymään sen tekemiseen.

Henrikin ajatukset näkyvät vahvasti myös hänen tekemissään sanoituksissa.

– Bändimme kaksi ensimmäistä levyä ovat nuoren ihmisen havaintoja ympäröivästä maailmasta. Kolmas levy tulee olemaan huomattavasti henkilökohtaisempi. Sen julkaiseminen jännittää siis monestakin syystä.

Pieniä suuria asioita

Tiisun tauon aikana Henrikillä oli aikaa pohtia myös sitä, mitä hän haluaa henkilökohtaisessa elämässään saavuttaa.

– Sisäisellä rokkarillani on varmaan aina yliampuvia unelmia, kuten isoilla keikkalavoilla esiintyminen tai Vain elämää -televisiosarjaan osallistuminen. Hieman aikuistuneempi versio minusta on kuitenkin oppinut arvostamaan myös elämän pieniä asioita, Henrik kertoo.

Henrikin sisäisestä muutoksesta kertoo myös hänen asuinpaikkansa vaihtuminen Helsingin ydinkeskustasta huomattavasti pienempään Järvenpäähän.

– Minun ei tarvitse asua enää keskellä kaikkea, sillä täällä on kaikki mitä tarvitsen. Haluaisin sanoa, että olen kasvanut ihmisenä valtavasti vain muutamassa vuodessa. Mutta en sano, sillä tiedän, että parin vuoden päästä nauran 25-vuotiaan minäni ajatuksille.

– Elämä on kuitenkin helpottunut huomattavasti, kun olen ymmärtänyt, että yksikään meistä ei ole ikinä valmis. Enkä tiedä olisiko minulla mitään annettavaa lauluihini, jos en kokisi välillä kasvukipuja, Henrik pohtii.

Henrik Illikainen

Ovet auki maailmaan

Musiikkiin panostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Henrik istuisi vain kotona säveltämässä ja kirjoittamassa.

– Ehdin kokeilla taukomme aikana sitäkin. Ajattelin, että luovuus tarvitsee aikaa ja päätin antaa sitä itselleni. Todellisuudessa aivoni eivät saaneet hetken rauhaa, sillä kulutin kuin huomaamamattani kaiken aikana videopeleihin, sosiaaliseen mediaan ja muuhun turhaan, Henrik sanoo.

Henrik huomasi kaipaavansa rutiineja ja syyn lähteä ulos ovesta.

– Ehkä hieman ironista, mutta löysin itseni sittenkin oikeista töistä. Tosin en kaipaa mitään liian vakituista tai vaativaa työtä. Ajan mielelläni autoa, sillä siinä ehtii ajatella samalla myös musahommia. Paitsi tuohon lumimyrskyyn en ehkä lähtisi ihan heti ajamaan, Henrik sanoo ja katsoo ulos järvenpääläisen kahvilan ikkunasta.

Mutta kyllä tuonne ulos on mentävä, sillä emme voi tännekään jäädä. Sama meillä on edessä Tiisunkin kanssa. On vain uskallettava avata ovi ja katsottava, miten maailma ottaa meidät vastaan.

Voit lukea Henrikin Kumppani-lehteemme kirjoittaman kolumnin ”Normaali työ” tästä linkistä.