Unelma huomisesta on erilainen K-popparille kuin nuorelle kulttuurihistorioitsijalle – Minja Mäkilälle ei koskaan sanottu, mitä hänestä pitää tulla isona

Vehreän puiston hiekkatien varrella on valkoinen penkki, jolla forssalainen 29-vuotias Minja Mäkilä selailee pinkkikantista kirjaa. Kirja on hänen esikoisteoksensa, K-pop – Unelma huomisesta.

Kysyttäessä, miltä tuntuu pidellä kädessä omaa kirjaa, Minja vastaa naurahtaen, että ei miltään.

Kirjan kirjoittaminen ei koskaan ollut minulle se juttu. En ole haaveillut kirjan kirjoittamisesta ja ehkä juuri sen vuoksi kirjoitusprojekti oli minulle helpompi. Ei ollut paineita.

– Toisaalta, luin kirjan ennen painoon menoa niin monta kertaa, ettei se painosta tullessaan tuntunut kovin taianomaiselta. Aloitin kirjan kirjoittamisen vuonna 2014, joten matka on ollut pitkä.

K-pop itsessään on maailmanlaajuinen ilmiö, jolla on Suomessakin vankka fanikunta. Se mielletään ehkä turhan helposti pikkutyttöjen glitterihömpäksi, mutta ilmiön takana on paljon muutakin.

Kirjassa käsitellään K-popin lisäksi Korean kulttuuria laajalti. Koreasta kertovia kirjoja ei ole Suomessa julkaistu yli kymmeneen vuoteen. Ja Minjan kirja oli ensimmäinen K-popista kertova teos, joka ilmestyi suomeksi.

– Toivon, että ihmiset kiinnostuisivat kirjan myötä Korean kulttuurista ja siitä, mitä siellä tapahtuu. Aasia kasvaa jatkuvasti, mutta tuppaamme katsomaan asioita silti aika kaukaa ja etäisyys saa ilmiöt näyttämään todellisuutta pienemmiltä.

Ujosta tytöstä kasvoi utelias tutkija

Minja vietti lapsuutensa Forssassa, ja asuu paikkakunnalla tälläkin hetkellä. Hän on ollut pienestä asti kiinnostunut ympärillä olevasta maailmanmenosta ja tutkinut sitä uteliaasti.

– Myönnän olleeni lapsena sekä ujo että itsepäinen. En viihtynyt suuressa porukassa. Olen pienestä pitäen mennyt omia mielenkiinnon kohteitani kohti, mikä on ollut vaihdellen hyvä tai huono asia, Minja sanoo.

– Lapsuudessani tein juuri niitä asioita, joita ei nykyisin katsota ”kehittäviksi”. Pelasin tietokonepelejä ja katselin televisiota. Olen populaarikulttuurin kasvatti ja olen elänyt mielestäni onnellisen lapsuuden.

Minja kertoo olevansa elinikäinen oppija ja synnynnäinen uteliaisuus on vetänyt häntä elämässä useille eri aloille. Hän on suorittanut ympäristömuutoksen ja -politiikan kandi- ja kulttuurihistorian maisteritutkinnon ja toimii tällä hetkellä opettajana avoimessa yliopistossa.

Minjaa ovat aina kiinnostaneet asiat, joita kukaan muu ei ole vielä tehnyt tai tutkinut. K-pop herätti mielenkiinnon, kun Minja vuoden 2013 alussa sattumalta pysähtyi katselemaan Fox-kanavalta K-popin palkintogaalaa.

– Pysähdyin puolittain vahingossa seuraamaan Hong Kongissa järjestettyä palkintogaalaa ja kiinnostukseni heräsi heti. Mikä on tämä juttu ja miksi en tiedä siitä mitään? Aloin ottamaan aiheesta selvää ja minulle avautui kokonaan uusi maailma.

Esseestä graduksi ja kirjaksi

Korean populaarikulttuuri vei Minjan mukanaan. Ensin kiinnostuksesta syntyi essee tieteen popularisoinnin kurssilla. Kyseinen essee lähetettiin lehteen, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Myöhemmin teksti laajeni gradun mittoihin.

Innostukseni Koreaa ja ennen kaikkea korealaista kulttuuria kohtaan vei aika hyvin mennessään. Se, miksi kiinnostuin, johtuu mitä luultavammin siitä, että Koreasta ei ollut Suomessa saatavilla paljon tietoa.

Lopulta gradun aiheesta syntyi kirja. Aiheen ympäriltä löytyi jatkuvasti jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Se kiehtoi Minjaa, joka myöntää olevansa sellainen ihminen, ettei aina jaksa kiinnostua asioista, joista jo tiedetään enemmän tai jotka joku on jo ottanut työn alle.

– Olin sitä mieltä, että esimerkiksi saksaa osaa puhua niin moni ihminen, ettei minun kannattanut sitä alkaa opiskelemaan aikuisena. Opiskelin japania Helsingissä ja innostuin myös koreasta. Joinakin iltoina piti tehdä tiukkaa valintaa, kumpaan opetukseen osallistuisin, kun tunnit olivat yhtä aikaa.

– Itsensä haastaminen on kai eräänlainen harrastus. Voisi sitä kai valita helpommankin tavan tehdä asioita, mutta minä olen tämän luonteinen. Jos en opi jotain asiaa, hakkaan päätä seinään niin kauan, että jompikumpi antaa periksi, pää tai seinä, Minja nauraa.

Ei pelkkää glitteriä

Kirjan yksi luku käsittelee K-popkulttuurin ympärillä vellovia skandaaleja. Niistä kirjoittaminen oli Minjan mukaan hankalaa, sillä luotettavaa tietoa oli vaikea saada ja näkemykset saattoivat vaihdella päivästä toiseen.

– Kirjan kirjoittamisen aikana kolme artistia kuoli otaksuttuun itsemurhaan. Koreassa uutisointi on erilaista, ja on vaikea tietää, mistä voi eettisesti ja luotettavasti kirjoittaa, Minja sanoo.

– Itsemurhat ja muut genren ympärillä vellovat skandaalit ovat raju vastakohta K-popin kiiltävälle pinnalle. Kirjoitusprojektissa minun piti pehmentää monia asioita ja pitää mielessä, että lukijakunta voi olla hyvinkin nuorta.

K-pop – Unelma huomisesta on siis kuin karkki ulkoa, mutta hempeän ulkokuoren ei kannata antaa hämätä. Sisälle on pakattu suuri määrä teräksen kovaa faktaa.

– Artistit ovat Koreassa todella kilpaillussa asemassa. Tarjontaa on paljon ja pitää erottautua. Täytyy tehdä paljon työtä, että pääsee pinnalle, edes hetkeksi.

– Kirjan nimi, Unelma huomisesta, kuvastaa mielestäni hyvin sitä, mitä kaikki K-pop artistit tavoittelevat. Parempaa huomista.

 

Keinotekoista aikamatkustamista viihteenä?

Tulevaisuudesta puhuttaessa Minja alkaa myhäillä lupaavasti. Hän myöntää toisen kirjahankkeen odottavan pöytälaatikossa ja apurahahakemuksia on rustailtu jo melkoinen nippu.

– Prosessi saattaa olla pitkä, mutta kirjan aihe on jo selvillä. Perehdyn viihteen kulutussuunnan muutokseen. Tällä hetkellä osataan jo tehdä valemuistoja, mutta tulevaisuudessa uskon myös kehitettävän keinoja hetkien uudelleen elämiseen, Minja sanoo.

Yhtenä välineenä Minja maalailee olevan tekniset sovellukset, joilla ajan ja paikan rajoja kyetään häivyttämään. Se mahdollistaisi muun muassa vierailun jo raunioituneissa kohteissa tai hologrammi-Elviksen konsertin.

– Tulevaisuus ja sen tutkiminen kiinnostaa minua todella paljon. Olisi liian helppoa kirjoittaa aiheesta, josta on jo paljon materiaalia.

– Tiedekenttä tullee sirpaloitumaan entisestään. Jokaiselle alalle tulee erikoistuvia asiantuntijoita, jotka eivät aina kommunikoi keskenään. Koen todella tärkeäksi, että tietoa tuodaan kokonaiskuva edellä ja eri aloja yhdistäen kaikkien saataville.

– Minulle ei koskaan sanottu, mitä minusta pitää tulla. En ole ikinä perustanut varsinaisesti ajatuksesta esikuvista, en elämässä, enkä kirjoittamisessa. Kaikenlaisia polkuja tarvitaan.