Hetki ennen esitystä. My Fair Lady -musikaalin koreografit Jussi Väänänen ja Katja Koukkula huomaavat, että eihän tässä voi muuta kuin odottaa. Pulssi kiihtyy. Pitää vain vetää henkeä ja luottaa näyttelijöihin.

”Totta kai sitä tekijänä jännittää. Silloin, kun on itse tanssijana näyttämöllä, tilanne on ihan eri. Silloin koko päivä ennen esitystä on täynnä rutiineja, ja tanssijoina tiedämme, että voimme itse vielä vaikuttaa asioihin.”

Puhe soljuu koreografeilta yhdestä suusta. Se ei ole ihme, sillä takana on 24 vuotta yhteisiä askeleita. Kun toinen aloittaa lauseen, toinen vie sen loppuun.

”Parhaimmillaan My Fair Ladyn näyttämöllä liikkuu yli 20 ihmistä. Se tarkoittaa, että suunnittelutyö piti tehdä hyvin”, Koukkula sanoo.

”Yleensä suunnittelu tapahtuu työpöydän ääressä paperilla, toki välillä voidaan käydä myös tanssisalilla. Mietimme, mistä tarina kertoo, millainen on musiikki, millaisia hahmoja kohtauksissa on ja miten tanssi tukee draaman kaarta ja musiikkia. Teatterissa esityksen valmistaminen on eräänlaista kokoonpanohommaa, jossa kaikki palikat on säädettävä”, Väänänen kuvailee.

Kuulehan sen jo puhheesta

Väänänen ja Koukkula asuivat Oulussa musikaalin työstämisen ajan. Koti on ollut Helsingissä jo 20 vuotta, mutta oululaisuus ei ole paljasjalkaisilta kadonnut mihinkään.

”Kuulehan sen jo puhheesta”, Koukkula toteaa oululaisittain.

”Joissakin tilanteissa yritän vaihtaa Oulun murteesta enemmän yleiskieleen. Kyllä se murre kuitenkin tulee sieltä esiin tosi paljon, vaikka koko kilpaurankin ajan on pyöritty reissussa paikasta toiseen. Oulua me puhutaan”, Väänänen vahvistaa.

”Ja pyöräily! Helsingissäkin meillä on se asenne, että joka paikkaan voi pyöräillä”, Koukkula hoksaa.

Pari käy Oulussa paljon erityisesti kesällä, jolloin aika kuluu rauhoittuen ja rentoutuen Yli-Iin mökillä. Talvisin puolestaan Helsingissä iskee oikean talven kaipuu.

”My Fair Lady sai meidät tulemaan talven keskelle töihin. Silloin tajusin, miten paljon oikeasti kaipaan pakkasta ja lunta”, Koukkula kuvailee.

Oulun seudulla tanssijoita ilahduttaa vireä ja kovatasoinen kulttuurin ja taiteen toiminta.

”Täällä on todella hyviä tekijöitä ja koko ajan täältä myös nousee valtakunnallisesti korkeatasoisia uusia tekijöitä”, Väänänen pohtii.

”My Fair Lady on meille jo kolmas projekti lyhyen ajan sisällä Oulussa. Olemme tosi kiitollisia ja onnellisia, kun saamme tehdä monenlaisia töitä, ja teatterityö on meille tosi mielekästä”, Koukkula täydentää.

”Ja huippuammattilaisten kanssa tekeminen on kivaa”, Väänänen lisää.

Kaiken taustalla saumaton yhteistyö

Helmikuussa ensi-iltansa saanut My Fair Lady -musikaali‍ kertoo kauniista Eliza Doolittlestä, jonka käytös ja kielenkäyttö eivät lainkaan vastaa kaunottaren ulkokuorta. Kielitieteen opettaja Henry Higgins lyö ystävänsä kanssa vetoa siitä, onnistuuko hän kouluttamaan tytöstä hienon ja salonkikelpoisen seurapiirileidin.

Koreografien työ alkoi jo vuosi sitten, kun laulajille ja tanssijoille pidettiin koetanssit. Tämän jälkeen jatkettiin suunnittelutyötä työryhmän kanssa, ja harjoitukset alkoivat viime marraskuussa.

Koukkula ja Väänänen pitävät tärkeänä sitä, että musikaalin jokaisen henkilön omia parhaita puolia ja ominaisuuksia tuetaan koreografiassa. Olennainen merkitys on myös työryhmän saumattomalla yhteistyöllä.

”Taiteellisella työryhmällä on ollut samankaltainen ajatus, miten ohjaajan näkemys toteutetaan, ja ohjaajalla puolestaan oli kristallinkirkas visio”, Koukkula kiittää työryhmää ja musikaalin ohjaajaa Merja Larivaaraa.

”Raikas ja hyvällä energialla tehty, perinteikäs, mutta ei pölyttynyt”, tiivistää Väänänen My Fair Ladyn hurmaavan tunnelman.

Intohimosta ammatti

Koukkula ja Väänänen saavat tehdä työkseen sitä, mikä on oma intohimo.

”Lapsuuden haaveet ovat päässeet toteutumaan”, he huomaavat.

Menestyksekäs kilpatanssitausta, tanssin opettaminen ja omat taidetanssiprojektit luovat monipuolisen pohjan myös teatterityölle. Jokainen projekti tuo oman kiinnostavan lisänsä freelancereiden työpalettiin, mutta erityisesti teatteri koskettaa tanssijoissa jotain pitkään sisimmässä asustanutta unelmaa.

”Muistan lapsena teatterissa Oulussa sen lilan samettisen esiripun ja sen, miten onnessani aina teatterissa olin. Olin luova lapsi, rakastin teatteria ja tykkäsin esiintyä. Kun pääsin sitten mukaan teatteriproduktioihin, tunne vahvistui: tämä on mun paikka”, Koukkula kertoo.

”Tykkäämme siitä jännityksestä, että mitä kaikkea tulevaisuus tuo. Tässä työssä oppii koko ajan lisää, ja jokaiseen projektiin sitoudumme vahvasti”, Väänänen painottaa.

Entä tarvitseeko yhdessä työskentelevä pari koskaan lomaa toisistaan? Ei kummemmin, tuumii Väänänen, joka harrastaa golfia. Esimerkiksi pieni golf-reissu poikien kanssa on sopiva tuuletus. Koukkula puolestaan harrastaa joogaa ja meditointia ja viihtyy vapaa-ajallaan paljon myös itsekseen.

”24 vuoden aikana olemme oppineet keskustelemaan toiveistamme, ja myös molempien temperamentin kanssa osaamme jo tulla toimeen.”

​