Minna ja Mira Hentilä (kuvassa oik.) odottavat sormet syyhyten kesää. Sisarukset ostivat yhteisen siirtolapuutarhamökin Oulun Äimärautiolta viime syksynä. Ennen talven tuloa heillä riitti aikaa vain villiintyneen pihan raivaukseen, mutta alkavana kesänä he aikovat kunnostaa mökkiä ja viljelläkin jo jotain.

Mira Hentilä suunnittelee, että omassa puutarhassa kasvatetaan ainakin tilliä, mansikkaa sekä valkosipulia.

–Puutarhanhoidossa olemme vielä noviiseja. Vähän mietin, menikö pihaa raivatessa hukkaan kasviharvinaisuuksia.

Minna ja Mira edustavat siirtolapuutarhan uutta sukupolvea, kerrostaloasukkaita, jotka haluavat kesäisin nauttia vihreydestä. Äimäraution siirtolapuutarhayhdistys ry:n puheenjohtaja Piia Väyrynen kertoo, että alueen vanha sukupolvi on väistymässä.

–Mökit menevät hyvin kaupaksi sitä mukaa kun niitä tulee myyntiin. Meitä nelikymppisiä kaupunkilaisia on tulossa tilalle.

Perennoja ja hyötykasveja

Siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1947 helpottamaan jälleenrakennuskauden niukkuutta. Palstat tuottivat perunaa, juureksia ja marjoja perheiden ruokavarastoihin.

–Enää alueella ei ole samaa merkitystä hyötypuutarhana. Osa asukkaista kuitenkin haluaa itse kasvatettua ruokaa tai ainakin sen tillin, joka tulee grillatun lohen päälle. Osa taas on erikoistunut koristekasveihin, täällä on esimerkiksi ruusupiha ja unikkopiha. Mehiläistarhakin on, Pia Väyrynen kuvailee.

Vuosikymmenien työ on muovannut siirtolapuutarhasta idyllisen. Kapeilta teiltä on näkymiä pensasaitojen suojaamille pihoille, joissa perennat kukkivat runsaina. Kova savinen maaperä kuitenkin tarvitsee muokkausta ja maanparannusaineita. Yksi jäsenistä, Veikko Niemelä sanoo, että monet tuovat pihoihinsa lisämultaa.

–Toin maanparannusaineeksi hiekkaa, mutta sen mukana tuli kortetta. Nyt piha on kesannolla, kun yritän hävittää kortteen.

Kierrätysmateriaaleilla kuntoon

Äimäraution mökit ovat kukin erivärisiä ja -kokoisia. Minna ja Mira Hentilän punainen 1950-luvun mökki on 12-neliöinen ja heidän ilokseen alueen laidalla, kaukana liikenteen melusta. Lähellä rantametsikössä kulkee hevosten ulkoilureitti, josta kuuluu hirnahtelua.

–Mökki täytyy nostaa suoraan ja kunnostaa sisältä. Remontissa aiomme käyttää kierrätettyjä materiaaleja – mökki on yksi alueen vanhimpia, joten haluamme tästä mummonmökkimäisen, Minna Hentilä suunnittelee.

–Meillä on jo hieno piipunhattu, joka on tehty vanhasta paistinpannusta.

Alueen pienimmät pihat ovat parinsadan neliömetrin kokoisia, mutta Minnan ja Miran palsta on 450-neliöinen. Siellä on pieni varasto ja kasvihuone, marjapensaita ja omenapuu.

Ei mikään lomakylä

Minnan ja Miran naapuri Veikko Niemelä on viihtynyt Äimärautiolla jo vuodesta 2001. Kotoa Mäntylän kaupunginosasta matka on lyhyt, joten hän pistäytyy mökissään talvisinkin kerran tai pari päivässä.

–Ja kesäkaudella käytännössä asun täällä kuusi kuukautta. Kerrostalosta kun pääsee tänne, tämä on aivan eri maailma, kuin terapiaa, hän sanoo.

Kaikilla jäsenillä on velvollisuus osallistua yhteisiin töihin kymmenen tuntia kaudessa. Piia Väyrynen kertoo, että jäsenet muun muassa pitävät ojat auki.

–Tämä ei ole mikään lomakylä, pikemminkin työleiri. Jäsenet pitävät huolta yhteisestä keittiöstä, kirjastosta ja pesutiloista. Jokaisella on myös velvoite leikata oma pensasaita ja nurmikko, vaikka muuten pihalla ei olepakko kasvattaa mitään.

Äimärautiolla tapahtuu
  • Äimäraution siirtolapuutarha viettää 70-vuotisjuhlaa 8. heinäkuuta
  • Avoimien ovien päivä 30. heinäkuuta Seuraa tapahtumia facebookista ja sivuilta siirtolapuutarha_aimarautio.net

Teksti: Pirkko Koivu

Kuva: Jussi Peltola

​

Juttu on julkaistu aiemmin OP Oulun Horisontti 2/2017 -asiakaslehdessä.

​