Matkoillaan saattaa päätyä paikkaan, joka on maksutavoiltaan kaukana digitaaliseen muovirahaan tottuneelle käyttäjälle. Automaatteja ei ole, korttimaksupäätteitä harvassa ja niidenkin käytöstä veloitetaan useamman prosentin palkkio. Filippiineillä matkareittini vei saarelle, jossa lähimmälle pankkiautomaatille oli matkaa paikallisilla veneillä ja busseilla puolikkaan päivän verran. Asia tuli puheeksi jo bussiasemalla kauemmasta kaupungista lähtiessäni bussin apupojan kanssa, kun kaivelin huvennutta käteisvarastoani. En ollut hyvissä ajoin ymmärtänyt etsiä rahannostopistettä, ja kohdesaarella oli tarkoitus majoittua ainakin viikon päivät. ’Ei hätää, nouse kyytiin vaan, tämä on päivän viimeinen bussi, kyllä sinulle automaatti löytyy’ vakuutteli filippiino ja nousin kyytiin – asioillahan on tapana järjestyä.

Kysymyksessä ei ollut ensimmäinen lomani Kaakkois-Aasiassa: tänä vuonna jo kolmannen kerran vietin kesälomani keskellä pimeintä talvea, pakenin vuodenvaihdetta ulkomaille ja matkustin viisi viikkoa auringossa: tällä kertaa kuljeskelin Thaimaan ja Malesian rantojen kautta Filippiineille sukeltamaan. Suomesta kentältä lähtiessäni matkaliput on yleensä hankittu ainoastaan johonkin kauas ja sieltä takaisin, majapaikkojen ja välietappien selvitessä vasta kun ne tulevat eteen. Usein minulta kysytään, miten uskallan lähteä ilman tarkkaa matkasuunnitelmaa tai matkaseuraa, mutta rohkeutta matkustaminen mielestäni vaatii kuitenkin vain sen verran, että uskaltaa lähteä. Niin hc-matkaajaksi ei kenenkään kannata itseään tuntea, että pelkästään leipää ja piimää pakkaa rinkkaansa – jotakin muutakin tavaraa saattaa tarvita, vaikka asiat lopulta puoliksi itsekseen järjestäytyisivätkin.

Käteistä kannan mukanani mahdollisimman vähän, mutta yleensä tilaan pienen hätävarakassan matkakohteen valuuttaa ja dollareita verkkopankin kautta lentokentältä noudettavaksi. Muuten nostan käteistä sitä mukaa kun tarvitsee, vaikkei sekään aina ihan kivutonta ole. Indonesiassa unohdin pankkikorttini automaattiin - ne muuten antavat ensin rahat, sitten kortin, eikä toisin päin kuten koto-Suomessa olemme tottuneet. Budapestissä laukun nappasi mukaansa huppupäinen ryökäle. Jos olisin ollut yhden kortin taktiikalla reissussa, olisi paluumatka yllättänyt suunniteltua nopeammin tai ainakin säätäminen Suomen päähän raha-asioiden kanssa olisi triplaantunut. Kaksi luotollista pankkikorttia on vakiovarustus (Visa Debit/Credit ja MasterCard), kolmas pankkikortti varmistaa vielä siitä viimeisestä yllätyksestä helposti selviämisen.

Samoin kun hätävarakäteiskassa reissukamojen eri taskuihin tiputeltuna, yhtä useampi kortti ja vielä vähän tarvittavan yli korotettu luottoraja, kattavan matkustaja- ja matkatavaravakuutuksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Omaan vakuutusturvaani kuuluu jatkuva vakuutusturva matkoille, mutta tälläkin kertaa tuli huomattua, että yhtä perinteisesti kuin suutarin lapsi jää ilman kenkiä, ammatikseen finanssialalla työskentelevä ei osaa hoitaa vakuutusasioitaan. Matkustajavakuutus esimerkiksi ei automaattisesti kata kaikkia lajeja, joita matkalla mahdollisesti harrastat. Minullakin tämä ajatus kävi muutaman sekunnin mielessä hypätessäni veneen kannelta laitesukellusvarusteiden kanssa 28 metrin syvyyteen katsomaan kettuhaiden aamu-uinteja. Sillä sukelluskerralla ei onneksi sattunut mitään, mutta nämä asiat kannattaa varmistaa jo ennen matkaan lähtemistä asiantuntijan kanssa – tai vaikka sitten ulkomailla ollessa laajentaa vakuutusturvaansa verkkopalvelun kautta kattamaan myös ne suunnittelemattomat harvinaisemmat lajivalinnat.

Ylimaallista rohkeutta ei tarvitse, mikäli on vähääkään tervettä järkeä mukana ja yllätyksiin on osannut varautua jo lähtiessä. Avainlukulistat ja tärkeät puhelinnumerot tallessa auttaa asioiden hoitamisessa kotimaahan päin. Kun asenne on avoin ja oma varautuminen kunnossa, asiat järjestyvät: siellä Filippiineillä tarvittavan käteiseni sain nostettua kun bussi pysäytettiin keskelle ruuhkaista katua, bussin apupoika tulkkasi minut automaattijonon ohi ja bussilastillinen paikallisia odotti hymyillen että pesot olivat taskussa.

​

Miten maailmalla selviää? Kärkivinkit finanssiasioiden hoitoon:

​

  1. Hanki itsellesi jo hyvissä ajoin ennen matkaa toinenkin pankki- tai luottokortti (ja opettele ulkoa myös sen tunnusluku).
  2. Varmista, että korteissasi on sopivan korkeat luottorajat ja toisaalta sopivan matalat turvarajat. Molempien muutokset onnistuvat verkkopankissa.
  3. Varaa mukaasi vain pieni määrä käteistä (dollareita tai euroja saa helposti vaihdettua paikallisen maan valuuttaan). Automaateista saa ulkomaillakin rahaa. Kannattaa myös tarkistaa vaihdetaanko kohdemaan valuuttaa kotimaassa, jos kaikkia ei onnistuisi tuhlaamaan - esimerkiksi Kambotzan rieleistä voi olla vaikeaa päästä eroon Suomessa.
  4. Ota selvää, mitä matkavakuutuksesi kattaa ja tarvittaessa laajenna sitä kattamaan myös harvinaisemmat lajit.
  5. Ota mukaan riittävästi avainlukuja ja tallenna puhelimeesi sulkupalvelun numero +358 20 333.
  6. Kun pääset lomalta takaisin Suomeen, aloita samantien säästäminen seuraavaa matkaa varten!

​

Kirjoittaja: Leila Väyrynen

viestintä- ja markkinointipäällikkö

OP Pohjois-Savo

@LeilaVayrynen