Monimuotoinen luonto on kaiken elämän perusta. Kasvit, eläimet ja maaperän eliöt muodostavat monimutkaisia vuorovaikutusketjuja, jossa jokaisella tekijällä on paikkansa.

Mehiläisiä, perhosia ja muita hyönteisiä tarvitaan pölyttämään kasveja, joita käytämme ravinnoksemme. Monimuotoinen ekosysteemi vahvistaa suojaa erilaisia vitsauksia ja tauteja vastaan.

– Mitä enemmän lajeja on, sitä paremmin ekosysteemi toimii ja sopeutuu ääri-ilmiöihin, vahvistaa luonnonhoidon koordinaattori Matti Saarni Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä.

Kukin voi omalla pihallaan osallistua luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Jo muutamalla teolla – tai tekemättä jättämisellä – on mahdollista suojella luontoa ympärillään.

Nurmikon sijaan kannattaa esimerkiksi suosia luonnonkukkia, joissa pölyttäjät viihtyvät. Osia pihasta voisi jättää vähän hoitamattomaksi ja antaa luonnonkukkien kukkia kaikessa rauhassa.

– Pienikin luonnontilaisempi alue auttaa. Jos pihalla on nurmikkoa, osan siitä kannattaa antaa kasvaa niityksi eli jättää leikkaamatta, Saarni neuvoo.

Puutarhan salamatkustajat kuriin

Saarni kehottaa valitsemaan pihalle kotoperäisiä kasveja ja luonnonvaraisia lajeja vierasperäisten koristekasvien sijaan.

– Moni ei tule ajatelleeksi, että omasta puutarhasta voi löytyä lajeja, jotka on luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi. Ne saattavat karata luontoon ja levitä hallitsemattomasti, Saarni toteaa.

Esimerkiksi monessa puutarhassa kukoistaa maanpeitekasvina suloinen pikkutalvio (Vinca minor), joka leviää innokkaasti ja voi livahtaa luontoon tukahduttamaan alkuperäiset kasvit.

Saarni kulkee työkseen luonnossa ja etsii Uudeltamaalta suojeltavia perinnebiotooppeja, eli ketoja, niittyjä ja hakamaita, joiden lajisto on poikkeuksellisen rikas. Hän näkee jatkuvasti puutarhakarkulaisia eli kasveja, jotka ovat levinneet pihoilta perinnemaisemiin ja uhkaavat alkuperäisiä lajeja.

Yksi pahimmista haittakasvista on lupiini, joka peittoaa muut lajit alleen ja rehevöittää maaperää.

– Se muuttaa maaperän ravinteisuutta niin, että perinnebiotooppien niukassa ympäristössä viihtyvät kasvit eivät enää pärjää, Saarni selittää.

Hävitä haitallinen vieraskasvi oikein

Lupiinien torjuminen onnistuu oikein keinoin, mutta vaatii sitkeyttä. Lupiini tulisi kaivaa maasta juurineen mahdollisimman aikaisin keväällä ja hävittää poltettavan sekajätteen mukana. Mahdolliset kukinnot tulee kerätä jätesäkkiin ennen siementämistä ja hävittää sekajätteen mukana.

– Lupiini on niin sitkeä, että se lähtee kasvamaan vaikka kiveltä. Pelkkä katkaisu ei siis riitä, koska juuret alkavat pian työntää uutta kasvustoa, Saarni kertoo.

Muita yleisiä haitallisia vieraslajeja ovat esimerkiksi jättipalsami, valkokarhunköynnös ja kurtturuusu. Niitä torjutaan periaatteessa samalla tavalla kuin lupiineja. Tarkempia ohjeita voi tarkastella osoitteessa vieraslajit.fi‍.

Puutarhajätteitä ei tule koskaan viedä luontoon tai metsän reunaan, vaikka sellaistakin Saarni on luonnossa kulkiessaan harmikseen nähnyt.

– Moni jäteasema kuten Rosk’n Roll Uudellamaalla ottaa vieraslajijätteet maksutta vastaan, Saarni vinkkaa. Hän toivoo, että pian myös pääkaupunkiseudun Sortti-asemalle voi viedä vieraslajijätteet ilman veloitusta.

Myrkkyjä ei milloinkaan pitäisi käyttää puutarhassa, ei edes haitallisten vieraslajien hävittämiseen.

– Torjunta-aineet tappavat tehokkaasti kaiken, myös pölyttäjät ja muut hyödylliset hyönteiset. Niistä ei ole hyötyä monimuotoisuuden kannalta – päinvastoin, Saarni korostaa.

Hän muistuttaa myös, että robottiruohonleikkurit voivat koitua surmaksi siileille, jotka ovat puutarhan hyötyeläimiä.

Ketosirkka-hanke pysäyttää luontokatoa

Matti Saarni toimii koordinaattorina Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hankkeessa, jonka tavoitteena säilyttää ainutlaatuisia perinnebiotooppeja ja pysäyttää luontokatoa.

– Perinnebiotoopit ovat kaikkein uhanalaisin luontotyyppi Suomessa. 42 tyypistä 40 on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja ne kaksikin erittäin uhanalaiseksi, Saarni kertoo.

Perinnebiotoopit ovat syntyneet perinteisen maankäytön seurauksena, kun karjaa laidunnettiin ja rehua niitettiin. Luonnonhoidossa jäljitellään vanhaa maankäyttöä, eli kasvillisuus niitetään ja haravoidaan pois, puustoa harvennetaan ja vieraslajeja torjutaan.

Tänä kesänä Ketosirkka-hankkeessa hoidetaan 70 yli kohteessa äärimmäisen uhanalaisia perinnebiotooppeja avoimista kallioalueista perinteisiin niittyihin. Ne sijaitsevat ympäri Uuttamaata Raaseporista Loviisaan.

– Hoitotyöt ovat näkyneet lajiston elpymisenä, eli kukkia, perhosia ja harvinaisuuksia on alkanut palata, Saarni iloitsee.

Yksi vuoden 2024 Ketosirkka-hankkeista oli Parkkarin torppa Lohjalla. Kuva: Jaana Patrakka.

Uusia kohteita ympäri Uuttamaata

OP Uusimaa on Ketosirkka-hankkeen pääyhteistyökumppani jo kolmatta vuotta. Tuen avulla hoitokohteiden määrä on saatu kaksinkertaistettua, ja myös tämän vuoden aikana hoitoon saadaan useita uusia kohteita muun muassa Loviisassa, Sipoossa ja Järvenpäässä. Maastotöihin on täksi kesäksi palkattu 17 luonnonhoitajaa.

– Käytännössä työ alkaa kohteiden etsimisestä karttatietojen ja vanhojen tietojen perusteella. Katson satelliittikuvia, käyn paikan päällä ja tunnistan paikkoja, joissa luonto tarvitsee apua. Tämän jälkeen haemme luvat ja suunnittelemme hoidon, Saarni kertoo.

Ketosirkka-hanke tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa Uudenmaan ELY-keskuksen ja Metsähallituksen kanssa. Myös kuntia ja kaupunkeja kannustetaan tunnistamaan omistamansa arvokkaat kohteensa ja aloittamaan niiden hoitaminen. Suojeltavia alueita on myös yksityisten mailla.

– Joskus ihmiset pelkäävät, että luonnonhoito heidän omistamillaan alueilla tarkoittaisi pakkosuojelua ja toisi rajoituksia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ainoana tarkoituksenamme on huolehtia korvaamattoman arvokkaista elinympäristöistä ja luonnon monimuotoisuudesta, Saarni painottaa.

Maastotöihin on voitu palkata tänä vuonna yhteensä 17 luonnonhoitajaa.