Satavuotias metallitehdas muuttui kodiksi: ”Täytyy olla vähän hullu, jos tähän ryhtyy”

Keittiön ja olohuoneen uudistus on vastikään valmistunut Harri Kuussaaren ja Suvi-Tuuli Tiaisen kodissa. Kesäaamuisin juuri tämä tila on molempien lempipaikka yli 500-neliöisessä rakennuksessa.

– Koko tila täyttyy valosta jokaista nurkkaa myöten. Se on upeaa, Kuussaari kuvailee.

Valoa todella riittää koko talossa, sillä siinä on kaikkiaan noin 2 000 ikkunaruutua. Niitä ei ole Kuussaaren mukaan koskaan pesty, koska urakka tuntuu ylivoimaiselta. Se kuvaa hyvin tällaisessa rakennuksessa asumista: kaikkea ei voi korjata heti, jos koskaan, mutta sen ei pidä antaa vaivata mieltä.

Jopa satavuotiaat ikkunat ovat tiiliseinien ja niitä kipuavien villiviiniköynnösten kanssa olennainen osa tämän Wanhan Fabriikin ulkomuotoa. Vanhan tehdasrakennuksen historia näkyy kaikkialla seinissä, katossa ja lattioissa sekä pienissä yksityiskohdissa. Silti se on koti, jossa asukkaat todella viihtyvät.

– Täällä on tilaa hengittää ja tehdä lähes rajattomasti vaikka mitä, Tiainen sanoo. 

Päättymätön remontti

Harri Kuussaari osti Wanhan Fabriikin silloisen puolisonsa kanssa noin 15 vuotta sitten.

Entisiin tuotantotiloihin on vuosien varrella rakennettu asuintilat: keittiö, kylpyhuoneita, makuuhuoneita ja yhteisiä oleskelutiloja. Lapset ovat jo aikuisia, mutta tilat ovat vuosien varrella muuttuneet perheen tarpeiden mukaan.

– Tavallisessa omakotitalossa ei voi noin vain rakentaa uusia huoneita tai muuttaa pohjaratkaisua. Täällä se on mahdollista, koska kantavat rakenteet ovat pilareita eikä seiniä.

Wanhan Fabriikin vanhin osa valmistui vuonna 1928, kun paikalle rakennettiin konepaja metallisten vesijohtoputkien valmistusta varten. Nykyinen kivirakennus valmistui olympiavuonna 1952, ja kokonaisuutta laajennettiin myöhemmin varastohallilla. 

Kuussaari asui vuonna 2011 vastapäisessä rivitalossa Vantaanlaaksossa, kun metallitehtaan toiminta päättyi ja rakennus tuli myyntiin. Hän oli aina katsellut rakennusta ja miettinyt, mitä siellä oikein tehdään. Se piti nähdä!

Pääsimme sopuun hinnasta, joka oli hieman yli puoli miljoonaa.

– Koneita oli vielä paikoillaan, mutta pystyimme näkemään mielessämme, miltä se voisi valmiina näyttää, Kuussaari muistelee.

– Ajattelimme kuitenkin, että täytyy olla vähän hullu, jos tähän ryhtyy. Mutta pääsimme sopuun hinnasta, joka oli hieman yli puoli miljoonaa, ja teimme kaupat.

Vuonna 2012 Kuussaaret aloittivat remontin, joka ei oikeastaan ole koskaan päättynyt. Ensin koneita poistettiin, väliseiniä purettiin, seiniä maalattiin ja vanhoihin tehdastiloihin rakennettiin keittiö, kylpyhuoneita ja makuuhuoneita.

– Remontti on aina kalliimpi kuin kuvittelee, mutta etenimme rauhassa yksi asia kerrallaan, Kuussaari naurahtaa ja myöntää, että stressitasot ovat vuosien varrella olleet melko korkealla.

Nyt on Kuussaaren ja Tiaisen mukaan menossa talon uudistuksen toinen vaihe, remontti 2.0.

Ullakkokerrokseen tulee asuintiloja aikuisille lapsille, ja keskikerrokseen suunnitellaan uusia huoneita perheen nuoremmille jäsenille. Yhteensä Harrilla ja Suvilla on kuusi lasta, mutta heistä neljä on jo aikuisia.

Kuussaari ja Tiainen menevät syksyllä naimisiin, ja juhlat pidetään tietysti kotona Wanhassa Fabriikissa. Siihen mennessä on tavoitteena saada ainakin osa meneillään olevista remonteista valmiiksi. 

Kaikkea voi sattua...

Wanhaan Fabriikin liittyy vahvasti yhteisöllisyys, vaikka se on aina ollut vain yhden perheen koti. Vuosien aikana monet ystävät ovat kantaneet tavaroita, maalanneet seiniä ja rakentaneet uusia tiloja talkoovoimin. 

Yhdessä on pähkäilty, miten remontti etenisi, ja aina kaikki ei ole sujunut suunnitelmien mukaan.

Yksi tapahtuma muistetaan edelleen hyvin. Ystävä oli purkamassa vintillä seinää. Rakenteiden sisältä löytyikin kuparinen vesiputki, joka meni purkutöiden yhteydessä vahingossa poikki ja vettä suihkusi huoneeseen.

– En tiennyt silloin vielä, missä täällä talossa on päävesikatkaisija.

Naapurissamme asui rakennusmies Kalev, joka tuntee tämän talon läpikotaisin, ja hänen avullaan saimme vedet poikki, Kuussaari muistelee.

– Sen jälkeen Kalev tuli katsomaan, mitä me oikein olimme tekemässä, ja päätyi auttamaan talon kunnostamisessa. Paljon olemme kuitenkin tehneet itsekin. Toki putki- ja sähkötyöt on tilattu ammattilaisilta.

Viimeisin iso remontti sisätilojen muutostöiden lisäksi oli peltikaton uusiminen, ja toki vesiputkia on uusittu matkan varrella. Seuraavina vuorossa ovat salaojat, osa ikkunoista sekä ulko-ovet.

Nelinumeroiset sähkölaskut

Vanhan tehdasrakennuksen omistamiseen liittyy melko suuria taloudellisia menoeriä. Talvella sähkölaskut esimerkiksi ovat lähes poikkeuksetta nelinumeroisia. Suurimmillaan lasku on noussut lähes 2 800 euroon.

– Kyllähän tämän rakennuksen kustannukset ovat moninkertaiset tavalliseen omakotitaloon verrattuna, Kuussaari myöntää.

Rakennuksessa on ilmavesilämpöpumppu, ilmalämpöpumppu ja vanha öljylämmitys varajärjestelmänä. Kesällä Fabriikki on sähkössä omavarainen aurinkopaneelien ansioista. Ilmanvaihto on painovoimainen, eikä siis syö sähköä, ja vesi tulee omasta kaivosta.

Korkeat sähkölaskut ja remonttikulut olivat yksi syy siihen, että rakennukselle alettiin etsiä myös muuta kuin asuin- ja harrastekäyttöä. Alakerran suuri yhtenäinen tila muokattiin tyylikkääksi juhlatilaksi, ja siitä saatavat vuokratulot kattavat suuret ylläpitokulut.

Aluksi tiloissa järjestettiin omia juhlia, mutta vähitellen bisnes kehittyi ja sitä alettiin vuokrata ulkopuolisille syntymäpäiväjuhliin, häihin, kokouksiin ja muihin yritystilaisuuksiin. Rakennuksen toissa päässä on lisäksi kaksi vuokra-asuntoa.

– Isot ylläpitokustannukset ohjasivat meitä kehittämään vuokraustoimintaa. Tällä hetkellä etenkin kesäkuukaudet ovat täynnä juhlatilan varauksia, ja vuokra-asunnoissamme on pitkäaikaiset asukkaat, Kuussaari sanoo.

Rakennuksessa on vuosien aikana kuvattu myös televisio-ohjelmia ja elokuvia, kuten Siskonpetiä, Nörttiä ja Kuolleiden palvelijoita.

Wanha Fabriikki on alueellaan tunnettu maamerkki, jonne naapuruston kyläyhteisö eli Viherkummun omakotiyhdistys kokoontuu joulun alla puurojuhliin ja keväällä vuosikokoukseen. Se myös herättää satunnaisten ohikulkijoiden uteliaisuuden. 

– Yhtenä päivänä ryhmä ihmisiä käveli tästä meidän etuovestamme sisään kysymään, että mikäs paikka tämä on. Sanoin, että meidän kotimme, Tiainen naurahtaa.