Sairastuin munasarjasyöpään tammikuussa 2022. Vaikka otinkin tiedon rauhallisesti, ja luotto lääketieteeseen ja hoitoon Suomessa on vahva, niin kyllä tämä pysäytti. Työ minunlaiselleni suorittajalle on aina ollut tärkeää, olen tullut töihin aiemmin niin sanotusti pää kainalossa. Nyt kuitenkin edessä oli leikkaus, kuusi sytostaattihoitoa ja noin puolen vuoden sairasloma. Pahinta oli epävarmuus tulevasta.

Kiire tuli järjestää käytännön asioita. Ensimmäinen huoli tuli raha-asioista, koska vastaan talouden kuluista yksin. Verottajan ja Kelan kanssa asioinnin helppous ja nopeus yllätti positiivisesti. Kelan sairauspäiväraha ei kylläkään vastaa suuruudeltaan palkkaa. Osuuspankin kanssa onneksi onnistui sopia lainaan lyhennysvapaasta. Työasioissa saatiin minulle tuuraaja pankin puolelta. Itse sairauden osalta taas ei ollut muuta tehtävissä kuin toimia niin kuin lääkärit sanoivat. 

Työnantajan taholta suhtautuminen on ollut kaikin puolin tilanteeseeni ymmärtäväistä ja aikaa annettiin toipumiseen. Itse sitä pahimmillaan on jopa tuntenut syyllisyyttä siitä, ettei töihin pystykään. Hoitojen aikana kun pahimmillaan sängystä nouseminen oli jo vaativa ponnistus. Arki meni hoitojen mukaisissa sykleissä. Mennyttä elämää tuli mietittyä paljon ja sitäkin, että jos tästä ei selviä.

Hiljaa kiiruhtaen lähdin elokuussa kohti töitä. Itsekin osasin ajatella, että vähempikin riittää, nyt edetään voimien mukaan. Hoidot kohdallani onneksi tepsivät. Syöpäni löytyi alkuvaiheessa, joten katsonkin valoisasti kohti tulevaisuutta.

Sairaus ei ole tehnyt minusta parempaa ihmistä, mutta uskon sen antaneen uudenlaista voimaa ja viisautta: olla murehtimatta pikku juttuja niin töissä kuin kotonakin, ja ymmärtää sitä, mikä elämässä todella on tärkeää, eli se tavallinen arki, kun pystyy tekemään pieniäkin arkisia askareita ja vaikka pulahtaminen järveen mökillä.

Nämäkin hetket ovat saaneet kyynelehtimään onnesta. Kaikista tärkeimpänä kuitenkin perhepiiri ja ystävät, joissa on myös työkavereita ja asiakkaita. Myötäeläminen ja tuki on ollut sellaista, joka pistää mielen nöyräksi.

Sairastuminen otti elämästäni ajallisesti vain pienen siivun, en anna sen viedä loppuelämääni, vaikka se rinnalla elettynä elämänä kulkeekin. Ylläpitolääkitys, epävarmuus syövän uusimisesta ja seurannat sairaudesta muistuttavat, mutta ne ovat mielessä taka-alalla, sillä nyt on aika nauttia elämästä. 

Ps. Jos sinulla on mahdollista, niin suosittelen vahvasti OP Vakava sairaus ja henkiturva -vakuutusta‍ tai Pohjolan Terveysvakuutusta‍. Sairastaminen kun koettelee aina myös taloudellisesti.