Puheenvuorot

Omaa kotiaan tai vapaa-ajakohdettaan myyntiin antavan kuluttajan on voitava luottaa siihen, että hänen sopimuskumppaninsa hoitaa asiat alaa säätelevän lainsäädännön ja hyvän välitystavan mukaisesti.

Uuden kodin löytyminen ja nykyisen myyminen on joukkuepeliä. Joukkueen muodostavat asunnon välittäjä, välitystoimisto ja asiakas.

Ihmisten unelmat eivät ole hävinneet mihinkään, vaikka ympärillämme myllertää. Elämäntilanteet muuttuvat ja asuntokauppa kiinnostaa edelleen. Voittaako kaupoissa nyt odottamalla?

Parina viime vuotena olemme eläneet ”mökkihuumaa”: tarjolla olevista mökeistä on tehty pikaisia ostopäätöksiä, mökeillä on tehty sekä töitä että vietetty vapaa-aikaa. Ehkä joillakin mökeillä alettu potea myös ”ostokrapulaa”?

Ilmastopaneeli IPCC ilmoitti huhtikuussa julkaisemassaan raportissa, ettei nykyinen vauhti päästövähennyksissä riitä ilmaston lämpenemisen rajaamiseen 1,5 asteeseen. Tehokkaampia toimia tarvitaan heti. Jotta pysyisimme alle 1,5 asteessa, keskeisenä osana muutosta on rahoitusala rahoittamisen ja sijoittamisen myötä. Voidaanko vastuullisella rahoittamisella ja sijoittamisella saada muutoksia aikaan?

Ukrainan sota on valtava inhimillinen kriisi, jolla on vaikutuksia myös talouteen. Sijoitusallokaatiossamme olemme osakkeissa ylipainossa ja koroissa alipainossa.

Isommilla valuuttaliikkeillä on merkittäviä ja moninaisia vaikutuksia talouteen ja markkinoihin. Euron viimeaikainen heikentyminen lisää lyhyellä aikavälillä entisestään euroalueen inflaatiopaineita ja haastaa talouden kasvunäkymiä. Heikko valuutta tarjoaa talouteen kuitenkin pidemmän aikavälin myötätuulta, ja heijastuu positiivisesti suomalaisten sijoittajien salkkuihin.

Sodan ennustaminen on mahdotonta. Sama pätee Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan. Sodan alkamisesta on nyt kulunut reilu kuukausi. Alkujärkytyksestä toipuminen näkyy Yhdysvaltain markkinoilla osakkeiden elpymisenä lähes vuoden vaihteen alun tasolle.

Olen joskus miettinyt, miksi toiset ihmiset tuntuvat saavan enemmän aikaan kuin toiset. Toisilla on aina kiire ja toisilla taas ei. Kaikilla meillä on kuitenkin sama 24 h vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa. Silti toiset eivät ehdi harrastaa, ovat usein myöhässä, työpöydälle kasaantuu keskeneräisiä töitä jne…

Hyväksytyksi tuleminen sellaisena kuin on, on tunne, jonka jokainen meistä haluaa kokea. Se korostuu, kun tutustuu uusiin ihmisiin. Miksi erilaisuuden hyväksyminen on välillä niin vaikeaa?

Olemme siirtymässä hybridityöhön; paluu toimistoon on alkanut. Maailma ympärillämme on kuitenkin jatkuvien, ja yhä enenevässä määrin täysin yllättävien ja odottamattomien muutosten kourissa. Miten hyvin tällaisessa epävarmuudessa hybridityön tekemisen ajatus voi käytännössä toteutua sellaisen OPlaisen näkökulmasta, joka työskenteleekin vähän kauempana muusta tiimistä?

Minkälaista palvelua annat työtoverillesi? Kun saat palautetta, annat palautetta, sovit kokouksen, peruutat kokouksen. Entä jos joudut tekemään muutoksia sovittuun?