Puhetta työelämästä

Ajatteletko uusista asioista yleensä ensimmäisenä, että ihanaa, nyt pääsen oppimaan jotain uutta, vai kuulutko niihin, jotka epäilevät asiaa ensin, ja löytävät kuitenkin hyvät puolet muutoksesta? Vai oletko kenties se, joka ei pidä uusista asioista ja haluaa kynsin ja hampain pysyä vanhassa ja tutussa? Meistä jokainen varmasti kokee muutoksen eri tavalla, ja muutoksen kokoluokka vaikuttaa myös muutoksen suhtautumiseen. Yksilö miettii ensimmäisenä sitä, miten tämä muutos vaikuttaa minuun.

Suomalaisten suosituin lomasesonki, juhannuksesta elokuun alkuun sijoittuva ajanjakso, on juuri käynnistymässä. Odotukset ovat korkealla ja suunnitelmiakin paljon tehtynä. ”Mikäs tässä lomaa odotellessa” kuullaankin varmasti tällä hetkellä pitkin linjoja lukuisissa Teams-palavereissa. On jopa tutkittu, että loman odotus on työntekijälle onnellisinta aikaa. Mitäpä jos tänä vuonna virittäytyisitkin loman odotukseen ketterin menetelmin?

”Asia on tärkeä, mutta yhteistä aikaa löytyy kalentereistamme vasta kahden viikon päästä.” ”En pääse paikalle workshopiin, koska minulla on päällekkäinen varaus kalenterissani.” Tuttuja lauseita asiantuntijaorganisaatiossa. Kaikilla on kiire ja kalenterit ovat täpötäysiä.

En varmasti ole ainoa, joka tasapainoilee kasvavan työkuorman ja vähenevien voimavarojen kanssa. Haasteet uusien järjestelmien käyttöönotossa ja yhä hektisemmiksi muuttuneet työpäivät ovat lisänneet työn kuormittavuutta. Huhtikuussa työyhteisöäni kohdannut suru maalasi työpäivät entistäkin tummemmiksi. Kaiken tämän keskellä jatkuvan parantamisen toteuttaminen on jäänyt odottelemaan parempaa Päiviä.

Ketterästi oppivassa organisaatiossa melko merkittävä osa työajasta tulisi käyttää päivittäisen työn parantamiseen sekä uuden oppimiseen. Entä jos työntekijä kokeekin työnsä rutiiniksi ja kehittämisen kipinää on enää hankala löytää? Toisella taas työkuorma on saattanut viedä mennessään, joten kehittäminen voi tuntua toissijaiselta ja siintää ajallisesti ”sitten kun” -horisontissa. Tämänkertaisen kirjoitukseni tarkoituksena on herätellä pohtimaan erilaisia keinoja löytää kehittämisen kipinä. Lue siis viisi vinkkiäni kipinän sytyttelyyn!

Moderni bisnes perustuu avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle. Digiajan yrityksessä esimerkiksi asiakasdata, osastorajojen yli menevät mittarit, kehitysjonot sekä tavoitteet ovat organisaation sisällä julkisia. Myös asiakkaiden ja liiketoimintakumppaneiden välillä tietoa jaetaan laajasti. Kehittyneet analytiikkatyökalut auttavat isojen tietomassojen reaaliaikaisessa hyödyntämisessä. Menneen maailman "salailukulttuuri" on myrkkyä innovatiivisuudelle, itseohjautuvuudelle ja ketteryydelle.

Palaute on tärkeä työkalu valmentavan johtajan työkalupakissa, mutta palautteen antaminen ei ole vain johtajien tehtävä. Jokaisella on mahdollisuus auttaa kollegaa kehittymään tai parantaa tiimin toimintaa antamalla rakentavaa palautetta.

Koronaviruksen myötä normityö on monilta osin muuttunut virtuaaliseksi. Etätyön kautta Teams- tai Zoom-videoneuvottelut ja -kokoukset ovat tulleet tutuiksi. Myös suurin osa työhaastatteluista tehdään videoyhteyden kautta. Etätyöstä ja videoneuvotteluista on tullut uusi normaali, joka jatkuu varmasti myös virusepidemian jälkeen.

Meistä varmasti jokainen muistaa sen ensimmäisen fiiliksen, kun sai ensimmäisen kesätyön. Jännitti, vähän saattoi jopa pelottaa, mutta monella päällimmäisenä tunteena on muistiin jäänyt innostus ja eräänlainen vapauden tunne.

Monet ovat varmastikin kuulleet sanonnan "vanha koira ei opi uusia temppuja". Sitä on saattanut jopa itsekin käyttää. Sanontaa kuulee ajoittain käytettävän vähän selittelynkin tapaan, sillä uuden oppiminen voi joskus tuntua myös työläältä tai pelottavalta - ei pelkästään innostavalta. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi uusia taitoja ei voisi opetella iästä riippumatta. Meillä OP:lla toteutetaan jatkuvaa oppimista 70:20:10 -mallin kautta. Kuulostaako se sinusta lähinnä boolireseptiltä vai herätteleekö se oppimisen intoa?

”Meillä on kvartaalitavoitteiden dedis ylihuomenna ja nyt pitäis saada nämä tavoitteet tähän Powerpoint-templateen. Joo, kyllä mekin teemme sitä OKR:aa. Sehän on tosi hyvä malli. Google, Facebook, Nixu ja Futuricekin käyttää sitä ja ajatelkaa, miten hyvin niillä menee. Se OKR tuntuu olevan sellainen resepti, jonka avulla onnistuu.”

Olen se työpaikan ärsyttävä tyyppi, joka julistautuu kokouksissa muutoksen puolestapuhujaksi. Olen usein ajatellut muutoksen tuovan pääasiassa pelkkää hyvää ja kaunista. Olen ollut jopa ylpeä siitä, että minun on ollut helppo omaksua uudet toimintamallit ja olosuhdemuutokset. En ole osannut tuntea myötätuntoa kollegaa kohtaan, joka katsoo kaihoisasti siihen aikaan, jolloin ”kaikki oli paremmin”. Ärsytyskynnykseni on ylittänyt taatusti se ”vanha jäärä”, jonka koko elämänasenne tuntuu kiteytyvän sanaan EI.