Joskus työpaikan vaihto voi osoittautua vääräksi valinnaksi ja paluuhalu herää.

"Minä huomasin, että ei se nurmi ollutkaan vihreämpää. Itse asiassa päinvastoin. Uusi työpaikka tuntui väärälle. Itse asiassa se tuoksuikin ihan väärälle! Sitten aloinkin pelätä, että entä jos en pääsekään takaisin vanhaan työpaikkaani!" 

Katkelma on sisäisen liikkuvuuden yhteydessä tehdystä haastattelusta, jossa työntekijä kuvaa uramahdollisuuksien perässä kilpailijalle lähtemistä sekä paluutaan takaisin yritykseen. Urakehitystä on seitsemän erilaisen polun verran ja yksi poluista on poispäin.

Mutta entä jos valittu polku poispäin paljastuukin vääräksi valinnaksi ja halu päästä takaisin vanhaan työpaikkaan herää? Onko se edes mahdollista tai onnistuuko se? Ottavatkohan he minut takaisin? Nämä pohdinnat voivat käydä monen mielessä. 

Työelämän osaajapulaan ja tarpeisiin yritetään kiivaasti keksiä uusia keinoja. Yksi hyödyntämätön keino ovat bumerangit, jotka haluavat palata entiselle työnantajalleen, koska jokin vetää heitä takaisin. Syy voi olla työpaikan ilmapiiri, esihenkilötyö, osaamismahdollisuudet tai yhteisön toimintatavat.

Työpaikoilla on ollut vuosien saatossa monenlaisia paluumuuttajia, kuten kesäapulaisia ja kausi- sekä vuokratyöntekijöitä. Mutta miten he eroavat bumerangeista? Bumerangi on lähtenyt vakinaisesta työsuhteesta omasta halustaan, kun taas muilla paluumuuttajilla sopimus usein päättyy määräaikaan.

Bumerangeilla herää voimakas paluuhalu ja he tietävät, miksi haluavat palata entiselle työnantajalleen. He osaavat myös sanoittaa yrityksen itsestäänselvyyksiä, jotka ovat itse asiassa yrityksen kilpailuetua tuottavia osia, pito- ja vetovoimatekijöitä. 

Työpaikan itsestäänselvyydet 

Monet tekijät työpaikassa ovat itsestäänselvyyksiä ja vaihtamalla yritystä, yritysten välinen kulttuuri paljastuu. Kulttuurin kuvataan asuvan seinissä ja ihmisten käytöksessä sekä olevan yksi merkittävimmistä syistä yhteenkuuluvuuteen – tai -kuulumattomuuteen.

Kun työpaikkoja haetaan mielikuvan ja suosittelujen perusteella, paljastaa arki mielikuvan tai suositusten yhteensopivuuden yksilölle. Työhistoriassani unelmieni työpaikassa koulukaverini irtisanoutui koeajalla, sillä hän ei kokenut yrityksen arvoja omakseen. Minulle ne kuitenkin olivat täydelliset. Yhdelle hyvä ei välttämättä ole sitä toiselle.  

Entä se tuoksu? 

Haastattelussa mainittu tuoksu huvittaa minua joka kerta. Miten työpaikka voikaan tuoksua oikealle tai jopa väärälle? Voiko ikkunasta näkyä väärä maisema tai voiko kollegan käyttäytyminen tai käyttäytymättä jättäminen olla syy lähtöön? Tai paluuseen? Työntekijäkokemukseen vaikuttaa kaksi muutakin ympäristöä kulttuurillisen ympäristön lisäksi; fyysinen ympäristö sekä tekninen ympäristö.  

Fyysinen ympäristö on se, jonka näemme ja koemme päivittäin – jopa haistamme – kuten haastattelun työntekijä.

Millaista maailmaa katsomme työpaikalla, millaisia arvoja ja mielenmaisemaa työpaikka kuvaa monimuotoisuudellaan ja diversiteetillään? Mitä värejä näet, millaisista kahvikupeista käyt hörppäämässä? Täyttyvätkö seinät tauluista tai rakennus inspiroivista, erilaisista työtiloista? Puurratko eteenpäin harmaassa avokonttorikopissa, jonka seinät täyttyvät kieltolausekkeista; ”Äitisi ei ole täällä töissä - tiskaa astiasi!”

Fyysisellä ympäristöllä on tutkittu vaikutus työntekijäkokemukseen, työssä viihtyvyyteen ja pitovoimaan. Mutta miltä teillä töissä näyttää? Mitä työvälineitä käytät työtä tehdessäsi? Oletko ylpeä esitellessäsi työpaikkaa ystävillesi, pyydätkö sukulaiset vierailulle?  

Teknologinen ja tekninen työvälineympäristö auttaa työssä suoriutumiseen ja työn suorittamiseen. Kun pandemia muutti työympäristömme yhdessä yössä, työergonomia ja siihen panostaminen olivat vetovoimatekijöitä, joiden vuoksi työntekijöitä palasi pandemian jälkeen konttorille. Suuret näytöt, työrauha, työvälineet, hyvät nettiyhteydet. Itse kiikuin pandemian aikana puoli vuotta pianon jakkaralla kodinhoitohuoneen nurkassa, kunnes ymmärsin, että kunnon työtuoli oli merkittävä työssäjaksamisen väline.

Teknologinen ympäristö ei ole itsestäänselvyys, vaikka asiantuntijatyössä monet saavatkin nauttia hyvistä työvälineistä. Työhistoriastani löytyy esimerkiksi työpaikka, jossa ei ollut sisäistä intraa. Saimme kuukausittain jokaiseen yksikköön postin mukana kuukausikirjeen, jossa kerrottiin tiedotettavat asiat. Kerran kuussa. Kyseisessä työpaikassa paperinen kuukausikirje on edelleen olemassa. Se on hyvin arvostettu ja todella luettu tiedote. 

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, onkin jo alussa käsitelty kulttuurinen ympäristö, joka on kokoelma yrityksen arvoja, asenteita, myös piiloasenteita, käytäntöjä ja toimintatapoja. Kulttuuri on sitä, mikä elää arjessa, seinissä ja ihmisissä.

Kulttuurista mielenkiintoisen seikan tekee se, että kulttuuri elää, vaikka ihmiset vaihtuisivat. Kulttuuri elää sanomattomissa sanoissa ja selän takana ihmisten kohtaamisissa. Kulttuuri elää tunteena fyysisessä ympäristössä. Miten teillä ajatellaan ihmisistä? Miten teillä kohdataan? Miten teillä katsotaan silmiin? Miltä sinusta tuntuu olla töissä?  

Bumerangit pystyvät sanoittamaan kaikkea tätä kolmea ympäristöä. Yleensä työntekijöiden lähtösyyt selvitetään yrityksissä. Mutta entä paluusyyt? Tai paluuhalun herättäneet asiat? Joko bumerangit on teillä valjastettu työelämälähettiläisiksi, perehdyttäjiksi tai valmentajiksi? Bumerangeissa on nimittäin jotain taikaa - he ovat valinneet sitoutua yritykseen uudelleen vielä pohdintojenkin jälkeen. He ovat tarkoituksella palanneet.  

Joko teidän kulttuurissanne elää arvostus bumerangeja kohtaan? Miten bumerangeja ja heidän paluutaan johdetaan teillä? 

Tutkimme työelämässä yleistyvää bumerangi-ilmiötä ja sen vaikutuksia OP Ryhmässä. Kerrytämme henkilöstöä haastattelemalla ilmiöön liittyvää ymmärrystä. Yhdessä voimme rakentaa sujuvampaa arkea bumerangeille ja heidän sidosryhmillensä esimerkiksi esihenkilöille. Tämä blogi on kirjoitettu yhteistyössä tutkimuksen tekijän Terhi Rouhiaisen (Metropolia YAMK) kanssa. 

Sitaattien julkaisemiseksi on kysytty tutkimuksessa haastateltujen suostumus.