Monet tulevaisuuden työtaidot vaativat aikaa ja harjoittelua. Ollaksesi aallon harjalla 2025, mitä tarvitsee alkaa harjoitella jo tänään? Mitä pitää ottaa henkilökohtaiseen osaamisen kehittämisen suunnitelmaasi jo nyt ja miten voit edistää tulevaisuuden työtaitojen oppimista?
Sen tärkeydestä ja toteutumisesta puhutaan työpaikan palavereissa ja kahvihuoneessa, siitä tehdään kyselyitä ja niiden tuloksia päivitellään. Aiheesta kirjoittavat suuret, vakavasti otettavat päivälehdet ja naistenlehdet kertovat kokemuspohjaisia kertomuksia yksilöiden heräämisestä työhyvinvointiin. Eikö tämä jo riitä? Vastaus on lyhyesti: Ei.
Oli matkan päämääränä sitten sormuksen kaappaaminen takaisin itselleen, aarteen löytäminen tai uudenlainen toimiva organisaatio, on valtavan tärkeää antaa tilaa erilaisille tunteille ja keskustella niistä.
Istun palaverissa 40:n muun kanssa. Luottamusmiehiä, työpaikoista valittuja edustajia, useampi yritys, monta eri toimialaa. Tarkoituksenamme löytää yhteinen sävel. Meitä esihenkilöitä on neljä. Minä edustan kaksoisroolillani esihenkilöitä ja erikoiskauppaa. Ymmärrän edustukseni rajallisuuden, sillä olen ainoa esihenkilöistä, jolla on oikeus palkata ja irtisanoa.
Työntekemisen muotojen muutokset, kuten monipaikkainen työskentely ja hybridityö, luovat ennen kaikkea mahdollisuuksia, mutta aikaansaavat toki myös perustavaa laatua olevia pohdintoja: missä työskenteletkään päänsääntöisesti, missä asuinpaikkasi sijaitseekaan, miten ja milloin työmatkailet jne. Keskityn tässä kirjoituksessani työmatkailuun liittyvään asumiseen tai oikeammin majoittumiseen.
Että minua suututti. Koulussa hoettiin, että 1+1=2. Minä vastasin opettajalle: ”Ei välttämättä, jos emme tiedä asiaan liittyviä seikkoja.” Mielestäni 1+1 oli aina enemmän kuin kaksi, koska kaksi ihmistä kaikissa tilanteissa tuottaa enemmän kuin vain tyhmän kakkosen. En ajatellut matematiikkaa. Ajattelin ihmisiä. ”Nuori individualisti”, opettajani lausahti.
Työssä jaksaminen on otsikoissa. Palautuminen työpäivän jälkeen on yhä useammalle haasteellista, sillä on jopa vaikea tunnistaa, koska työpäivä päättyy. Itsensä johtamisen opettelu on tässä keskeistä.
Ok, myönnetään; hieman raflaava otsikko ja antaa ymmärtää, että olisin töissä pohjoisen pohjoisessa. Lienen niitä henkilöitä, jotka pandemian myötä alkoivat miettiä omaa työpaikkaansa ja mahdollisuuksia työskennellä muualla. Minulla oli hyvä työpaikka pääkaupungissa ja olin hyvin tyytyväinen. En halunnut lähteä yrityksestä, ja kuitenkin ymmärtääkseni työtä ja asiakkaitani paremmin, minun pitäisi saada laajempaa kokemusta tältä toimialalta. Siinäpä pulma!
Kevätsiivouksen aika ja huomaat, että kaikenlaista turhaa on kertynyt kaappeihin. Tavarat ja vaatteet ovat hyväkuntoisia, joten et niitä raaskisi roskikseen heittää ja päätät kokeilla myydä ne käytetyn tavaran myyntipaikalla verkossa. Eikä aikaakaan, kun saat ensimmäisen yhteydenoton: ostaja on valmis maksamaan tuotteesta pyytämäsi hinnan ja tehdä kaiken sinulle helpolla tavalla, käyttäen kuriiripalvelua. Onpas helppoa ja kätevää, ajattelet, ja suostut ehdotukseen. Vai kannattaako sittenkään suostua?
Olen joskus miettinyt, miksi toiset ihmiset tuntuvat saavan enemmän aikaan kuin toiset. Toisilla on aina kiire ja toisilla taas ei. Kaikilla meillä on kuitenkin sama 24 h vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa. Silti toiset eivät ehdi harrastaa, ovat usein myöhässä, työpöydälle kasaantuu keskeneräisiä töitä jne…
Hyväksytyksi tuleminen sellaisena kuin on, on tunne, jonka jokainen meistä haluaa kokea. Se korostuu, kun tutustuu uusiin ihmisiin. Miksi erilaisuuden hyväksyminen on välillä niin vaikeaa?
Rakennusliike Sorvoja Oy teki sukupolvenvaihdoksen ja otti samalla uusille osakkaille ryhmäeläkevakuutuksen ja riskihenkivakuutukset. Vakuutukset tuovat yrityksen toimintaan joustoa ja turvaa yllättävien takaiskujen varalta.
