Työntekijä

Olen joskus miettinyt, miksi toiset ihmiset tuntuvat saavan enemmän aikaan kuin toiset. Toisilla on aina kiire ja toisilla taas ei. Kaikilla meillä on kuitenkin sama 24 h vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa. Silti toiset eivät ehdi harrastaa, ovat usein myöhässä, työpöydälle kasaantuu keskeneräisiä töitä jne…

Hyväksytyksi tuleminen sellaisena kuin on, on tunne, jonka jokainen meistä haluaa kokea. Se korostuu, kun tutustuu uusiin ihmisiin. Miksi erilaisuuden hyväksyminen on välillä niin vaikeaa?

Rakennusliike Sorvoja Oy teki sukupolvenvaihdoksen ja otti samalla uusille osakkaille ryhmäeläkevakuutuksen ja riskihenkivakuutukset. Vakuutukset tuovat yrityksen toimintaan joustoa ja turvaa yllättävien takaiskujen varalta.

Olemme siirtymässä hybridityöhön; paluu toimistoon on alkanut. Maailma ympärillämme on kuitenkin jatkuvien, ja yhä enenevässä määrin täysin yllättävien ja odottamattomien muutosten kourissa. Miten hyvin tällaisessa epävarmuudessa hybridityön tekemisen ajatus voi käytännössä toteutua sellaisen OPlaisen näkökulmasta, joka työskenteleekin vähän kauempana muusta tiimistä?

Minkälaista palvelua annat työtoverillesi? Kun saat palautetta, annat palautetta, sovit kokouksen, peruutat kokouksen. Entä jos joudut tekemään muutoksia sovittuun?

Työnantajakuva on aina subjektiivinen näkemys, joka henkilölle muodostuu hänen yrityksestä saamansa tiedon ja kokemusten pohjalta. Sisäisen työnantajakuvan tulee olla yhtenäinen ulkoisen kanssa, muutoin uskottavuus kärsii roimasti.

Ostamassasi tuotteessa tai palvelussa on vikaa ja koitat saada yhteyttä yrityksen asiakaspalveluun. Puhelimessa sinua on vastassa numerokoodeja näpyteltäväksi robottiäänen ohjeistuksen mukaan, mutta ohitat ne, sillä et jaksa etsiä tarvittavia lukuja mistään. Päästyäsi asiakaspalvelijan puheille, hän lopulta kertoo, ettei asiaa voida hoitaa puhelimessa ja ohjaa asioimaan paikan päällä.

Antti Tuisku laulaa kappaleessaan. ”Taas mennään rahan takii, ei rakkaudest lajiin, vaan rahan takii…”

Parviäly, voiko parempaa älyä ollakaan? Ja mitä sille tänä päivänä kuuluu?

Ok, rehellisyyden nimissä, omissa kilometreissäni on 13 vuotta lentopalloa, joista suurin osa SM-tasolla. Mäkelänrinteen urheilulukion ylioppilaana joukkuepelaamisesta puhuttiin päivittäin ja paljon.

Olemme töissä valtaosan valveillaoloajastamme, ja siksi työssä viihtyminen on hirmuisen tärkeä asia. Työssä viihtymiseen vaikuttaa merkittävästi oma tiimimme.

Läppäri syliin ja töihin palmujen katveeseen? Työn kannalta ei välttämättä ole merkitystä, teetkö töitä kotona vai ulkomailla. Etätyö ulkomailla on mahdollista tietyin varauksin.

Organisaatiossa arvot on helppo määritellä liian yleispäteviksi ja epämääräisiksi, jotka eivät kerro mitään sen todellisesta kulttuurista. Käytännön arjessa ihmisillä on taipumus vahvojen arvojen sijaan toimia joustavasti ja pragmaattisesti, tasapainoillen monitahoisten ja monimutkaisten tilanteiden ja intressien välillä.

Koronapandemia ei ehtinyt vielä laantua, kun käsillä on uusi kriisi. Ukrainan sota ja sen aiheuttamat inhimilliset kärsimykset huolestuttavat, pelottavat ja kuormittavat. Miten voimme auttaa työkavereita haastavina aikoina?

Ajatukseni oli kirjoittaa johtajuudesta ja esihenkilötyöstä, mutta viime viikon tapahtumat ovat saaneet meidät kaikki pois tolaltaan. Roolista viis, tarvitsemme toisiamme. Nyt ja aina.

Tulevaisuuden toimisto on viihtyisä ja persoonallinen työpaikka, jossa saa myös oman rauhan. Lisäksi uuden toimiston pitää tukea kohtaamisia paremmin kuin koskaan aiemmin, sanoo tilasuunnittelun ammattilainen Päivi Meuronen

Kokouskutsujen tuloa ei voi estää. Teamsin välityksellä on helppoa ja nopeaa järjestää lyhyempiäkin kokouksia. Kestosta ja osallistujakonklaavista huolimatta jännitys hiipii, pikkuhiljaa lievempänä.

J. Karjalainen laulaa sankareista kysyen, keitä ne on ne sankarit, sellaiset sankarimiehet, joita koko valtakunta arvostaa, tai sellaiset sankarinaiset, jotka tosi työstä palkintonsa saa. Olympialaisten Iivo-huuman innoittamana lapsenmieleni jäi miettimään sankaruutta. Keitä ovat ne sankarit?

Kun kuulin ensimmäistä kertaa, että siirrymme ketterämpiin, itseohjautuviin työtapoihin, mietin, mitä hyötyä siitä voisi olla meille. Kuulin muista yrityksistä, jotka ovat saavuttaneet erilaisia hyötyjä. Pystyisimmekö mekin tuottamaan enemmän arvoa asiakkaalle? Pääsisimmekö eroon ylimääräisestä byrokratiasta? Nopeutuisiko työn eteneminen? Tulisiko työstäni vieläkin mukavampaa?

Alin vanhuuseläkeikä nousee Suomessa 65 vuoteen vuonna 2025. Sen jälkeenkin kannattaa varautua oman työuran pidentymiseen, sillä eläkeikä on sidottu elinajanodotteen kehitykseen. Eläkevarojen riittävyyden turvaamiseksi saatetaan tarvita myös työperäistä maahanmuuttoa ja työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan edellytyksien parantamista.