Työntekijä

Jo vuosia olemme syöneet aamupuuromme, pukeneet yllemme sen paremman pukumme ja kulkeneet aamuisin konttorille, oranssin pallon valokeilaan. Siellä turvassa ovat uurastaneet työtoverimme, tutut asiakkaamme, tutut rutiinimme. Ja sitten tämän maailman valtasi korona ja nyt mielemme täyttävät golfpallot.

Perinteisesti yrityksissä on arvostettu jonkin alueen syvää erikoisosaamista. Erikoisosaajien tarve ei tietenkään poistu yrityksen ketteröitymisen myötä, mutta pelkkä erikoisosaaminen ei enää useinkaan riitä.

Lauri joutui vakavaan onnettomuuteen kesken työpäivän, ja hänen henkensä oli hiuskarvan varassa. Lukuisten leikkausten ja haastavan kuntoutuksen jälkeen miehen mielessä pyöri kysymys: palaanko elää työelämään?

”Asia on tärkeä, mutta yhteistä aikaa löytyy kalentereistamme vasta kahden viikon päästä.” ”En pääse paikalle workshopiin, koska minulla on päällekkäinen varaus kalenterissani.” Tuttuja lauseita asiantuntijaorganisaatiossa. Kaikilla on kiire ja kalenterit ovat täpötäysiä.

En varmasti ole ainoa, joka tasapainoilee kasvavan työkuorman ja vähenevien voimavarojen kanssa. Haasteet uusien järjestelmien käyttöönotossa ja yhä hektisemmiksi muuttuneet työpäivät ovat lisänneet työn kuormittavuutta. Huhtikuussa työyhteisöäni kohdannut suru maalasi työpäivät entistäkin tummemmiksi. Kaiken tämän keskellä jatkuvan parantamisen toteuttaminen on jäänyt odottelemaan parempaa Päiviä.

Ketterästi oppivassa organisaatiossa melko merkittävä osa työajasta tulisi käyttää päivittäisen työn parantamiseen sekä uuden oppimiseen. Entä jos työntekijä kokeekin työnsä rutiiniksi ja kehittämisen kipinää on enää hankala löytää? Toisella taas työkuorma on saattanut viedä mennessään, joten kehittäminen voi tuntua toissijaiselta ja siintää ajallisesti ”sitten kun” -horisontissa. Tämänkertaisen kirjoitukseni tarkoituksena on herätellä pohtimaan erilaisia keinoja löytää kehittämisen kipinä. Lue siis viisi vinkkiäni kipinän sytyttelyyn!

Moderni bisnes perustuu avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle. Digiajan yrityksessä esimerkiksi asiakasdata, osastorajojen yli menevät mittarit, kehitysjonot sekä tavoitteet ovat organisaation sisällä julkisia. Myös asiakkaiden ja liiketoimintakumppaneiden välillä tietoa jaetaan laajasti. Kehittyneet analytiikkatyökalut auttavat isojen tietomassojen reaaliaikaisessa hyödyntämisessä. Menneen maailman "salailukulttuuri" on myrkkyä innovatiivisuudelle, itseohjautuvuudelle ja ketteryydelle.

Palaute on tärkeä työkalu valmentavan johtajan työkalupakissa, mutta palautteen antaminen ei ole vain johtajien tehtävä. Jokaisella on mahdollisuus auttaa kollegaa kehittymään tai parantaa tiimin toimintaa antamalla rakentavaa palautetta.

Koronaviruksen myötä normityö on monilta osin muuttunut virtuaaliseksi. Etätyön kautta Teams- tai Zoom-videoneuvottelut ja -kokoukset ovat tulleet tutuiksi. Myös suurin osa työhaastatteluista tehdään videoyhteyden kautta. Etätyöstä ja videoneuvotteluista on tullut uusi normaali, joka jatkuu varmasti myös virusepidemian jälkeen.

Tulevaisuuden toimisto on viihtyisä ja persoonallinen työpaikka, jossa saa myös oman rauhan. Lisäksi uuden toimiston pitää tukea kohtaamisia paremmin kuin koskaan aiemmin, sanoo tilasuunnittelun ammattilainen Päivi Meuronen

Sonja Helin ja Arja Kettinen ovat puurtaneet etänä jo lähes vuoden. Etätyöt ovat maistuneet odotettua paremmin, mutta molemmat kaipaavat työmatkapyöräilyä.

Monet ovat varmastikin kuulleet sanonnan "vanha koira ei opi uusia temppuja". Sitä on saattanut jopa itsekin käyttää. Sanontaa kuulee ajoittain käytettävän vähän selittelynkin tapaan, sillä uuden oppiminen voi joskus tuntua myös työläältä tai pelottavalta - ei pelkästään innostavalta. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi uusia taitoja ei voisi opetella iästä riippumatta. Meillä OP:lla toteutetaan jatkuvaa oppimista 70:20:10 -mallin kautta. Kuulostaako se sinusta lähinnä boolireseptiltä vai herätteleekö se oppimisen intoa?

”Meillä on kvartaalitavoitteiden dedis ylihuomenna ja nyt pitäis saada nämä tavoitteet tähän Powerpoint-templateen. Joo, kyllä mekin teemme sitä OKR:aa. Sehän on tosi hyvä malli. Google, Facebook, Nixu ja Futuricekin käyttää sitä ja ajatelkaa, miten hyvin niillä menee. Se OKR tuntuu olevan sellainen resepti, jonka avulla onnistuu.”

Olen se työpaikan ärsyttävä tyyppi, joka julistautuu kokouksissa muutoksen puolestapuhujaksi. Olen usein ajatellut muutoksen tuovan pääasiassa pelkkää hyvää ja kaunista. Olen ollut jopa ylpeä siitä, että minun on ollut helppo omaksua uudet toimintamallit ja olosuhdemuutokset. En ole osannut tuntea myötätuntoa kollegaa kohtaan, joka katsoo kaihoisasti siihen aikaan, jolloin ”kaikki oli paremmin”. Ärsytyskynnykseni on ylittänyt taatusti se ”vanha jäärä”, jonka koko elämänasenne tuntuu kiteytyvän sanaan EI.

Hyvät tavoitteet ovat edellytys sisäsyntyiselle motivaatiolle ja itseohjautuvuudelle. Tavoite ei kuitenkaan ole sama asia kuin tehtävä. Tavoitetta ei voi suunnitella ja antaa ulkopuolelta kuten tehtäviä, vaan tavoite täytyy rakentaa ihmisestä itsestään käsin.

Työssäni minulta kysytään usein, miten ketterässä ympäristössä pitäisi johtaa. Olen ottanut tavaksi vastata, että ehkä osuvampi kysymys olisi, miten olla johtamatta ketterässä ympäristössä.

Tie ketteräksi eli nopeasti asiakastarpeisiin ja toimintaympäristön muutoksiin reagoivaksi organisaatioksi on hyvin samankaltainen, kuin monen alkuvuodesta aloittama tie kohti terveellisempää elämäntapaa.

Edellisessä blogikirjoituksessani keskittyin oman osaamisen tunnistamiseen ja osaamismörön kesyttämiseen. Nyt saat vinkit siihen, miten sanoitat osaamisesi ymmärrettävään ja konkreettiseen muotoon. Tässä kohdassa helpotuksena kaikille, että kenenkään ei tarvitse olla ammatiltaan visuaalinen suunnittelija tai kirjailija, että osaamisen saa myyvään muotoon.

Mitä sinä osaat? No tietenkin vaikka mitä. Niin selvää, mutta sen sanoitus voikin olla tosi hankalaa. Osaamisen sanoittamisen taitoa tarvitaan monessa kontekstissa - muun muassa työnhaun tai työpaikan vaihtamisen yhteydessä. Lue vinkit, miten teet siitä hieman helpompaa ja konkreettista.

Palkitseva työ ei ole aina sama asia kuin hyvin palkattu työ. Aiheesta kirjan kirjoittanut Satu Berlin kehottaa tarkastelemaan työn merkityksellisyyttä ja muistuttaa, että viime kädessä työn palkitsevuus luo motivoituneita työntekijöitä, jotka tahkoavat hyvää tulosta.