Viime viikonloppuna luottoluokittaja Moody’s laski Yhdysvaltain liittovaltion joukkolainojen luokituksen korkeimmalta tasolta. Suurimmista luottoluokittajista S&P ja Fitch ovat laskeneet luokituksen jo aiemmin. Luokitus on toki yhä korkea, sama kuin Suomella.

Perusteet luokituksen laskuun ovat selkeät. Liitovaltion rakenteellinen vaje on IMF:n mukaan 6,7 % suhteessa BKT:hen, julkinen velka 122,5 % suhteessa BKT:hen, ja CBO:n mukaan velkaantuminen on pitkällä aikavälillä kestämättömällä uralla. Ekonomistit jakavat laajalti CBO:n arvion.

Näillä lukemilla luokitus olisi epäilemättä huonompi, ellei Yhdysvaltain talous olisi useilla mittareilla maailman vahvin, ja sen rahoitusmarkkinat syvät ja vahvat. Puhumattakaan erityisstatuksesta, joka sillä edelleen on maailmantaloudessa ja rahoitusmarkkinoilla.

Kehityksen suunta on silti huolestuttava, ja tästä näkyy merkkejä myös markkinahinnoittelussa. Erityistä huomiota markkinakehitys on saanut viime aikoina Yhdysvaltain ilmoitettua suurista tullien korotuksista huhtikuun alussa.

On täysin normaalia, että osakekurssit laskevat, kun kerrotaan mittavista tullien korotuksista, ja epävarmuus kauppapolitiikan suhteen on poikkeuksellista. Sen sijaan on epätavallista, että Yhdysvaltain valtionlainojen tuottovaateet nousevat epävarmuuden kasvaessa ja talouden näkymien heikentyessä. Näin ei käynyt edes finanssikriisin (2008-2010) aikaan, vaikka sen juurisyyt olivat Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin on arvioitu suostuneen 90 päivän neuvottelutaukoon osin nimenomaan Yhdysvaltain valtiolainamarkkinoiden epätavanomaisen kehityksen vuoksi. Niin tai näin, erityisesti Yhdysvaltain joukkolainamarkkinoilla on keskeinen rooli kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Sitä ei ole edes Yhdysvaltain presidentillä varaa sekoittaa.

Poikkeukselliseen reaktioon joukkolainamarkkinoilla oli kaksi keskeistä syytä. Kummassakaan ei ollut kyse siitä, että ulkomaiset sijoittajat olisivat myyneet erityisen paljon Yhdysvaltain valtionlainoja.

Ensimmäinen keskeinen tekijä oli, että tullien korotukset sekä heikentävät kasvua että nostavat hintoja. Heikommasta näkymästä huolimatta keskuspankki ei voi laskea korkoa samoin kuin kasvun ja inflaation hidastuessa.

Toinen keskeinen tekijä olivat vipurahastojen suuret valtiolainasijoitukset, joita ne hyödyntävät hyvin laajalti sijoitustensa vivuttamiseen. Vipurahastot ovatkin Kiinaa ja Japania merkittävämpiä sijoittajia Yhdysvaltain valtiolainamarkkinoilla. Hyvinä aikoina ne lisäävät markkinoiden likviditeettiä, mutta huonoina aikoina niiden toiminta voi nopeasti heiluttaa markkinoita.

Huhtikuussa valtiolainamarkkinoiden heilunta ei kuitenkaan ollut sinällään kovin suurta, vaikkakin epätavanomaista. Lähinnä muistutus siitä, että valtiolainamarkkinat saattavat olla yllättävän haavoittuvat. Luokituksen lasku ei paranna tilannetta.

Yhdysvaltain dollarista on vanha hokema ”Our dollar, your problem”. Tämä voitaisiin hyvin laajentaa koskemaan Yhdysvaltain valtionlainoja. Jos Yhdysvaltain valtionlainojen riskitön status vaarantuisi, se olisi kaikkien ongelma.