Helmi-maaliskuussa toteuttamassamme Kasvuvaraa-tutkimuksessa oli kohderyhmänä pk-yritykset, joiden liikevaihto on vähintään 2 miljoonaa euroa. Siten mukana ei ollut pienimpiä, yhden tai muutaman henkilön mikroyrityksiä, vaan tyypillisesti yli 10 henkilöä työllistäviä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Tutkimuksen yksi keskeisimmistä kysymyksistä koski yritysten kasvutavoitteita. Monissa muissa pk-yritystutkimuksissa kasvutavoitteista kysytään sanallisessa muodossa. Sanalliseen kysymykseen suomalaisten pk-yritysten yleisin vastaus on, että ”pyrimme kasvamaan mahdollisuuksien mukaan”.

Sitä vastoin Kasvuvaraa-tutkimuksessa kysyimme yritysten johtajilta seuraavan kolmen vuoden kasvutavoitetta konkreettisesti numeromuodossa. Vastauksena pk-yritykset ilmoittivat yleisimmin kasvutavoitteekseen noin 30 prosentin liikevaihdon kasvun 3 vuoden aikajänteellä.

30 prosentin kasvu 3 vuodessa tarkoittaa alle 10 prosentin kasvua vuodessa. Suuryritykselle tällainen kasvutavoite olisi melko kova, mutta pk-yrityksille – joista osasta pitäisi joskus vielä kasvaa suuryrityksiä – alle 10 prosentin vuotuinen kasvutavoite on vaisuhko. 

Pankin näkökulmasta keskeinen jatkokysymys on, missä määrin pk-yritysten kasvuhalujen esteenä on rahoituksen saamisen vaikeus.

Kasvuvaraa-tutkimuksessa kysyimme pk-yritysten näkemyksiä yli 30 kasvun esteestä. Esteiden joukossa oli myös rahoitukseen liittyviä tekijöitä. Kuitenkin vain noin kymmenesosa yrityksistä piti rahoituksen (investointirahoituksen tai käyttöpääomarahoituksen) saamisen vaikeutta tekijänä, joka ”merkittävästi vähentää yrityksen halua kasvaa ja tehdä investointeja”.

Voidaan siis todeta, että rahoituksen saamisen vaikeus ei ole useinkaan merkittävänä syynä siihen, että suomalaisten pk-yritysten kasvutavoitteet ovat matalia.

Lisäksi kysyimme vielä erikseen, kuinka vaikeaksi pk-yritykset kokevat rahoituksen saamisen eri rahoituslähteistä – ja olivatko yritykset ylipäänsä harkinneet eri rahoituslähteitä. Kysymyksessä listattiin 8 oman pääoman lähdettä ja 8 vieraan pääoman lähdettä. Yksityiskohtaiset tulokset voit katsoa tuloskalvosetin‍ kalvoilta 16 ja 17.

Yllättävää näissä tuloksissa on se, että lukuun ottamatta yrittäjän omaa rahaa ja pankkilainoja, jokaisen kysymyksessä listatun rahoituslähteen kohdalla yli 50 prosenttia pk-yrityksistä toteaa, että ei ole edes harkinnut kyseistä rahoituslähdettä.

Toki on mahdollista, että tiettyä rahoituslähdettä ei edes harkita, jos rahoituksen saamista kyseisestä lähteestä pidetään lähtökohtaisesti niin vaikeana, ettei edes harkitseminen kannata. Esimerkiksi noin 80 prosenttia yrityksistä ei ole harkinnut suurta yleisöä lisärahoituslähteenä (mm. joukkorahoitus) – ja sitä harkinneista yrityksistä edelleen 80 prosenttia pitää rahoituksen saamista tästä lähteestä vaikeana tai melko vaikeana. Nämä tulokset voi tulkita niin, että rahoituksen saamista suurelta yleisöltä esim. joukkorahoituksella pidetään niin vaikeana, että kyseistä rahoitusvaihtoehtoa harvoin lähdetään edes harkitsemaan.

Mutta monien muiden rahoituslähteiden kohdalla rahoituksen saamista tietystä lähteestä pitää vaikeana selvästi pienempi osuus yrityksistä: Esimerkiksi lainatakausten saamista valtiolta (kuten Finnveralta) pitää vaikeana vain noin puolet kyseistä rahoituslähdettä harkinneesta yrityksestä (harkinneita 44%; vaikeana pitää 22%); lainojen saamista yrittäjän lähipiiriltä noin kolme viidestä niitä harkinneesta yrityksestä (harkinneita 32%; vaikeana pitää 19%); ja pääomasijoitusyhtiöiden tekemiä oman pääoman ehtoisia sijoituksia noin kaksi kolmesta niitä harkinneesta yrityksestä (harkinneita 36%; vaikeana pitää 23%).

Johtopäätös näistä tuloksista on se, että koska läheskään kaikki tiettyjä rahoituslähteitä harkinneet yritykset eivät pidä kyseisiä lähteitä mahdottomina (tai edes kovin vaikeina), niin paljon nykyistä useampien yritysten kannattaisi alkaa harkita näitä rahoituslähteitä mahdollisen lisärahoituksen lähteenä.

Jos tiettyä rahoituslähdettä ei ota edes harkintajoukkoon (engl. consideration set), silloin ei koskaan tule tietämään, olisiko tuosta lähteestä sittenkin voinut saada rahoitusta.

Mitä tulee pankkilainoitukseen, pankkilainat ovat ylivoimaisesti useimmin harkittu rahoituslähde: yli kolme neljäsosaa pk-yrityksistä harkitsee pankkilainoja rahoituslähteenä.

Karkeasti puolet näistä pankkilainoja harkitsevista pk-yrityksistä pitää niiden saamista vaikeana tai melko vaikeana, siinä missä puolet ei pidä niiden saamista kovin vaikeana.

Pienten yritysten joukossa pankkilainojen saamista pidetään jonkin verran vaikeampana (44–58 %) kuin keskisuurissa yrityksissä (32–47 %) – joskin alueesta riippuen. Vähiten vaikeana sitä pidetään Itä-Suomen pienten yritysten ja Etelä-Suomen keskisuurten yritysten joukossa; vaikeimpana Länsi-Suomen pienten ja Itä-Suomen keskisuurten yritysten joukossa.

Nämä tulokset osoittavat, että vaikka noin puolet pankkilainaa harkitsevista pk-yrityksistä ei pidä lainan saamista vaikeana, pk-yritysten toinen puoli – ja tietyillä alueilla enemmistö – kuitenkin pitää sitä vähintäänkin melko vaikeana.

Huomaa myös, että Kasvuvaraa-tutkimuksen vastaajissa oli kaikkien suomalaisten pankkien asiakkaita – emmekä tämän tutkimuksen perusteella voi sanoa, pitävätkö OP Pohjolan asiakkaat pankkilainan saamista vaikeampana vai vähemmän vaikeana kuin muiden pankkien asiakkaat.

Lopuksi nostan esiin vielä yhden, hieman hälyttävän havainnon kasvurahoitukseen liittyen. Nimittäin vahvaa kasvua tavoittelevien pk-yritysten joukossa (vähintään 50 % kasvu / 3 v) on noin tuplasti enemmän sellaisia yrityksiä (kuin ei-kasvuhakuisten yritysten joukossa), joiden mielestä rahoituksen saamisen vaikeus vähentää merkittävästi yrityksen kasvu- ja investointihaluja.

Esimerkiksi noin 20 prosenttia vahvan kasvutavoitteen yrityksistä kertoo käyttöpääomarahoituksen sekä investointirahoituksen saamisen vaikeuden vähentävän merkittävästi yrityksen kasvuhaluja, kun muista yrityksistä tätä mieltä on vain 10 prosenttia. Vastaavat luvut pankkilainoitukselle ovat 16 vs. 9 prosenttia ja valtion tukirahoitukselle (esim. Business Finland) 18 vs. 11 prosenttia. 

Siitä, että juuri vahvan kasvutavoitteen yritykset pitävät rahoituksen saamista kasvun esteenä useammin kuin muut, saa hiukan huolestua. Tällaiset vahvan kasvutavoitteen yritykset kun ovat kriittisiä Suomen kansantalouden ja tulevaisuuden kannalta.