Omista puista hirsitalon rakentaneet Korhoset: ”Emme tekisi mitään toisin”

Omakotitalo seisoo kumpuilevassa pohjois-savolaisessa peltomaisemassa,  perinteisesti pienen mäen päällä. Iiris ja Risto Korhosen Tervossa sijaitseva jämäkkä talo on tehty puusta, kuten talot maalla on ikiajat tehty.

Eivätkä suomalaisen rakentamisen perinteet tähän pääty: Korhosten kodin jyhkeät seinähirret ovat saaneet alkunsa männyntaimesta omassa lähimetsässä – 150 vuotta sitten. Tuolloin Korhosten nykyistä matkailutilaa isännöi Riston isän äidin isä Taneli Tiitinen vaimonsa Amanda Tiitisen kanssa. Tila onkin Tervon vanhimpia vakituisesti asuttuja tiloja.

Korhoset ovat ehtineet nauttia uudesta kodistaan vasta muutaman kuukauden. Ulkomaalaus on vielä kesken ja odottaa asukkaiden päätöstä sopivasta tervapohjaisen maalin sävystä. Tuvassa kaikki huonekalut ovat jo paikoillaan. Sisällä tuoksuu terve, tuore puu tuoden asukkaille terveiset aikojen takaa Tervon metsistä.

– Olen aina ajatellut, että jos joskus rakennan talon, se on hirsitalo omista puista. Se on ekologinen, ja hirsitalossa ihmiset ovat asuneet iät ajat kohtalaisen terveinä. Tällaista ei kaupasta saa, Risto Korhonen kertoo.

Perinnetalo eläkevuosiksi

Uudelle talolle tuli tarve, kun pariskunnan maanviljelys- ja matkailutilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Tytär Inkeri Palmio perheineen muutti Korhosten tilalle, ja omista maista lohkaistiin eläkkeelle siirtyneille Korhosille oma tontti.

Toissa vuonna Risto valitsi ja kaatoi itse metsästään noin 70 mäntyä hirsiä varten. Ne saivat kuivua reilun vuoden. Sitten Korhosten naapuri Jukka Korhonen sahasi ne vannesahalla pelkkahirsiksi ja lieksalainen Metsäpasi Oy:n yrittäjä Pasi Kakkinen rakensi hirsikehikon.

Pelkkahirsi on vaihtoehto pyöröhirrelle.

– Pelkkahirsi on puu, jonka kyljet on sahattu suoraksi. Pelkka-sana on perua ajoilta, jolloin puut veistettiin hirsiksi käsin, pelkkakirveellä. Pelkkahirsi on vaihtoehto pyöröhirrelle, ja sitä käytetään nykyään yleisesti hirsirakennuksissa, hirsikehikon rakentanut Kakkinen kertoo.

Kakkisen mukaan omakotitalojen hirsien on oltava energialuokkamääräysten mukaisesti vähintään 200 mm paksuisia. Korhosten hirret täyttivät vaatimuksen reippaasti, sillä osa niistä oli jopa 250 mm paksuisia.

Eristeenä lampaanvillaa

Kakkinen piilutti koneellisesti hirsien pintaan perinteisen maalu-kuvion. Kuvio matkii samanlaista rouheaa pintaa, joka ennen tehtiin kirveellä. Lisäksi Kakkinen porasi hirsiin reiät sähkö- ja atk-johdoille sähkösuunnitelman mukaisesti ja teki talokehikkoon ikkunoiden ja ovien paikat. Eristeeksi hän nitoi hirsiin lampaanvillaa.

– Se on yleistymässä hirsitalojen eristeenä. Lampaanvilla ei sisällä mitään kemikaaleja, ja se on käsitelty auringonkukkaöljyllä, joka estää koiperhoset.

Hän veisti nurkkahirsiin kiilautuvan ja tiiviin satulanurkka-salvoksen. Pohjois-Amerikassa kehitetty salvos on yleistynyt Suomessa 2000-luvulla.

– Hirsiä oli yhteensä noin 400 metriä, mikä on aika vähän omakotitaloon. Rakennuttajalle oli hyvä, että puut olivat valtavia. Isoista puista talo nousee nopeasti.

Neljännesvuosisadan puurakennuskokemuksen omaava Kakkinen arvosti Korhosten päätöstä tehdä talo alusta loppuun omista puista eikä teollisesta hirrestä.

– Nyt hirsiin jää uniikki ja luonnonmukainen ilme, jolloin niistä myös erottaa tyvi- ja latvaosat. Seinissä ei käytetty yhden yhtä ruuvia. Hirret ovat toisissaan kiinni puutapeilla.

Ennen talon kasaamista paikalleen Kakkinen kasasi hirsikehikon yrityksensä sahauskentällä Lieksassa. Hirret tulivat tontille rekan kyydissä, ja kehikon pystyttämiseen kului lopulta vain reilu päivä. Kakkisesta talossa on selkeä pohjaratkaisu. Myös se oli hänestä hyvä, että tontti oli tasainen, ja sinne pääsi hyvin isolla rekalla.

– Näin onnistui ikiaikainen tapa tehdä talo, hän kehaisee.

Lämpö ja vesi omalta tontilta

Korhoset saavat kotiinsa sekä lämmön että veden omalta tontilta.
Lämmönlähteeksi pariskunta valitsi maalämmön. Sen tekniikka sijoitettiin oman oven taakse erilliseen tilaan, jonne on ovi ulkoa. Näin siellä on helpompi käydä huoltamassa tekniikkaa, kuin jos tila olisi sisällä talossa.

– Kaikki huolto- ja tarkastuskohteet ovat nyt paremmin esillä kuin ahtaasti sisälle kaappiin sijoitettuna, Risto Korhonen selittää.

Korhoset halusivat keittiön ja olohuoneen keskelle taloa kodin sydämeksi. Muut huoneet sijoittuvat tuvan ympärille. Makuuhuoneita on kolme, ja lisäksi kodissa on saunatilat, WC ja kodinhoitohuone.

– Halusimme välttää pitkiä, kapeita käytäviä, toteaa Iiris Korhonen.
Uusi koti on sisustettu entisillä, tutuilla huonekaluilla. Keittiön pöytä on ollut heillä avioliiton alusta asti, samoin keittiön tuolit. Kun Iiris leipoo ruisleipää tai pullaa, hän kääntää umpipuisen pöytälevyn toisin päin, ja leipomisalusta on valmis. Ruisleivät, leivonnaiset ja ruuat kypsyvät tuvan isossa leivinuunissa.

Tuvan seinällä komeilee Akseli Gallen-Kallelan Liekki-ryijy, jonka on kutonut Iiriksen äiti Vuokko Karhunen. Kuin enteenä myös vierashuoneesta löytyy Metsän syli -niminen ryijy. Matalalla paistava syysaurinko tulvii tupaan isoista ikkunoista.

– Minä valitsin ikkunoiden mallin. Muistan, että lapsuudenkodissani oli samanlaiset ikkunat. Ne ovat suuret, jotta saamme paljon valoa, Iiris Korhonen kertoo.

Kaikki sujui rakentamisessa ilman yllätyksiä, ja nyt pariskunta nauttii uuden kodin onnesta.

– Emme tekisi mitään toisin, sanoo Risto Korhonen.