Juuso rakensi kolmihenkiselle perheelleen minitalon: ”Pienempi laina ja vähemmän siivottavaa”

Valkeakosken Länsi-Lintulassa kohoaa erikoisen näköinen talo. Se on malliltaan kapea ja nousee päädystä toiseen kaksikerroksiseksi. Kaunis hirsipinta on jätetty näkyviin ja ikkunoiden erikoinen sijoittelu kiinnittää huomion.

Valkeakoskella syntynyt Juuso Horelli lähti nuorena kotikaupungistaan ja uhosi, ettei koskaan palaa. Opiskelut veivät Helsinkiin ja kotina toimi pieni kaupunkiasunto.

Uhot unohtuivat, kun Horelli sai perheenlisäystä. Rauhallinen ja sopivan kokoinen Valkeakoski tukiverkostoineen alkoi näyttäytyä aivan uudessa valossa. Kotikaupunki tuntui hyvältä paikalta asua pienen perheen kanssa.

Paluumuutosta sukeutui astetta laajempi projekti. Horelli päätti suunnitella ja rakentaa talon Valkeakosken talonäyttelyyn, jossa esiteltiin ainoastaan pienikokoisia omakotitaloja. Arkkitehdiksi opiskellut mies toteutti talon diplomityönään.

Kodin materiaaliksi valikoitui vanha kunnon hirsi. Horelli kun kauhistelee lyhytnäköistä rakentamista, jonka seurauksena esimerkiksi monet koulurakennukset ovat homeessa.

– Halusin rakentaa ensisijaisesti terveen, pitkäikäisen talon. Kartoitin pitkään erilaisia vaihtoehtoja ja vakuutuin hirrestä. Se on idioottivarma materiaali, kunhan siitä vain pitää huolta.

Pika-aikataulu

Rakennusprojektista tuli lopulta rankka rutistus.

– Se oli yhtä piinaa, Horelli kuvailee kaunistelematta.

– Budjetit paukkuivat ja rahanmenon lisäksi päänvaivaa aiheutti tiukka aikataulu.

Ennen rakennusurakkaa Horelli laski tarvitsevansa 150 000 euron budjetin. Lopulta talo tuli maksamaan noin 170 000 euroa.

Horellien rakennusprojektilla oli tiukkaakin tiukempi deadline. Sen piti olla esittelykunnossa talonäyttelyssä elokuussa 2017. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että aikaa rakentamiseen oli kymmenen kuukautta siitä, kun tontille pääsi ensi kertaa kaivurin kanssa.

Horelli teki välillä ympäripyöreitä päiviä, ja kiire tuli silti. Osin talkoovoimin talo saatiin näyttämään valmiilta näyttelyssä, mutta todellisuudessa se ei ole vieläkään aivan valmis.

– Näyttelyn jälkeen oli aika lannistavaa avata puolet pinnoista ja jatkaa töitä. Käyttöönottotarkastus oli tammikuussa, silloin talo oli virallisesti asumiskunnossa.

Ei mikään minitalo

Horellien kodissa on huoneistopinta-alaa 67 neliötä. Se on selvästi vähemmän kuin uusissa suomalaisissa omakotitaloissa yleensä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 uudet omakotitalot olivat kooltaan keskimäärin 144 neliötä.

Horellia kummastuttaa silti, jos joku kutsuu hänen kotiaan minitaloksi. Hän koki, että neliömäärät ovat täsmälleen sopivat perheen tarpeisiin.

– Ei minun ollut tarkoitus tehdä mahdollisimman pientä vaan sellaista taloa, mikä riittää.

Talonäyttelystä on kulunut nyt vuosi eivätkä miehen mielteet ole muuttuneet.

– Jos kolmihenkinen perhe asuisi 67 neliön kerrostaloasunnossa, se ei kiinnostaisi ketään, Horelli puhahtaa.

Arjen onni ei ole neliöistä kiinni ja perhe on asunut tiiviimminkin. Horellien tytär syntyi Helsingin Vallilaan 36 neliön kaksioon.

– Sieltä muutimme Valkeakoskelle 80 neliön asuntoon rakennusprojektin ajaksi. Eikä elämänlaatumme neliöiden lisääntyessä parantunut.

– Muutama tuttu rakensi samaan aikaan omakotitaloa ja heidän reaktionsa meidän talomme neliöihin oli että, olenko miettinyt talomme jälleenmyyntiarvoa. Vaikka siis rakentaisi itselle, pitäisi suunnitella seuraavalle, mies ihmettelee.

Horelli vastusti omassa rakennusprojektissaan geneeristä suomalaista rakennustyyliä.

– Pintojen pitäisi olla valkoiset, huoneiden 10-15 neliötä, keittiössä pitäisi olla saareke ja mustat keittiökaapit. Keskiverto-ostaja on samanlainen.

Horelli pohti kuitenkin itsensä ja perheensä tarpeita, ei tulevaisuuden ostajaa. Hän toivoo perheen viihtyvän talossa pitkään, ellei jopa loppuelämänsä ajan.

– Harva miettii, mitä talosta voisi jättää pois. Kotihan voi olla ihan mitä vain, kunhan se on kaavassa. Pieni talo tarkoittaa pienempää pankkilainaa ja vähemmän siivottavaa.

Eivätkä lämmityskustannukset huimaa päätä. Pieni talo lämpenee edullisesti varaavalla takalla ja poistoilmalämpöpumpulla. Aurinkopaneelit ovat suunnitelmissa.

Liikaa huoneita

Neljävuotiaan Iines-tyttären huoneeksi suunniteltiin yläkerran isompaa huonetta, mutta tyttö halusikin alakerran neljän neliön pikkuhuoneen, minne mahtuu sänky ja kaappi. Yläkerrassa, eli virallisesti parvella, on kaksi puoliskoa, joista toinen on seitsemän neliön kokoinen ja toinen neljän.

Perhe viihtyy parhaiten talon suurimmassa huoneessa, parinkymmenen neliön kokoisessa tupakeittiössä. Se tosin olisi voinut olla Horellin mukaan pikkuisen isompikin.

– Se on vähän kiikun kaakun, sitten olisi yksi pikkuhuone vähemmän. Tämä toimii niin kauan, kun viihdymme kaikki samassa tilassa. Jää nähtäväksi, miten sitten käy, kun on omaa tilaa kaipaavia teini-ikäisiä lapsia.

Olohuoneeksi alakertaa ei oikein voi kutsua, sillä sohvaryhmää siellä ei ole. Perhe viihtyy kuitenkin keittiön pöydän ääressä – jokainen omissa touhuissaan. Tupakeittiön ja tyttären pikkuhuoneen lisäksi alakerrassa on yksi isompi makuuhuone.

– Master bedroom on niinkin suuri kuin yhdeksän neliötä.

Talossa on lisäksi 23 neliötä kylmää tilaa. Sauna ja vierashuone sijaitsevat talon toisessa päädyssä kuin erillisessä rakennuksessa, mutta tiloihin on käynti kylpyhuoneen kautta. Vierashuone lämmitetään tarvittaessa saunan kiukaalla.

Tilat riittävät Horelleille erinomaisesti, mutta himohamstraajia näissä neliöissä tuskin voisi asua. Horelli ei halunnut perinteisiä kaapistoja tukkimaan tiloja, siksi säilytystilojen suhteen on tehty erikoisratkaisuja. Vaatteet roikkuvat rekissä portaiden alla, verhojen takana. Tupakeittiön korkea huonetila on käytetty sekin hyödyksi: keittiökaapiston yllä on vielä yksi kerros kaappitilaa, jossa säilytetään kausitavaraa, kuten joulukoristeita ja talvivaatteita.

– Olin vähän ylioptimistinen säilytystilan suhteen, kun muutimme. Puolet vaatteista on karsittu muuton jälkeen ja vieläkin pitäisi käydä läpi turhia tavaroita.