Kolme eläkeläistä kertoo, miten he säästivät eläkettä varten ja miten käyttävät rahaa nyt
Lisää aiheesta
Eläkevuosina vyötä on kiristettävä ja elintasosta tingittävä, niinhän sitä väitetään. Totta toinen puoli, sanoo kolme eläkeläistä. Kekseliäs pärjää kuitenkin vähemmälläkin.
Eläkkeellä ollessa moni laskee roponsa tarkkaan, jotta eläkevuodet sujuisivat mukavasti. Arto, Oili ja Anja kertovat, miten he säästivät eläkettä varten ja miten he eläkkeellä rahaa käyttävät.
Arto, 66, eläkkeellä vuodesta 2009, työura Helsingin poliisilaitoksessa
"Otin etukäteen selvää, miten suurta eläkettä tulen saamaan. Tiesin tarkan päivän, milloin jään eläkkeelle. Olin yllättänyt, että eläke on niinkin suuri. Testasin, miten eläke riittää ja mistä pitää tinkiä.
Pari vuotta ennen eläkeikää aloin elää sillä summalla, jonka tulisin saamaan eläkkeellä ollessa. Pystyin siten panemaan vähän ylimääräistä säästöön eläkevuosia varten. Aloitin rahastosäästämisen. Tilistä meni automaattisesti joka kuukausi tietty summa. Säästäminen jatkuu vieläkin. Kovin aktiivinen rahastosijoittaja en ole.
Vähensin kulutusta. Jossain vaiheessa olin snobbailija ja törsäsin älyttömästi rahaa vaatteisiin. Säästin huomattavasti, kun aloin käyttää kierrätysvaatteita. Kävin UFFissa ja kirpputoreilla, mitä en koskaan ennen ollut tehnyt. Ne tulivat juuri silloin muotiin. Vieläkin tekisi mieli ostaa kalliita vaatteita, mutta kolmentoista euron farkut ovat ihan hyvät, samoin neljän euron paita. Kaikkien pitäisi käydä UFFissa. Ostan kylmän viileästi sieltä vaatteita vaimollekin.
Meillä on neljän hengen perhe ja asuimme lasten ollessa kotona 63 neliön asunnossa. Kun hankimme asunnon, otimme lainaa sen mukaan, että sitä ei enää ole, kun olen eläkkeellä. Emme siis hankkineet isompaa asuntoa ja ottaneet lisää lainaa, jota olisi voinut joutua lyhentämään eläkkeellä ollessa. Olemme perhekeskeisiä ja viihdyimme aina yhdessä. Kukaan ei valittanut pieniä tiloja.
Kun lapset muuttivat pois, sillä oli järkyttävän iso vähennys ruokamenoihin. Nykyään kulutus on pientä. Vaimoni käy töissä, ja minä hankin meillä ruokatarvikkeet ja kokkaan. Teen ruokaa myös pakkaseen.
Seuraan mainoksia, mikä on tullut eläkkeen myötä. Jos pölynimuri on rikki, odotan tarjousta, ennen kuin käyn ostamassa. On ihan huuli, että eläkeläiset kulkevat alennuskuponkien kanssa ostareissa, mutta se pitää paikkansa.
Matkustelemme paljon ja varaamme vaimon kanssa lennot hyvissä ajoin. Tykkäämme suorista lennoista. Salilla olen käynyt 70-luvulta saakka, siitä en suostu tinkimään.
Talouteni on ”kyykännyt” elämänmuutosten vuoksi kaksi kertaa, mutta aina olen selvinnyt, kun on ollut jotain säästössä. Säästöillä olemme pystyneet tekemään hankintoja kotiimme."
Oili, 67, eläkkeellä vuodesta 2013, työura opetusalalla pääkaupunkiseudulla
"En hirveästi valmistautunut eläkevuosiin. Vaikka eläkkeelle pääsyä odottaa ja tietää, että tulot pienenevät, lopullinen summa tulee kuitenkin yllätyksenä. Tiesin tosin hyvin eläkkeeni. Se pieneni melkein puoleen tuloista, mutta ei se mikään huono ole. Kävin eläkeinfoissa pari vuotta ennen eläkkeelle jäämistä. Opetusala järjesti hyvin tilaisuuksia.
Asuimme aiemmin omakotitalossa, mutta ostimme mieheni kanssa nykyisen asunnon kerrostalosta kaksi vuotta ennen eläkeikääni. Asunnon vaihto oli tietoinen päätös. Meillä oli kaksi vanhaa taloprojektia, omakotitalo ja kesämökki. Pääsee helpommalla, kun muuttaa kerrostaloon. Ostimme sellaisen asunnon, jonka saimme omakotitalon hinnalla. Pienen lainan otimme remonttia varten.
Säästämisen aloitin myöhään ja sitä varten, että pärjätään, jos tulee jotain akuuttia. Olen säästänyt pienimuotoisesti osakkeisiin ja yhteen rahastoon. Mieheni seuraa osakkeita hyvin, minä en niin intohimoisesti. Nuorempana omistaminen ei merkinnyt minulle mitään. Rahat, jotka tienasin, menivät matkustamiseen.
Jos nyt olisin 30 vuotta nuorempi, tekisin ihan toisin. Säästäisin paljon systemaattisemmin ja alkaisin asuntosijoittajaksi. Toisaalta nuorempana minulla oli paljon tilanteita, jolloin säästäminen ei ollut mahdollista. Minulla oli myös yksi asunto-osake, jonka myin. Siitä on vähän säästöjä.
En ole joutunut muuttamaan elintottumuksiani paljonkaan eläkkeellä ollessa. Olen aina elänyt vaatimattomasti. Pitää miettiä, mitä ostaa ja tarvitsee. Puolison kanssa jaamme kulut. Kummallakin on omat tilit.
Tykkään omatoimisesta matkustamisesta ja alan seurata puoli vuotta etukäteen matkatarjouksia. En käytä luottotiliä muulloin kuin matkoilla. Siirrän sille systemaattisesti rahaa ennen matkaa, se on vähän kuin maksaisin hotellit etukäteen. Omatoimimatkoista tulee helposti iso lasku jälkikäteen. Minulle ei tule koskaan sellaisia yllätyksiä.
Aktiivinen elämä ei ole rahasta kiinni. Olen aina keksinyt kaikenlaista. Käyn teatterissa edullisissa päivänäytöksissä, Musiikkitalon kenraaliharjoituksiin pääsee neljällä eurolla. Museokortti on ihan mahtava. Kirjakaupassa on kirjailijavierailuita, kirjastossa ilmaisia kursseja.
Kolme vuotta olen tehnyt myymälöissä pientä keikkaa konsulttina ja saan siitä vähän lisätuloja. Työmäärä täytyy suunnitella tarkkaan, jotta se ei vaikuta eläkkeeseen."
Anja, 77, eläkkeellä vuodesta 2003, työura Mikkelin kaupungin sekä valtion palveluksessa
"Kun olin vielä työelämässä, säästin kuukausittain pitkäaikaistilille, jolla oli tavallista korkeampi korko. Nyt sellaisia tilejä ei enää ole. Muita säästämisen keinoja minulla ei ollut.
Siirryin viisi vuotta ennen eläkkeelle siirtymistä kunnan palveluksesta valtion palvelukseen ja muistaakseni siinä yhteydessä sain tiedon eläkkeestäni. Tiesin, että se tulee olemaan pieni, kuutisenkymmentä prosenttia tuloista. Kunnallinen eläke on nyt pikkaisen yli tuhat ja valtion osuus pari sataa euroa.
Olen aina säästänyt. Osittain sitäkin silmällä pitäen, että jos ei ole säästöjä, eläkkeellä ei pääse matkustamaan eikä voi teetättää töitä esimerkiksi kesämökillä. On pitänyt olla hätävara.
Asuntolainaa otin viimeisen kerran silloin, kun muutin nykyiseen asuntooni ja rakensimme autotallirakennuksen. Maksoin lainan pikku hiljaa pois. Ajatus oli, että lainaa ei saa enää olla eläkkeellä. Kulutusluottoja minulla ei ole ollut koskaan.
Vähensin menojani, kun tulot pienentyivät. En käy kosmetologilla enkä hierojalla, paitsi jos saan lahjakortin. Tällaisesta hemmottelusta olen joutunut tinkimään, mutta syömisestä tai asumisesta en ole.
En ole luopunut matkustelustakaan. Se on minulle henkireikä. Eläkeajan alkuvuosina pystyin siirtämään kaksisataa euroa kuukaudessa matkatililleni. Niitä säästöjä olen käyttänyt, tosin nyt ne ovat vähissä. Nykyään en pysty enää säästämään. Kaikki hinnat ovat nousseet, mutta eläke ei ole. Viime vuonna eläke taisi nousta kuusi euroa kuukaudessa.
Asumisjärjestelyni eivät ole muuttuneet, ja ruokatalous on samanlainen kuin työssäoloaikana. En osta valmisruokia, vaan seuraan tarjouksia ja teen ruoat ja leivon itse. Teen isoja määriä ja pakastan. Kerään marjat ja sienet koko vuodeksi.
Pärjään eläkkeelläni, vaikka se on virallisen määritelmän mukaan köyhyysrajalla. Yksi selitys pärjäämiseen on, että olen perusterve eikä minulla ole lääkekuluja. Asumiskustannukset ovat myös pienet. Liikun paljon ja syön terveellisesti. Ihminen pysyy terveenä, kun on ystävyyssuhteita ja sosiaalista elämää. Kerran viikossa käyn tanssimassa.
En ole lihonut ja voin käyttää vaatteita, jotka ovat monta kymmentä vuotta vanhoja. Vaatteet ostan pääosin kirpputoreilta. Ainoastaan kengät ja alusvaatteet on ostettava kaupasta.
Koen, että minulla on hyvä eläkeikä. Puutetta en ole kokenut. Lapsesta saakka olen tottunut siihen, että sen kuluttaa, mihin on varaa. Ei tulisi mieleenkään, että lähtisin matkalle velaksi."