Ekku kerää rahaa auton hankintaan marjastamalla – metsästä voi saada tonnien tilin

Säästötavoite on selvä. Vuonna 2020 keväällä Ekku Korhola, 16, haluaa ostaa ensimmäisen autonsa. Ajokortti hänellä siihen mennessä jo on. Ajotaitojaan nuori mies kartuttaa parhaillaan opetusluvin äitinsä Anne Korholan ohjauksessa.

Ajokortti ja oma auto ovat arvossaan ennen kaikkea kesällä, kun Etelä-Savon metsät alkavat pursua marjoja ja sieniä. Sato on saatava nopeasti ja näppärästi Mikkeliin myytäväksi ja kuluttajien nautittavaksi.

Ensin sato on haettava metsästä. Mikä sen helpompaa. Ekulle metsä on mukava paikka, jossa voi rauhoittua – silloinkin, kun mukana kulkevat ämpärit ja poimurit. Tyhjin tai edes puolitäysin ämpärein nuorukainen ei kotiin hevin palaa. Tavallinen saalis on kaksi täyttä ämpäriä. Ne täyttyvät ripeästi, jos kasvuolosuhteet ovat olleet otolliset.

Tänä vuonna metsänanti ei näytä kovin lupaavalta, toteaa Ekku mustikanvarpua metsänreunassa tutkiessaan. Sormiin osuu kuivunut mustikanalku. Sateita ei ole juuri ollut, eivätkä mustikat kukkineet runsaasti. Raakileita löytyy harvakseltaan.

Marjayrittäjät ovat hyvin tietoisia satonäkymistä. Ensimmäinen mustikkatilaus kilahti myyntiä hoitavan äidin sähköpostiin jo vuoden ensimmäisenä päivänä. Tilaaja halusi varmistaa marjojen saatavuuden ja päästä Korholoiden myyntilistan alkupäähän. Marja-ala muistaa vielä edellisen, huonon mustikkavuoden, jolloin marjat loppuivat kesken.

Sadonpoimimisesta on tullut Ekulle paitsi mieluisa harrastus myös tuntuva tulonlähde. Marjastusansioillaan hän osti itselleen mopon. Autoa varten on säästettävä jo vähän isompi summa.

– Töitä on tehtävä, jos jotain haluaa, Ekku sanoo.

Himalanpohjalla Ristiinan kupeessa asuvalle töitä on löytynyt laidasta laitaan. Mökkiläiset ovat tarvinneet talonmiehen palveluja, Pelloksen vaneritehdas sekä Mikkelin kaupunki kesätyöntekijää. Marjat ja sienet Ekku myy äitinsä avustuksella mikkeliläisille kauppiaille tai yksityishenkilöille.

Syksyllä Ekku aloittaa sähkö- ja automaatioalan opinnot Etelä-Savon ammattiopistossa Mikkelissä. Ennen sitä on kuitenkin mentävä ”messään”.

Laadukkaat marjat haluttuja

Marjastaminen ei vaadi isoja investointeja. Pukeutumiseen käyvät ”rönttävaatteet”. Paras työasu on Ekun mielestä ohut, pitkähihainen pusero sekä pitkälahkeiset housut. Jalkaan hän vetää lenkkarit. Kumisaappaat ovat liian raskaat ja hiostavat. Joku pitää niitä käärmeiden varalta. Ekku ei käärmeitä pelkää.

– Käärmeet pelkäävät ihmistä. Ne purevat vain, jos niiden päälle astuu.

Marjastajan tärkein työkalu on marjanpoimuri. Ilman ”konettaan” Ekku ei liikahdakaan. Paras on muovinen, leveä malli, jossa on metalliset piikit. Sellaisessa marjat pysyvät ehjinä, mitä marjayrittäjät erityisesti arvostavat.

Ekun myyntivaltti on marjojen korkea laatu.

– On poimittava niin, että nostat toisella kädellä varpua ja pyyhkäiset toisella kädellä hellästi mustikat poimuriin. Silloin poimuriin ei irtoa lehtiä ja roskia ja marjat pysyvät ehjinä. Kun poimuri on täynnä, viet sen kannonnokassa istuvalle kaverillesi ja vaihdat täyden poimurin tyhjään.

Ahaa! Marjastajia onkin kaksi yhden sijaan ja poimureitakin useampi. Korholan kuusilapsisessa perheessä apulaisia riittänee omasta takaa. Hyvä niin, sillä Ekun kaverit eivät kuulemma liioin marjasta.

Sillä aikaa, kun Ekku täyttää uutta poimuriaan, marjakaveri levittää marjat lävikköön ja poistaa roskat. Puhtaat mustikat hän kaataa ämpäriin.

– Marjoja ei siis kaadeta ämpäristä toiseen, Ekku selventää.

Mitä vähemmän marjoja liikutellaan astiasta toiseen, sitä vähemmän ne kärsivät. Ostajat arvioivat tarkasti laatua ja sanovat ”kiitos ei” hilloutuneille marjoille.

– Keräämiseen menee vähän enemmän aikaa metsässä, kun marjat puhdistaa jo siellä, mutta eipähän sitten tarvitse istua monta tuntia terassilla putsaamassa, Ekku perustelee.

Nerokkaan tavan savolaispoika oli oppinut edesmenneeltä isältään, joka vei pesueensa metsään pienestä pitäen. Jos lapset eivät jaksaneet itse poimia, he saivat puhdistaa iskän poimimat marjat. Se oli kivaa puuhaa, Ekku muistelee. Vielä tänä päivänä hän saattaa istahtaa poiminnan lomassa itsekin puhdistustöihin. Kannonnokassa on hyvä levähtää ja lepuuttaa jäseniä.

Parin kolmen viikon tienestit

Vuosi 2017 oli Korholoille marjastuksen ja sienestyksen huippuvuosi. Ekun isoveli Kalle Korhola, 28, ansaitsi silloin sienestyksellä paremmin kuin työnantajansa Postin palveluksessa. Hän poimi lyhyen sesongin aikana 150 kiloa kantarelleja ja myi ne Mikkelin torille ja mikkeliläisille yrittäjille.

– Kerran keräsin kantarelleja kuudessa tunnissa 30 kiloa, Kalle kertoo.

Kilohinta vaihteli tuolloin 10 ja 12 euron välillä. Hinnat Korholan perhe selvittää aina marjayrittäjiltä tai joskus myös paikallislehden palstoilta.

Hyvänä marja- ja sienivuonna Kallen kesäansiot voivat nousta neljään- viiteentuhanteen euroon, jos työntekoon jää riittävästi aikaa. Joskus metsään pääsee vasta päivätöiden jälkeen. Silloin on pistettävä töpinäksi, jotta ämpärit täyttyvät iltaan mennessä.

Kalle ja Ekku keräävät metsästä pääosin mustikkaa ja kantarelleja. Puolukan kerääminen ei lyö leiville, karpaloita ja lakkoja kasvaa liian vähän. Suppilovahverot ja suolasieniksi kelpaavat sienet eivät Korholoita kiinnosta.

Kantarellit ovat sen sijaan aarteiden aarre. Sekä Kalle että Ekku tietävät, milloin ja mistä niitä kannattaa hakea. Alkukesästä keltavahveroita nousee tänne ja loppukesästä tuonne. Joskus herkut keltaavat lehtometsät, joskus ne lymyävät sammalpeitteen alla, josta vain harjaantunut silmä ne erottaa. Tarkkoja kasvupaikkoja veljekset eivät tietenkään lavertele ulkopuolisille.

Parhaat mustikkapaikat kasvavat sekametsien mäillä niin, että poimija voi kivuta rinnettä ylös poimuri kädessään selän rasittumatta. Selkäsärky lieneekin poimijan viheliäin vaiva.

Lohdutusta tuonee tieto siitä, että sesonki on lyhyt ja palkkio runsas. Parin viikon uurastuksesta voi tehdä parin tonnin tilin.

Kesän tuotto on jopa konkaripoimijoiden keskuudessa pitkään pelkkää arvuuttelua. Sadon määrään vaikuttavat muun muassa sateet ja käytettävissä oleva aika; joskus joku muu ennättää apajalle ensin. Kilpailu parhaista marja- ja sienimaista on kova vuodesta toiseen.

– Parasta marjastamisessa on se, että saa olla luonnonhelmassa, Ekku toteaa.

Sato maistuu myös poimijoille itselleen. Pakkanen täyttyy marjoista, joita voi vuoden mittaan syödä mielin määrin.

​

Marjastuksen MM-kisat järjestetään Suomussalmella ‍14.9.2019.

Etsi marjapaikkoja täältä: eMarjakartta.fi‍

Kirjaa muistiin omat marjahavainnot: marjahavainnot.fi‍