Mestaritinkijä: ”Aloitan hyvällä kysymyksellä”

Tamperelaisella Risto Rantasella on mestaritinkaajan maine. Hän suosittelee tinkaamista kaikkialla, vaikka myyjä vakuuttelisi hinnan olevan viimeinen.

– Summa saattaa kuitenkin pyöristyä hiukan alaspäin, Rantanen sanoo.

Rantanen tinkii missä tahansa paitsi ravintolassa ja ruokakaupassa, joissa ilmoitetaan aina lopulliset hinnat.

Joskus hintaneuvottelut syntyvät vahingossa, esimerkiksi silloin, kun Rantasen piti hankkia taiteoven lukkoon pieni muovikappale. Niitä löytyi vain nettikaupasta.

– Viiden euron tuotteessa oli 13 euron toimitusmaksu, joka tuntui minusta paksulta. Soitin tehtaalle, joka sattui olemaan täällä Tampereella. Sain tarjouksen vaihtaa kappaleen kahvipulliin. Pullat unohtuivat, joten lahjoitin viisi euroa tehtaan kahvikassaan, Rantanen kertoo.

Hyvin neuvotellusta kaupasta jäi hyvä mieli molemmille osapuolille. Se on Rantasen mielestä tinkimisen ydin.

– Yrittäjällekin on tärkeämpää tehdä kauppa kuin saada täysi hinta. Tingattavat summat ovat loppujen lopuksi melko pieniä.

Onnistunut tinkaaminen alkaa Rantasen oppien mukaan hyvillä kysymyksillä. Myyjältä voi tiedustella, miten tuote toimii tai miksi hän suosittelee sitä. Seuraavaksi voi kysyä, onko ilmoitettu hinta lopullinen. Keskustelu on käytävä asiakaspalvelijan tai vastuumyyjän kanssa, sillä kassalla tinkaaminen on jo myöhäistä. Kassatyöntekijällä ei välttämättä ole valtuuksia vaikuttaa hintoihin.

Rantasen mielestä kaikesta voi tinkiä: huonekaluista, kodinkoneista, rautakaupan tuotteista sekä tietenkin autoista ja asunnoista. Yleensä hinnasta lähtee 10–20 prosenttia. Vaikka alennusta ei aina saisi, jotain voi yrittää tingata kaupan päälle.

– Asuntoon voi saada autopaikan, autoon lisävarusteita ja sohvalle kotiinkuljetuksen, Rantanen neuvoo.

Rantanen teki onnistuneimman kauppansa 1990-luvulla. Iso omakotitalo irtosi pilkkahintaan, kun Rantanen tajusi tinkiessään tarjota vaihdossa vanhan asuntonsa.

– Vähän aikaa sitten kävin tiukkaa neuvottelua kylpyhuoneen kalusteista asuntomessuilla ja sain ne puoleen hintaan ilmaisella kuljetuksella. Siitä jäi hyvä mieli.

Tomppa Kekäläisen (vas.) ja Mike Kaireniuksen vanhan tavaran liikkeessä yhdeksän kymmenestä asiakkaasta tinkii.

Oudon tavaran haalija: ”Tinkijällä täytyy olla tilannetajua”

Tomppa Kekäläinen ja Mike Kairenius pyörittävät Helsingin Jätkäsaaressa vanhan tavaran kauppaa, jonka nimi on Weird Antiques. Liikkeestä löytyy vanhoja huonekaluja, moottoripyörän osia, pääkalloja, bensapumppuja ja mainoskylttejä. Kaksikko tietää, mistä ja miten tavaraa kannattaa haalia.

– Kierrämme ympäri Suomea, matkustamme osto- ja myyntitapahtumiin, tapaamme romukeräilijöitä ja käymme satunnaisesti kirpputoreilla, Tomppa Kekäläinen kertoo.

Tinkiminen on iso osa työtä. Tärkeintä ostotilanteessa on tulkita tavaraa, tilannetta ja myyjää.

– Jokainen hintaneuvottelu riippuu olosuhteista. Tavaran arvon määrittää se, mitä se edustaa ostajalle tai myyjälle.

Kekäläisen mukaan otollisin tinkimistilanne on silloin, kun ostaa paljon kerralla. Tuotteiden hinnat voi laskea yhteen ja saada paljousalennusta. Jos taas myyjällä on omistavaansa vanhaan tavaraan erityinen tunneside, ei tinkimisestä tule mitään.

– Joskus tinkiminen menee piinaavaksi jankkaamiseksi. Kyllä kaupantekijästä aistii, kannattaako kokeilla onneaan. Olen joskus yrittänyt tinkiä, vaikka hinta on ollut kohdillaan. Silloin myyjä on kieltäytynyt myymästä mitään. Niin olen tehnyt itsekin myyjän roolissa.

Weird Antiquesissa hinnoista neuvotteleminen on arkipäivää. Kekäläinen arvioi, että kymmenestä liikkeessä käyvästä asiakkaasta jopa yhdeksän tinkii ostoksistaan. Hän neuvoo kaksi hyvää tinkimistapaa: mukavien jutteleminen ja tarkka silmä.

– Kovaa hintaa voi pehmitellä jutustelemalla niitä näitä tai löytämällä käytetystä tavarasta virheen. Virheitä ei kuitenkaan voi tekaista, ja ne täytyy tietysti ottaa huomioon myös tavaraa eteenpäin myydessä.

On tilanteita, jolloin tinkiminen ei tule kysymykseen. Asiantuntevan keräilijän määrittämiä hintoja ei esimerkiksi yleensä kannata haastaa. Kirpputorilla tilanne on toinen.

– Ihminen haluaa tavarasta eroon, ja minä haluan ostaa sen. Siinä on hyvä paikka tinkiä.

Vintageliikkeen omistaja: ”Jätän hintoihin tinkimisvaraa”

Helsinkiläisen Penny Lane -vintageliikkeen omistaja Ritva Wächter on ostanut ja myynyt vanhoja vaatteita ja asusteita 25 vuoden ajan. Kaksikerroksinen töölöläisliike on vintageharrastajan unelma: hyllyt ja vaaterekit notkuvat asuhelmiä menneiltä vuosikymmeniltä.

– Hyväkuntoiset ja laadukkaat vanhat vaatteet ovat aina muodissa, Wächter sanoo.

Suurin osa Penny Lanen asiakkaista tietää vintagevaatteiden arvon. Tinkiminen on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina ainakin Wächterin liikkeessä. Noin puolet asiakkaista tinkaa hintaa alaspäin.

– Ihmiset ovat oppineet tinkaamaan matkoillaan ja tuoneet tavan Suomeen. Monissa maissa on osattu tinkiä jo satoja vuosia.

Wächter ei pahastu tinkaamisesta, sillä se kuuluu hänen mielestään kaupankäyntiin. Penny Lane on liike, jossa voi ja saa tinkiä. Kauppias tinkii itsekin mutta on oppinut, että kaikkialle tinkiminen ei sovi. Kerran Wächter yritti tinkiä jopa Stockmannilla.

– Iskin silmäni upeaan ja hirveän kalliiseen nahkatakkiin. Yritin tinkiä, mutta myyjä ei tullut markkaakaan hinnassa vastaan. Ostin takin silti.

Wächter jättää omiin hintoihinsa aina vähän tinkimisvaraa. Hinnasta neuvotteleminen on hänen mielestään kahden kauppa. Kauppias vinkkaa, että itselle sopivaa hintaa voi aina ehdottaa.

– Kauppakumppanilta voi kysyä, että kävisikö tämä hinta. Sitä voi sitten justeerata molemmin puolin.

Wächter paljastaa, että alennus saattaa irrota jopa pyytämättä, jos asiakas oikein voivottelee, että onpa ihana vaate mutta pikkuisen liian kallis. Tällaisissa tilanteissa kauppias on pyöristänyt oma-aloitteisesti hintaa vitosella tai kympillä alaspäin. Jos vaate sopii asiakkaalle kuin nakutettu, saattaa hinta laskea enemmänkin.

– Liikkeessäni on kaikkea vain yksi kappale. On uskomatonta, jos 1960-luvulla ihan toiselle ihmiselle teetetty mekko istuu täydellisesti asiakkaalle. Silloin olen saattanut myydä sen jopa puoleen hintaan.