Muistivihko on yhä tallessa. Siihen Katja Puhakka, 35, alkoi yhdeksän vuotta sitten laskeskella, mitä lapsen hankkiminen yksin maksaisi ja mitä taloudellista tukea yksinhuoltaja saa.

Hän oli juuri eronnut vakavasta parisuhteesta, jossa oli ollut tarkoitus perustaa perhe. Puhakka oli aina halunnut äidiksi, ja nyt unelma näytti siirtyvän kauas tulevaisuuteen: mitä jos lähivuosina ei löytyisikään sopivaa parisuhdetta?

– Mietin, että siinä tilanteessa lapsen hankkiminen keinohedelmöityksen kautta olisi yksi vaihtoehto, Puhakka sanoo.

Aikaa kului, ja toinenkin parisuhde tuli ja meni. 30-vuotislahjaksi Puhakka pyysi vanhemmiltaan rahaa, jotta hän voisi kartuttaa säästötiliään mahdollista lasta varten.

– Asia ei ollut kuitenkaan vielä niin ajankohtainen, joten ne rahat käytin kuitenkin käsilaukkuun.

Yhtä aikaa ystävän kanssa

Helmikuussa 2014 Puhakan hyvä ystävä tuli raskaaksi. Puhakka oli pyöritellyt ajatusta lapsesta jo vuosia, ja hän oli siirtänyt palkastaan rahaa säästötilille joka kuukausi muutaman vuoden ajan. Nyt siellä oli kolmisen tuhatta euroa.

Ajatus raskaana olemisesta yhtä aikaa ystävän kanssa tuntui hyvältä. Puhakka soitti samana päivänä Väestöliittoon ja varasi sieltä ajan. Sen jälkeen asiat tapahtuivat nopeasti.

Viikon päästä Puhakka keskusteli lääkärin kanssa siitä, miten asiassa edetään. Lääkäri näytti tilastoja ja sanoi, että naisen hedelmällisyys on 25-vuotiaana korkeimmillaan mutta että 32-vuotiaan Puhakan tilanne näytti edelleen valoisalta.

Tämän jälkeen otettiin verinäytteitä ja tehtiin papa-koe. Väestöliitto vaati myös yhtä psykologikäyntiä. Puhakasta juttelukäynti oli hyödyllinen, vaikka hän olikin prosessoinut asiaa jo pitkään.

– Psykologin tehtävä ei ole arvioida, onko ihminen sopiva vanhemmaksi. Sen sijaan vastaanotolla käytiin läpi sitä, miten tulevalle lapselle kerrotaan hänen alkuperästään. Tarkoitus on, että asia on alusta saakka esillä lapsen ikävaiheeseen sopivalla tavalla, niin että lapsen syntymätapa on normaali osa hänen elämäänsä: Meidän perhe on tällainen.

Tässä vaiheessa Puhakalla oli myös selvä käsitys siitä, kuinka paljon unelman toteuttaminen vähintään maksaisi: Yhden lääkärikäynnin hinta olisi sata euroa ja ultraäänen saman verran. Tutkimuskäynneistä Puhakka saisi Kela-korvauksen. Varsinainen toimenpide eli keinohedelmöitys maksaisi 615 euroa kerralta.

Toimenpiteestä Puhakka ei saisi Kela-korvausta, koska hänen tapauksessaan kyse ei olisi lapsettomuuden hoitamisesta.

Näkyykö viiva?

Heti psykologikäynnin jälkeen Puhakka alkoi tehdä ovulaatiotestejä, ja kun testi näytti sopivaa ajankohtaa, hän kävi Väestöliitossa ultraäänessä, jossa ovulaatio eli munasolun irtoaminen todennettiin.

Todentaminen oli hyvä uutinen: jos ovulaatiossa olisi ollut ongelmia, olisi luultavasti pitänyt ryhtyä astetta järeämpiin toimenpiteisiin, kuten hormonipiikkien pistämiseen. Se olisi myös tehnyt raskauden yrittämisestä satoja, jopa tuhansia euroja kalliimpaa.

Ensimmäinen inseminaatio, eli siittiöiden ruiskutus kohtuonteloon, päästiin tekemään jo seuraavan kuukautiskierron ovulaation aikaan maaliskuussa.

Toimenpiteen jälkeen Puhakka teki jännittyneenä monta raskaustestiä ja lähetteli tikuista valokuvia ystävilleen.

– Yritin katsoa testiä aina eri valossa, että voisiko siinä olla haalea viiva.

Ei ollut.

Raskautta tarkoittavaa viivaa ei näkynyt myöskään huhtikuussa, kun Puhakalle tehtiin seuraava keinohedelmöitys.

– Olen realisti ja tiesin, etten välttämättä tule raskaaksi heti. Tietenkin odotin ja toivoin sitä kovasti. Mutta pettymyksestä pääsi aina yli, Puhakka sanoo.

Tässä vaiheessa hän ei miettinyt lainkaan kustannuksia. Säästötilillä oli vielä rahaa.

– Rahanmeno olisi saattanut alkaa harmittaa, jos hoidoissa olisi pitänyt ryhtyä järeämpiin toimenpiteisiin.

Lapsihaaveet olisivat silloin saattaneet siirtyä eteenpäin, sillä Puhakan olisi pitänyt säästää lisää rahaa.

Väestöliiton mukaan suurin osa raskauksista alkaa ensimmäisen 3–4 hoitokerran aikana.

Kolmannella kerralla lääkäri ehdotti, että jossain vaiheessa voitaisiin tutkia, ovatko Puhakan munanjohtimet auki. Puhakka ei halunnut odottaa, joten sitä kokeiltiin heti. Toimenpide oli kivulias, mutta tulos vahvisti, että munanjohtimiin raskaus ei tyssäisi.

2500 euron unelma

Toukokuussa Puhakalle tehtiin kolmas keinohedelmöitys. Myös tällä kertaa hän teki raskaustestin jo viikkoa ennen kuin tuloksen olisi edes pitänyt näkyä. Tikussa näkyi haalea viiva.

– Sadasosasekunnin päässäni oli ajatus, että mitä minä olen mennyt tekemään, tämä tapahtuu ihan oikeasti! Olin kuitenkin heti onnellinen. Tuntui ihanalta, että olin raskaana, hän muistelee.

Väestöliitto suositteli, että Puhakka kävisi heillä vielä kahdeksannen raskausviikon varhaisultrassa. Siellä Puhakan vatsassa näkyi pieni pavun kokoinen otus. Tämän jälkeen loppuraskautta seurattiin tavalliseen tapaan: neuvolakäyntejä ja ultratutkimuksia synnytyssairaalassa.

Loppujen lopuksi lääkärikäynnit, tutkimukset, ultraäänet ja kolme inseminaatiota maksoivat Puhakalle Kela-korvausten jälkeen noin 2500 euroa. Vaikka inseminaatio jouduttiin tekemään kolmesti, prosessi oli edullinen verrattuna esimerkiksi koeputkihedelmöitykseen, jonka hinta on yli 2200 euroa kerralta. Koeputkihedelmöityksessä munasolu hedelmöitetään siittiöillä elimistön ulkopuolella.

Turvalliselta tuntuva valinta

Puhakkaa eri erityisemmin harmita se, että suurin osa ihmisistä saa lapsen ilmaiseksi, mutta hän joutui maksamaan siitä.

– Se tuntuu luonnolliselta, tämä oli minun valintani. Tämä tuntui myös turvallisimmalta ja moraalisesti oikealta tavalta hankkia lapsi.

Toinen vaihtoehto olisi ollut yrittää tulla raskaaksi satunnaisessa seksisuhteessa. Tätä Puhakka ei kuitenkaan olisi kokenut eettisesti kestäväksi ratkaisuksi, sillä hänen mielestään jokaisella on lähtökohtaisesti oikeus tehdä valita vanhemmaksi tulemisesta. Keinohedelmöityksessä ei myöskään tarvinnut pelätä seksitauteja.

– Keinohedelmöityksestä on mielestäni myös helpompi kertoa lapselle. Lisäksi tällä tavoin lapsella on täysi-ikäisenä mahdollisuus halutessaan saada siittiöiden lahjoittajan tiedot, Puhakka sanoo.

Puhakan mielestä prosessin lopullinen hinta oli erittäin kohtuullinen.

– Toki se on paljon rahaa, mutta olin varautunut, että sitä olisi voinut kulua enemmänkin.

Tuntematon isovarvas

Puhakka mietti etukäteen, tunnistaisiko hän heti omakseen lapsen, joka on saanut alkunsa vieraan ihmisen siittiöillä. Puhakka ei ollut asettanut luovuttajalle mitään kriteereitä, vaikka pituuden ja silmien ja hiusten värin olisikin saanut valita. Pelko vieraan näköisestä lapsesta oli turha.

– Kaspian on nyt 2,5-vuotias ja näyttää aivan samalta kuin minä lapsuuden kuvissa. Ainoastaan hänen isovarpaansa on selvästi peritty muualta kuin meidän suvusta, Puhakka sanoo ja nauraa.

Elämä pojan kanssa on ollut ihanaa. Puhakka toivoo, että saisi vielä toisen lapsen.

– Oli se sitten parisuhteessa tai yksin tällä samalla menetelmällä.

​

Katjan ja Kaspianin arkea voi seurata Katjan YouTube-kanavalta‍.

​

Tämän verran raskaaksi tuleminen keinohedelmöityksellä vähintään maksaa

​

Katja Puhakan keinohedelmöitys ja siihen liittyvät tutkimukset tehtiin vuonna 2014, jonka jälkeen hinnat ja hintarakenne ovat hieman muuttuneet.

Tämän verran lapsen hankkiminen keinohedelmöityksellä vähintään maksaa Mehiläisen Felicitaksella, jonka kanssa Väestöliiton lapsettomuusklinikka yhdistyi keväällä 2017.

Listassa ovat vain keinohedelmöitykseen tulevalle tehtävät minimitoimenpiteet, ja hinnoissa on jo otettu huomioon Kela-korvaus. Ilman Kela-korvausta tehdyt hoitojen hinnat löytyvät Felicitaksen sivuilta.

Kela-korvauksen ehdot esitellään tarkemmin täällä‍.

Hedelmöityshoitoja tehdään myös esimerkiksi yksityisillä lääkäriasemilla Ovumialla‍ ja Dextralla‍.

​

• Lapsettomuustutkimukset, sisältää erikoislääkärintutkimuksen, ultraäänitutkimuksen ja hoitosuunnitelman 214,60 €

• Psykologin yksilökäynti 81,90 €

• Ultraäänitutkimus ovulaation toteamiseksi 85,50 €

• Toinen erikoislääkärin vastaanotto 110,10 €

• Papa-koe 59,70 €

• Inseminaatio luovutetuilla siittiöillä 337,90 €

• Vastaanottokäynti ja alkuraskauden ultraäänitutkimus 184,20 €

• Luovutetut siittiöt 491,50 €/erä

• Infektiokokeet 159,10 €

• Luovutetut siittiöt aiheuttavat muitakin kustannuksia. Siittiöiden säilytysmaksu mahdollisia tulevia inseminaatioita varten on vuosi 124 €/vuosi

Yhteensä 1848 €

​

Lähde: Felicitas‍