Kun metsäalan digitalisaatio etenee, syntyy uudenlaisia alan ammattilaisten työtä helpottavia palveluita. Viime syksynä käyttöön otettiin korjuukelpoisuuskartat‍, joiden tarkoitus on tuoda tukea puunkorjuun suunnitteluun ja ostojen kohdentamiseen.

Karttoihin on koottu 21 eri alueen tiedot. Niiden avulla esimerkiksi metsäkoneenkuljettajat ja puun ostajat voivat tutustua jo ennakkoon alueen korjuuolosuhteisiin. Kartat tuottaa Arbonaut Oy, ja niiden julkaisun hoitaa Suomen metsäkeskus.

– Puun ostajat voivat etsiä kartalta esimerkiksi kelirikon aikana korjattavaksi sopivat alueet ennen ostoa. Ajourat kannattaa puolestaan suunnitella leimikon kantavimpiin paikkoihin, ja erityisesti pääurien kantavuuteen on syytä kiinnittää huomioita. Niillä ajetaan useita kertoja täysillä kuormilla, joten maaston kantavuuskin on kovimmalla koetuksella, kertoo paikkatietoasiantuntija Seppo Kilpiäinen metsäkeskuksesta.

Korjuukelpoisuuskartat auttavat myös hahmottamaan, missä talvileimikot ja kesäkorjuukohteet sijaitsevat. Samalla ne tuovat apua vaikeissa olosuhteissa toimimiseen. Hyvä suunnittelu voi esimerkiksi vähentää maasto- ja puustovaurioita märissä keleissä.

Varsinkin viime vuosi on ollut Kilpiäisen mukaan vaikea. Sateet ja lauha sää ovat hankaloittaneet puiden korjuuta.

– Voisi sanoa, että on satanut melkein viime kesästä lähtien. Lumi satoi sulaan maahan, eikä routaa ole päässyt tulemaan. Tammikuu oli leuto. Sillä tavalla vuosi on ollut poikkeuksellinen.

Paikoitellen metsäkoneet eivät ole päässeet upottaviin metsiin. Ja vaikka metsä kantaisikin koneita, puita on voinut olla vaikea kuljettaa eteenpäin.

– Suurin ongelma on se, että vaikka puut saisi metsästä pois, tiet eivät kestä, eikä puita saa teiden varsilta pois tehtaalle.

Mistä korjuukelpoisuuskartat rakentuvat?

Korjuukelpoisuuskartat on koottu yhdistelemällä lentokoneesta käsin tehdyn laserkeilauksen tietoja sekä Maanmittauslaitoksen maastotietokannan arvoja.

Kartoilla näkyvät korjuukelpoisuusluokitukset on määritetty tarkastelemalla neljää tekijää: kokonaispuuston määrää, maanpinnan korkeusmallia, ojien kuivavaraa ja kantavuuteen vaikuttavaa maalajia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, onko kyseessä turve- vai kivennäismaa.

– Mitä enemmän on puustoa sen enemmän se haihduttaa vettä ja pitää alueen kuivempana. Ojien kuivavara kertoo puolestaan siitä, miten ojitus toimii ja miten se johtaa vedet alueelta pois.

Korkeusmalli osoittaa, minne vesi virtaa, eli toisin sanoen sen, mitkä alueet kuivuvat ja minne vesi kertyy.

Näiden neljän niin sanotun staattisen muuttujan lisäksi on muita nopeammin vaihtelevia tekijöitä, jotka vaikuttavat korjuukelpoisuuteen. Esimerkiksi sää vaikuttaa maaperän kantavuuteen. Näitä nopeasti muuttuvia tekijöitä ei kuitenkaan toistaiseksi näe kartoilta, Kilpiäinen kertoo.

– Palvelu ei huomioi säätä millään tavalla, vaan sen taustalla ovat ainoastaan staattiset tekijät. Esimerkiksi nyt on poikkeuksellisen märkää. Se vaikuttaa siten, että niin sanotut parhaat kohteet ovat todellisuudessa huonompia kuin mitä ne ovat kartalla. Koko kartta skaalautuu huonompaan tai parempaan sen mukaan, millainen sää on.

Säätietojen ja kartan antamien tietojen yhdistäminen on siis toistaiseksi kartan käyttäjän vastuulla.

​

Metsä muuttuu digitaaliseksi

Tuottavaa metsämaata on Suomessa yhteensä noin 20,3 miljoonaa hehtaaria. Korjuukelpoisuuskartat kattavat metsistä nyt noin neljä miljoonaa hehtaaria. Käytössä olevat 21 karttaa ovat perua metsäkeskuksen toteuttamista metsäinventoinneista.

Kilpiäinen kertoo, että tänä vuonna korjuukelpoisuuskarttojen kattavuutta on tarkoitus tihentää. Suunnitteilla on palvelun täydentäminen 17 alueella. Rahoitus vaikuttaa siihen, millaisella aikataululla karttoja saadaan lisättyä.

Tulevaisuudessa mahdollista voisi olla myös säätietojen yhdistäminen karttoihin. Kilpiäinen arvioi, että sen voisi toteuttaa jokin muukin taho kuin metsäkeskus. Toistaiseksi metsäkeskus keskittyy kuitenkin karttojen aineiston kattavuuden lisäämiseen.

Kilpiäinen arvioi, että teknologia tuo uudenlaisia sovelluksia metsäalalle. Käytännön työt eivät kuitenkaan häviä.

– Pitkällä aikavälillä digitalisoituminen johtaa kohti sitä, että entistä helpommin puukauppaakin voi ajatella tehtävän ilman maastokäyntiä, jos on tarpeeksi tarkkaa tietoa saatavilla. Toki ne puut on yhä haettava maastosta.

​

Kuvat ovat kuvankaappauksia metsäkeskuksen julkaisemista korjuukelpoisuuskartoista