Miten hirvikantaa säädellään?

Kun edeltävä metsästyskausi päättyi syksyllä 2016, metsässä tallusteli noin 79 000–103 000 hirveä, Luonnonvarakeskus arvioi. Tänä vuonna riistakeskus myönsi hirvenmetsästykseen syksyn ja talven jahtikaudelle reilut 52 000 lupaa.

Riistakeskuksen riistasuunnittelija Reijo Kotilainen kertoo, että hirvikanta pysyy näin elinvoimaisena.

– Hirviverotus suunnitellaan hirvitalousalueittain siten, että metsästystä painotetaan ylitiheille alueille ja sinne, missä hirvet aiheuttavat merkittävää vahinkoa metsä- ja maataloudelle sekä liikenteelle.

Terävistä näkemyksistään tunnetun emeritusprofessorin Matti Kärkkäisen mukaan nykyinen hirvikanta ja sen aiheuttamat tuhot ovat liian suuret. Hänen arvioltaan siihen voitaisiin soveltaa samaa käytäntöä kuin metsäkauriisiin.

– Vuonna 2005 säädettiin, että maanomistaja saa oikeuden huolehtia metsästyksestä ilman lupaa. Nyt tilanne on hallinnassa ja kanta on elinvoimainen. Jos vahingot käyvät liian suuriksi, maanomistaja järjestää metsäkaurisjahteja.

Jokainen metsänomistaja voisi hänen mukaansa tarkkailla tilannetta ja sopia metsästäjien kanssa mahdollisesta hirvikannan pienennyksestä.

– Oma arvioni on, että silloin saisimme muutamassa vuodessa saman kannan kuin meillä oli vuonna 1970 eli 20 000 talvehtivaa eläintä. Se sopii hyvin olosuhteisiimme. Silloin metsästäjät voivat nauttia metsästyksestä, mutta vahingot pysyvät siedettävinä.

Samalla myös hirvikärpäsongelma ja hirvikolarit vähenisivät, Kärkkäinen sanoo.

Milloin on hirvituhojen pahin aika?

Hirvet aiheuttavat tuhoja erityisesti haapametsissä, koivikoissa ja mäntymetsissä. Ne syövät joka päivä, mutta erityisesti talvi on tuhoherkkää aikaa. Silloin ne laumautuvat ja pysyvät lumisissa olosuhteissa paikoillaan. Yksittäiset alueet voivat kärsiä suuria vahinkoja.

– Hirvi syö joka päivä joitain kymmeniä kiloja massaa. Kesällä syönti kohdistuu varpu- ja vesikasveihin. Talviaikaan hirvet laumautuvat, ja taimikkoon asettuessaan niiden aiheuttama jälki voi olla keväällä melkoinen yllätys metsänomistajalle, Kotilainen sanoo.

Kuinka hirvet voi pitää poissa omasta metsästä?

Metsänomistaja voi varautua hirvivahinkoihin esimerkiksi hirvinauhalla tai syönninestoaineella. Riistakeskuksen Kotilainen kertoo, että taimikot kannattaa suojata sillä kattavasti 20–30 metrin alueelta taimikon reunasta ja kasvatettavat puut myös taimikon sisältä. Hirvinauha on metsänomistajille ilmaista, ja sitä voi hakea riistakeskuksen aluetoimistoista.

Lampaanrasvapohjainen Trico-syönninestoaine maksaa Suomen riistakeskuksen tukemana metsänomistajalle 50 euroa kymmeneltä litralta. Tällä määrällä taimikoita käsittelee hehtaarista puoleentoista, ja se tuo suojaa noin vuodeksi. Aine tulee levittää taimikkoon, kun metsä on kuiva. Seuraavankin päivän tulisi olla sateeton, jotta aine kiinnittyy kunnolla.

– Se on lähes hajuton ihmiselle, mutta hirvi haistaa ja maistaa sen. Hirvi on hyvä tottumaan moneen pelotteeseen, mutta pahaa makua se karttaa.

Kuinka suuria vuosittaiset hirvituhot ovat?

Kärkkäisen arvion mukaan syöntituhot eivät ole suurin hirvien aiheuttama kulu metsänomistajille. Hirvikanta vaikuttaa paikoin metsänomistajien toimintaan ja päätöksiin, mikä vaikuttaa vuosikymmenien ajan.

Ongelmaksi on hänen mukaansa muodostunut se, että hirvet vaikuttavat puulajivalintoihin. Esimerkiksi Etelä-Suomessa kuuset ovat monin paikoin maannousemasienen saastuttamia. Vanhan kuusikon jälkeen tulisi viljellä rauduskoivua, mutta vahva hirvikanta voi estää viljelyn, Kärkkäinen arvioi.

– Myös mäntyä viljellään liian vähän, koska pelätään hirvituhoja. Kuusta istutetaan liian karuille paikoille. Silloin metsänomistajan kokema tappio on männyn ja kuusen kasvuero.

Kärkkäisen mukaan hirvet vaikuttavat myös metsänhoitoon, ja metsät jätetään nuorina liian tiheiksi.

– Nämä ovat paljon suurempia arvoja kuin mitä aiheutuu syödyille männyille.

Hän arvioi, että hirvien aiheuttamat tulonmenetykset voivat nousta vuositasolla jopa sadan miljoonaan euron tasolle. Tarkkaa lukemaa on kuitenkin vaikea arvioida, koska hirvien vaikutukset kestävät useita vuosia ja menetyksen arvo on riippuvainen korkokannasta.

Luonnonvarakeskuksen toteuttaman 11. valtakunnallisen metsäinvestoinnin perusteella‍ metsän laatua alentavia hirvituhoja oli vuosina 2009–2013 yhteensä 520 000 hehtaaria. Lievät tuhot mukaan luettuna ala nousi 960 000 hehtaariin.

Miten tuhoja korvataan?

Metsäkeskuksesta kerrotaan, että hirvieläinten aiheuttamista taimikkovahingoista maksettiin metsänomistajille viime vuonna yhteensä puoli miljoonaa euroa. Vahinkopinta-alan suuruudeksi arvioitiin 1 500 hehtaaria.

Tänä vuonna on odotettavissa, että taimikkotuhojen korvausten määrä nousee, koska riistavahinkoasetus uudistui toukokuussa. Metsäkeskuksen tekemissä arvioissa korvaustaso nousee uudistuksen takia noin 25 prosenttia. Hirvituhoista ilmoitetaan erillisellä korvauslomakkeella‍.

Metsänomistaja Kärkkäinen arvioi kuitenkin, että vain pari prosenttia hirvituhoista ilmoitetaan metsäkeskukselle.

– Korvauksen saamiseksi tehtävä katselmus on maksullinen ja ehdot muutenkin tiukat.