Minulle on siunaantunut auton myymisen yhteydessä tuhat euroa ”ylimääräistä” rahaa ja haluaisin saada tuon summan poikimaan. Pidemmän tähtäimen tavoitteeni on olla omavarainen siinä vaiheessa kun oma työurani loppuu ja leppoisat eläkepäivät alkavat. En nimittäin uskalla luottaa siihen, että saavuttaessa eläkeikäni koko eläkejärjestelmää on edes olemassa.

Osa varallisuudestani on asunnossa, osa rahastoissa ja pieni siivu myös sijoitusvakuutuksissa. Olen siis tehnyt toimenpiteitä sen eteen, että joskus tulevaisuudessa voisin olla edes kohtuudella vauras. Tämän lisäksi olen päättänyt aloittaa sijoittamaan myös osakkeisiin. Niiden kanssa haluan ottaa pienen riskin, jotta tuotot voisivat olla suuremmat. Otan tavoitteeksi nostaa kasvattaa pääomaani tuhannesta eurosta viiteen tuhanteen. Mitä minun tulisi tehdä ja onko tällainen tuotto mahdollinen?

Osakkeetko pelottavia?

Tapaan OPn osaketutkimusjohtaja Henri Parkkisen, joka on luvannut auttaa minua vaurastumisen tiellä. Parkkinen on työskennellyt osakkeiden parissa vuosikaudet ja miehellä on pitkä kokemus siitä miten osakemarkkinat toimivat. Sanon suoraan, että osakkeet vaikuttavat hieman pelottavilta osaamattoman silmissä.

– Osakkeen omistaminen ei tuo mitään velvollisuuksia, mutta se tuo tiettyjä mahdollisuuksia. Omistajat ovat oikeutettuja yhtiön voitonjakoihin ja saavat osallistua yhtiökokouksiin, Parkkinen kertoo.

Ensimmäinen huoleni on siis taklattu. Osakkeenomistajan velvollisuudet eivät siis ole vastaavat kuin vaikkapa asunto-osakeyhtiössä, jossa putkiremontti saattaa tehdä lompakkoon kymppitonnien loven. Pörssiosakkeen omistaja voi olla hyvin pienellä panostuksella ja vailla vaivaa. Jos näin siis haluaa.

Mutta entä haaveeni nopeasta vaurastumisesta ja touhutonnin kasvattamisesta viiteen? Vastaus ei ole aivan yksinkertainen. Sijoituksen arvon kasvattaminen on ajatuksissani varsin runsas, tarkemmin sanottuna 400%. Se on osakemarkkinoilla todella raju nousu, joten horisontti pitää olla pitkällä.

– Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Itse valitsisin osakkeet tai ETF-tuotteen. Mieluiten ehkä osakkeet ja jopa yksittäisen osakkeen.

Mitenkäs se hajauttaminen?

Osakemarkkinoilla puhutaan paljon sijoitusten hajautuksesta. Normaalissa tilanteessa se onkin järkevää, sillä kaikkia munia ei välttämättä kannata sijoittaa samaan koriin. Ellei sitten haussa ole suuri voitto, kuten tässä tapauksessa. Hajautuksen ideana on tasapainotella riskin ja tuoton välillä, mutta minun tapauksessani haussa on korkea ja mielellään nopea tuotto. Silloin sijoittajalla täytyy olla riskisietokykyä.

Uteluun aikaikkunasta Parkkisella ei ole selkeää vastausta, mutta vuoden tai kahden aikavälillä haluamani 400% tuotto ei ole kovin realistinen. Jos kotimaisia pörssiosakkeita katsellaan taaksepäin vuoden tai kahden aikana, niin hyvin harvat osakkeet ovat tuottaneet 100 tai 200%. Poikkeuksiakin toki löytyy. Lähihistoriassa aikana tällainen osake on ollut Outokumpu, jonka arvo nousi vuoden aikana lähes 300%.

– Kehitys on ollut todella suurta, mutta se ei tietenkään näytä sitä mitä tapahtuu tästä eteenpäin, muistuttaa Parkkinen.

Tuo ajatus toistuu Henri Parkkisen puheissa usein. Osakekurssien kehitystä on huomattavan vaikea ennustaa, sillä usein kurssien heilahtelulle ei välttämättä löydetä syytä. Pienempiä heittelyitä hinnassa tapahtuu jatkuvasti ja niihin ei kovin herkästi kannata reagoida. Silloin kun osakekehitys on radikaalia, syy on toki tiedossa.

– Markkinoilla on paljon ihan merkityksetöntä kohinaa.

Useimmiten yli 200% nopeat tuotot liittyvät yritysten ulkopuolisiin tekijöihin, kuten raaka-aineiden hinnan muutoksiin ja vaikka valmistettavan lopputuotteen kysyntään tai maailmanmarkkinahinnan muutokseen. Hyvänä esimerkkinä tästä on kaivosteollisuus. Markkinahinnan kehitys näkyy nopeasti kannattavuudessa suuntaan tai toiseen.

Mitä ostaisin?

Millaisia osakkeita kannattaa sitten ostaa jos tähtäimessä on nopean arvonnousu? Karkeasti ottaen silloin kannattaa jättää hankkimatta Helsingin Pörssin TOP 20:ssä majailevat yhtiöt. Niissä heilahtelut ovat harvinaisempia, ellei kyseessä ole finanssikriisi, jonka seurauksena muutokset voivat olla suuria. Katse kannattaakin suunnata aloitteleviin ja uusiin yhtiöihin.

Suomessa aloittelevia pörssiyhtiöitä on varsin vähän ja siksi osaketutkimusjohtaja Henri Parkkinen neuvoo laajentamaan horisonttiaan Suomen lisäksi muihin Pohjoismaihin. Yksi mahdollisuus voisi olla lääketeollisuusyhtiö, jolla on takanaan pitkä kehitysputki. Jos jokin tuote pääsee tuotantoon vaikkapa lakimuutoksen seurauksena, on nopeakin positiivinen kurssikehitys realistinen mahdollisuus.

Hyviä aloja lääketeollisuuden lisäksi ovat yhtiöt, jotka osa laajempia ilmiöitä. Tällä hetkellä kiinnostavia kehityssuuntia ovat digitalisaatioon liittyvät palvelut, ympäristötietoisuus ja julkisen sektorin yksityistäminen. Mikäli noilla aloilla on mielenkiintoisia ja potentiaalisia yrityksiä, voisi niihin olla Parkkisen mielestä järkevää sijoittaa.

Mustana hevosena Parkkinen mainitsee pelialan, josta Suomessa on ollut muutamia raketin lailla nousseita yrityksiä. Mm. Supercellin ja Rovion kaltaiset pelifirmat saattavat nousta melkoiseen nousukiitoon yhdellä hittipelillä. Tosin Supercellin tapauksessa sijoittaminen pörssin kautta ei olisi edes mahdollista, sillä yhtiö ei ole edes aikeissa listautua pörssiin.

Candy Crush Sagan kehittänyt ruotsalainen King-yhtiö puolestaan oli listautuneena pörssiin ennen yhtiön myymistä Activision Blizzardille viime vuoden alkupuolella. Yrityskaupan myötä osakkeen hinta kapusi mukavasti ja siihen sijoittaneet omistajat saivat varsin hyvän tuoton rahoilleen. Vastaavia esimerkkejä Henri Parkkinen vinkkaa etsimään käsiinsä.

– Esimerkkejä on toki myös toiseen suuntaan.

Kuinka aloitan?

Kun tavoitteena ovat suuret tuotot, löytyy kääntöpuolelta riskit. Jos tavoitteena on usean sadan prosentin kehitys lyhyehkössä ajassa, on osakelaarista kaivettava hieman riskaabelimpia osakkeita. Niitä ei voi ihan jokaiselle sijoittajalle suositella, sillä tilanne voi huonossa tapauksessa olla myös se, että tuhannen euron sijoitus muuttuu lähemmäksi nollaa kuin horisontissa siintävää viittä tonnia.

Entä kuinka sijoittaminen oikein aloitetaan? Yksinkertaisimmillaan menemällä pankkiin tai tekemällä osakesijoittamissopimus verkossa. Tunnuksien saamisen jälkeen asiointi tapahtuu verkossa ja esimerkiksi OPn sivuilta näkee mitä yrityksiä on listattu pörssiin Suomessa, Pohjoismaissa ja muualla maailmassa. Lisäksi tarjolla ovat reaaliaikaiset kurssit ja verkon kautta pääsee käsiksi myös asiantuntijoiden tuottamaan analyysin, johon kannattaa tutustua.

Nyrkkisäännöksi Henri Parkkinen sanoo sen, että apua saa ja pitää kysyä. Erityisesti jos on osakesijoittamisen kanssa liikkeellä ensimmäistä kertaa. Tällä varmistetaan, että osakesijoittajan startti sujuu jouhevasti. Perehdytyksen jälkeen homma on itsestä ja omasta aktiivisuudesta kiinni. Toki neuvoja saa kysyä milloin tahansa myöhemminkin.

Tärkeää aloittamisessa on jonkinlaisen suunnitelman tekeminen. Tällä Parkkinen ei välttämättä tarkoita A4-arkille raapustettu tiekarttaa, vaan pohdintaa siitä millainen sijoittaja haluan olla. Tärkeintä on pohtia sitä millaista tuottoa sijoitukselleen hakee ja millä aikavälillä. Se määrittää pitkälti sen millaisia riskejä sijoittajan tulee ottaa. Aikajanalle olisi hyvä laittaa myös muutama tarkasteluajankohta, jolloin salkun kehitystä ja suuntaa tarkastellaan lähemmin.

Pitääkö kursseja seurata ihan koko ajan?

Sijoittajan ei välttämättä tarvitse seurailla kurssien kehitystä jatkuvasti, eikä välttämättä edes päivittäin. Parkkisen mukaan pari kertaa viikossa on aivan riittävä rytmi seurailla kehitystä omien osakkeiden ja markkinoiden suhteen. Tärkeää on kuitenkin varmistaa, että on oikeiden informaatiokanavien äärellä sijoittamiensa osakkeiden suhteen. Tämä on tärkeää, että pysyy kärryillä siitä mitä yhtiöissä tapahtuu.

Osakkeiden omistajana on hyvä tietää tulosvaroituksista, mahdollisista yrityskaupoista ja muista suuremmista muutoksista. Niiden yhteyteen liittyy usein osakekurssien voimakkaampia rektioita, joihin kannattaa ehkä reagoida. Ei kuitenkaan aina.

– Ne eivät välttämättä tarkoita, että tarvitsisi myydä tai ostaa. Usein nämä infot voi laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Niinpä niin. Hätiköinti ei siis kuulu osakesijoittajan työkalupakkiin. Tämä on toinen ajatus, joka tuntuu vilisevän Parkkisen puheissa joka käänteessä. Hätiköinti ei ole järkevää osakkeiden myynnin tai ostamisen, saati tuotto-odotustenkaan suhteen. Vuosikymmen ei ole sijoittajan näkökulmasta pitkä, vaan pikemminkin lyhyt aika. Voinen siis unohtaa visioni pikaisesta cash outista ja menolipusta Balille.

Karkeasti ottaen aikaikkuna tonnin kasvattaminen viiteen tonnin on lähempänä kymmentä vuotta kuin viittä vuotta. Toki riskiä kasvattamalla pahainen tuhatlappunen voisi muuttua pinkaksi samanlaisia, mutta sekään ei ole oikotie onneen. Nopealla aikataululla liikenteellä olevalle Parkkisella on yksi muistutus.

– Luvassa on varmasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Pakko sanoa, että ajatukseni osakesijoittamisen autuudesta saivat melkoisen kolauksen. Äkkirikastumisesta ei kannata haaveilla, vaan homma vaatii pitkää pinnaan. Dealing-salin näkeminen ei sekään vastaa Jenkkileffoissa näkemääni. Salissa on hiljaista, eikä rauhaa riko puhelimien pirinä saati ilon kiljahdukset. Koneidensa ääressä näkyy siisteihin pukuihin verhoutuneita meklareita, jotka keskustelevat kollegoidensa kanssa rauhallisella äänellä. Ehkä hyvä niin, sillä kuvittelen rahojeni olevan paremmassa hoidossa täällä kuin Wall Street –elokuvan säpinässä.