Janne Saarinen sai pysyvän aivovamman kelkkailussa – vakuutusturva antoi rauhan toipua

Urheilu on aina kuulunut Janne Saarisen elämään, eikä hän ole suostunut ajattelemaan, että mikään olisi mahdotonta. Siksi Saarinen päätti ryhtyä harjoittelemaan kelkkailua kunnianhimoisesti ja kokeilla, voisiko päästä olympialaisiin. Mitä se vaatisi ja riittäisivätkö rahkeet? 

Alkoi hurja harjoittelu, johon Saarinen satsasi niin kuin kaikkeen: sataprosenttisesti. 

Sitten, aivan maailmancupin kynnyksellä hän törmäsi seinään, sananmukaisesti. Vauhdikkaasti alkanut kelkkailu-ura päättyi onnettomuuteen ja vakavaan loukkaantumiseen.

Kelkkailuonnettomuudesta on kulunut nyt noin puolitoista vuotta. Saarinen sai keskivaikean aivovamman, joka jää pysyväksi. Vaikka toipuminen on vielä kesken eivätkä pää ja keho ole entisellään, Saarisen elämä on alkanut hiljalleen palata entisille uomilleen, mutta paljon rauhallisempaan tahtiin.

Ennen onnettomuutta hän saattoi työskennellä aamulla radiojuontajana, treenata päivällä salilla ja esiintyä illalla näyttelijänä. Nykyään se ei ole enää mahdollista, koska voimia on aivovamman takia vähemmän. 

– Teen asioita eri tavalla kuin ennen. Jaan esimerkiksi päivän kahteen osaan: aamupäivällä teen töitä, sitten lepään ja illalla jaksan vielä urheilla jotain.

Samana päivänä voimat eivät riitä kahteen työhön, kuten ennen onnettomuutta. Radiotyö ja näytteleminen vuorottelevat viikon aikana: viikonloppuisin hän on äänessä SuomiPOPilla, ja parina päivänä viikossa on tv-ohjelmien nauhoituksia.

– Työpaikoilla on otettu tilanteeni huomioon, ja hommia on kevennetty tarpeen mukaan. Olen saanut paljon ymmärrystä.

Mielen matalapaineesta kohti diagnoosin hyväksymistä: ”Minulla kävi hyvä tuuri”

Janne Saarisen onnettomuus tapahtui kelkkailuharjoituksissa Norjan Lillehammerissa. Hän ei itse muista tilanteesta mitään, mutta hänelle on kerrottu, että kelkka osui kovavauhtisessa kurvissa railoon ja kellahti. Saarisen pää iskeytyi radan reunaan, ja hän menetti saman tien tajuntansa.

– Ambulanssi sattui olemaan lähellä harjoittelupaikkaa. Minut vietiin sairaalaan, jossa heräsin aivan tietämättä, missä olen ja mitä on tapahtunut. 

Koska lentäminen olisi ollut vaarallista, Saarinen kuskattiin Ruotsin kautta laivalla Suomeen, ja sitten suoraan sairaalaan. Suomessa Saarinen pääsi melko pian kotiin, mutta jatkohoito aivovammapoliklinikalla alkoi saman tien.

– Pääsin heti seurantaan, ja siitä asti olen käynyt tutkimuksissa. Tapaan edelleen lääkäreitä säännöllisesti ja osallistun kuntoutukseen. Käymme läpi tilannettani ja toipumistani.

Vakavan diagnoosin hyväksyminen oli yksi toipumisen käännekohdista.

Vammautuminen on painanut Saarisen mielen ajoittain todella matalalle, etenkin toipumisen alkuvaiheessa. Edes luonnostaan positiivinen tapa suhtautua elämään ei aina ole auttanut.

Vakavan diagnoosin hyväksyminen oli yksi toipumisen käännekohdista.

– Tuntui aluksi ihan absurdilta ajatukselta, että minulla on nyt sitten pysyvä aivovamma. Iso muutos tapahtui, kun ajatukseni kääntyi siitä, että ”minulla kävi huono tuuri” siihen, että ”minulla kävi hyvä tuuri”. Elämä on kuitenkin niin hieno asia.

Saarinen kiittää läheistensä tukea ja sitä, että on pystynyt käsittelemään loukkaantumistaan alusta asti avoimesti. Samalla hän on ymmärtänyt, miten huolissaan muut ovat olleet.

– Saatoin soittaa äidille, ja hän sanoi, että soitit juuri viisi minuuttia sitten ja kerroit samat asiat. Tai kysyin, että tuonko kaupasta jotain, ja sitten kotiin palattuani tajusin, etten ikinä edes käynyt kaupassa. 

Paluu töihin – näin näyttelijä-juontajan työkyky on muuttunut

Onnettomuuden jälkeen Saarinen oli kuukauden täydellisellä sairauslomalla, mutta sen jälkeen paluu työhön alkoi vähitellen. Vaikka sairausloman olisi voinut jatkaa ainakin ensi kesään asti, hän halusi päästä mahdollisimman pian työn pariin.

Saarinen tiedostaa, että hänen ammattinsa suosittuna juontajana ja näyttelijänä sallii tavallista enemmän sovittelun varaa.

– Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että pystyn tekemään töitä edes osittain, ja se on terapeuttista. Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta. Esimerkiksi autonkuljettaja ei voisi tehdä työtään tässä tilassa.

Ero entiseen työkykyyn on kuitenkin melkoinen.

– Olen vielä kaukana siitä, mitä olin ennen onnettomuutta. Jaksamisen lisäksi esimerkiksi lähimuistin kanssa on ongelmia. Mutta pystyn silti tekemään paljon ja voin vähän valita, mitä jaksan tehdä.

Saarisen ei olisi vielä ollut pakko palata töihin tienatakseen, koska hänellä on säästöjä, mutta pitkän sairausloman tai jopa työkyvyttömyyden taloudelliset vaikutukset ovat hänelle hyvin selviä. 

– Tuloissa tietysti näkyy, kun tekee puolet normaalista työmäärästä. Ja jos en pystyisi tekemään töitä ollenkaan, olisin pulassa.

Hoidot ja kuljetukset muiden huolena vaikealla hetkellä

Juuri ennen kohtalokasta Lillehammerin matkaa Saarinen oli laittanut vakuutusturvansa kattavasti kuntoon. Sitten tapahtui onnettomuus, jota kukaan ei osannut ennustaa.

– Tuntui uskomattomalta, että juuri ennen onnettomuutta vakuutusturvaani tarkistettiin. Heräsin Norjassa sairaalassa, eikä minulla ollut mitään tietoa, mitä on tapahtunut tai mitä tapahtuisi, mutta ainakaan rahasta ei tarvinnut sillä hetkellä huolehtia.

Vakuutusturvan ansiosta hoidot ja kuljetukset jäivät muiden huoleksi vaikealla hetkellä.

– Hoidot on korvattu, ja pysyvästä haitasta tulee myöhemmin vielä kertakorvaus haittaluokituksen mukaan.

Vakavan sairaude‍n tai työkyvyttömyyden‍ varalle otettu turva voi tarkoittaa käytännössä sitä, että tulot eivät romahda kokonaan, vaikka työ keskeytyy. Henkivakuutus‍ puolestaan turvaa läheisten arkea, jos pahin tapahtuu.

– Olen surrut onnettomuuden jälkeen sitä, millaisen huolen olen aiheuttanut omalla harrastuksellani muille. Läheisilleni oli suuri helpotus, että lopetin kelkkailun.

Elämä on hienoa ja arvokasta, mutta myös yllättävää.

Kaikesta huolimatta Saarinen ei ole luopunut tavastaan suhtautua elämään positiivisesti ja intohimoisesti.

– Pystymme tekemään paljon enemmän kuin mitä uskomme. Olen edelleen ihminen, joka menee isosti tunteella. Mutta rinnalle on tullut jotain uutta: sopivasti järkeä.

– Elämä on hienoa ja arvokasta, mutta myös yllättävää. Siksi kannattaa varautua etukäteen.