Eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu oli ollut tamperelaisen Jukka Torvisen, 65, tiedossa jo useita vuosia. Se oli pysynyt aisoissa lääkityksen avulla. 

Maaliskuun 2024 kontrollissa selvisi, että eturauhasen terveydentilasta kertova PSA-arvo oli lähtenyt nousemaan lääkityksestä huolimatta. Torvinen pääsi tutkimuksiin. 

– Eturauhasessa oleva, jo aiemmin havaittu, kyhmy oli kasvanut. Lääkäri totesi, että koepala kannatti ottaa, hän kertoo.

Alku ei sujunut ongelmitta. Lääkärit vaihtuivat, tiedonkulku ja prosessi takkuilivat. Koepalan ottamiseen meni kolme viikkoa, tulosten kuulemiseen kaksi ja puoli kuukautta. 

Hyviä ja huonoja uutisia

Eturauhassyöpädiagnoosi ei tullut täytenä yllätyksenä. Lääkäri kertoi, että syöpä ei ollut levinnyt sisäelimiin eikä imusolmukkeisiin. Luustosta oli kuitenkin löytynyt kolme etäpesäkettä. 

Pää ei pystynyt ottamaan kaikkea informaatiota vastaan.

– Tässä kohdassa minua kylmäsi. En ollut osannut ajatella, että syöpä olisi voinut levitä, Torvinen muistelee. 

Lääkärin kanssa käydystä keskustelusta jäi mieleen vain murto-osa. Pää ei pystynyt ottamaan kaikkea informaatiota vastaan. 

– Kysyin, voiko syöpää leikata. Lääkärin vastaus – ei, se on myöhäistä – kuulosti tosi pahalta. Seuraavaksi kysyin, voidaanko syöpää hoitaa. Lääkäri totesi, että asiasta päättää moniammatillinen tiimi. Tulkitsin tämän niin, ettei syöpää hoideta välttämättä lainkaan. Siinä tilanteessa mieli käänsi kaikki viestit jotenkin negatiivisiksi.

Tietoa netistä ja potilastietojärjestelmistä

Oma notkahdus kesti Torvisen mukaan vain hetken. Pahinta oli tulosten kertominen vaimolle – puhelimitse, koska tämä oli eri paikkakunnalla. 

– Piti sanoa puhelimessa, ettei jatkosta ole tietoa, eikä siitäkään, jatketaanko hoitoja vai ei. Se oli vaimolle tosi kova paikka. Hänen huolensa oli vaikeampi asia kuin itse syöpä tai se, mitä se tekisi minulle. 

Jukka Torvinen seisoo kalliolla syksyisessä kelissä
Raskainta Jukka Torvisen mielestä oli alun epävarmuus ja vaimon järkytys. Hoitojen alettua kaikki on sujunut erinomaisesti.

Kotiinviemisiksi Torvinen oli saanut nipun eturauhassyövästä kertovia esitteitä. Niistä selvisi, että eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä ja että siihen sairastuu viitisentuhatta suomalaista vuodessa. 

– Lisätietoa etsin netistä, Terveyskirjaston ja Duodecimin kaltaisista lääketieteellisistä julkaisuista. Omia potilastietojani hain OmaKannasta, OmaTaysista ja OmaPirhasta. Oli aika työlästä selvittää, mistä mikäkin tieto löytyy. 

Asiat kuntoon kuoleman varalta

Kesä oli parhaimmillaan ja lomakausi alkamassa. Torvinen keskusteli vaimonsa kanssa ja päätti lykätä syövästä kertomista syksymmälle. Neljä aikuista lasta asui jo omillaan, kahdeksantoista vuotta täyttänyt nuorimmainen oli vielä kotona. 

– Emme halunneet pilata lasten ja ystävien kesälomia. Päätimme odottaa ainakin siihen saakka, että saamme moniammatillisen tiimin vastaukset. 

Vastauksia odotellessaan Torvinen ryhtyi miettimään käytännön asioita. Mitä kaikkea pitäisi laittaa kuntoon mahdollisen kuoleman varalta? 

– Lopulta löysin netistä ruotsalaisen Döstädning-konseptin (kuolinsiivous). Siinä käydään läpi asioita, joita kuoleva voi tehdä itse helpottaakseen jälkeen jäävien elämää.

Projekti nimeltä Döstädning

Torvinen avasi tietokoneensa projektinhallintaohjelmaan Döstädning-nimisen projektin ja alkoi toteuttaa sitä saman tien. 

– Listasin, mitä asioita pitää laittaa kuntoon, ettei perhe jäisi kuoltuani pulaan. Salasanat, pankkitunnukset, valtakirjat. Testamentin olimme vaimon kanssa laatineet hieman aiemmin ihan sattumalta. Taloudellisesta tilanteesta ei onneksi tarvinnut huolehtia, kun eläköityminen oli lähellä, eikä velkoja ollut.

Döstädning on edelleen kesken, mutta se etenee Torvisen mukaan pikkuhiljaa. Työlistalla odottavat pankkiasioiden hoitamiseen liittyvät valtakirjat sekä hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus.

Sädehoitoa, hormoneja ja sivuvaikutuksia

Moniammatillinen tiimi päätyi harkinnan jälkeen sädehoitoon ja hormonihoitoon. 

– Tämä oli tietysti hyvä uutinen. Olin pitkään ollut siinä uskossa, ettei hoitoja aloitettaisi ehkä lainkaan. Koepalan ottamisesta oli kulunut kuukausia, ja epätietoisuus oli ollut raskasta meille kaikille. 

Hoitojen alettua kaikki on sujunut erinomaisesti. 

Edessä voi olla monia hyviä vuosia.

– Sädehoito tehtiin ja hormonilääkitys aloitettiin elo-syyskuun vaihteessa 2024. Hormonihoito jatkuu edelleen. Verikokeita otetaan kolmen kuukauden välein, ja lääkärin kanssa keskustelen kerran puolessa vuodessa. 

Levinnyttä syöpää ei voi parantaa. Tilanne on kuitenkin pysynyt vakaana ja PSA-arvo alhaisena. 

– Kunto on ihan hyvä, vaikka hoitojen sivuvaikutukset – jäykät nivelet, vessassa juokseminen, ajoittainen väsymys sekä kuumat aallot – kiusallisia ovatkin. Olen ollut koko ajan työkykyinen, ja edessä voi olla vielä hyvinkin monia hyviä vuosia. Syöpä ei kummittele takaraivossa eikä ole vienyt yöuniani, Torvinen sanoo.

Tukena Propon vertaistukiryhmät

Vuoden 2024 lopulla Torvisen kaveri vinkkasi Suomen Eturauhasyhdistyksen (Propo) vertaistukiryhmästä. Hän päätti kokeilla – ja jäi koukkuun. 

– Olen saanut ryhmäläisiltä valtavasti tietoa, tukea ja perspektiiviä. Heidän avullaan olen pystynyt keskustelemaan lääkäreidenkin kanssa aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. 

Torvisen kokemuksen mukaan eturauhassyöpään sairastuneet hakeutuvat vertaisryhmiin ja puhuvat asiasta aivan liian vähän. 

– Itse olen valinnut toisin ja kertonut syövästäni avoimesti niin perheelle, ystäville kuin työkavereillekin. Jotkut ovat ottaneet uutisen vastaan hyvin, toisille se on ollut vaikeampi pala nieltäväksi. En kuitenkaan usko, että puhumattomuus on kenellekään se parempi vaihtoehto.

Tilanne vakaa, mieli rauhallinen

Työ on ollut iso osa Torvisen elämää sairastumisesta huolimatta. Lähestyvä eläköityminen herättääkin hänessä monenlaisia ajatuksia.

– Vähän jännittää, riittävätkö harrastukset täyttämään eläkepäivät. Vertaistukitoiminta varmasti jatkuu, ja saatan aktivoida myös elokuvaharrastukseni. Bändien konserteissa olen alkanut jo käydä useammin kuin aikoihin. 

Työpöydän laatikossa odottaa nippu keskeneräisiä kirjoituksia. Matkusteleminenkin houkuttelee, kun jaksamista vielä riittää.

– Vaimo kysyi yhtenä päivänä, että jos et nyt heti kuolekaan, voitaisiinko lähteä pidemmälle lomalle. Perheemme huumori on aika ronskia – ja etenkin sairastumiseni myötä aika usein myös aika mustaa, Torvinen hymähtää.