Suomessa on 309 kuntaa, joista 206 on asettanut ilmastotavoitteen. Osa kunnista tavoittelee hiilineutraaliutta eli sitä, että kunnan alueella syntyy hiilidioksidipäästöjä vain sen verran kuin saman alueen nielut, esimerkiksi metsät, poistavat hiiltä ilmakehästä.

Yleinen tavoite on saavuttaa hiilineutraalius vuonna 2030. Jos kunnat saavuttavat tavoitteensa, kuntien yhteenlasketut päästöt puolittuvat vuoden 2018 tasosta vuoteen 2035 mennessä.

Tämä käy ilmi Sitran tilaamasta ja Sitowisen toteuttamasta selvityksestä, joka koski kuntien ilmasto- ja luontotyötä.

Sitran ilmasto- ja luontoratkaisujen asiantuntija Tatu Leinonen korostaa, että isot globaalit haasteet vaikuttavat merkittävästi kuntatason toimintaan.

Kaikki toiminta tapahtuu jonkin kunnan alueella. Kunta voi vaikuttaa lämmityksen ja liikkumisen ratkaisujen kautta ilmastopäästöihin. Yritysten menestystä voi tukea huolehtimalla puhtaan energian saatavuudesta, materiaalikiertojen hyödynnettävyydestä sekä julkisilla hankinnoilla. Eikä pidä unohtaa luonnon monimuotoisuutta.

Leinonen näkee, että kunnat ovat tehneet paljon asioita päästöjen vähentämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi muun muassa parantamalla energiatehokkuutta ja kehittämällä lähiluontoa. Jotta ilmasto- ja luontotoimet kohdistuvat entistä tavoitteellisemmin, on otettava ratkaiseva askel eteenpäin.

­– Koko yhteiskunnassa on tarve systeemitason muutokselle. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luontokadon ehkäiseminen on otettava kiinteäksi osaksi päätöksentekoa.

Näkyviä toimia omista lähtökohdista

Ilmastopolitiikan asiantuntija Pauliina Jalonen Kuntaliitosta yhtyy Leinosen näkemyksiin. Kasvatus, koulutus ja terveydenhuolto vievät kuntataloudessa päähuomion, ja ilmastotoimet jäävät helposti yksittäisiksi vapaaehtoisiksi toimiksi.

Ilmastoasioiden tulee sisältyä jokaiseen päätökseen. Ilmastoon ja luontoon kohdistuvat toimet ansaitsevat oman taloussuunnittelun ja kohdan budjetissa.

– Ilmastoasioiden tulee sisältyä jokaiseen päätökseen. Ilmastoon ja luontoon kohdistuvat toimet ansaitsevat oman taloussuunnittelun ja kohdan budjetissa. Näin toimista tulee tunnistettavia ja näkyviä.

Jalonen ottaa esimerkiksi Tampereen, missä on laadittu oma ilmastobudjetti. Myös Porvoossa on oma osio ilmastotoimille ja Helsinki tekee ympäristötilinpäätöksen. Jalonen muistuttaa, että Suomen kunnat suuntaavat tavoitteisiin hyvin eri lähtökohdista.

– Suuret kaupungit investoivat isosti joukkoliikenteeseen ja kestävään liikkumiseen, pienissä kunnissa tilanne on toisin. Jokaisen kunnan pitää lähestyä asiaa omista lähtökohdistaan.

Puhtaiden ajoneuvojen direktiivi ohjaa joukkoliikenteen käyttövoimavalintoja sähköön ja uusiutuviin polttoaineisiin. Energiantuotannossa on tarjolla tukea kivihiilestä luopumiseen, turve ja maakaasu odottavat vuoroaan. Ilmassa on Jalosen mukaan monia hyviä merkkejä.

– Viime vuosien aikana tehdyt toimet alkavat näkyä selkeästi päästöjen vähenemisenä. Kiinteistön omistajat tarvitsevat nyt valtion ja kuntien tukea muun muassa öljylämmityksestä luopumiseen.

Ympäristöä tukevia fiksuja investointeja

Jalosen mukaan tähän asti tehdyt ilmastoinvestoinnit perustuvat pitkälti hankerahoitukseen. Energiatehokkuuteen ja energiansäästöön kohdistuneet toimet tuovat säästöjä ja ovat sinänsä fiksuja investointeja. Myös tuulivoimatuotannosta kertyvät tulot ovat merkittäviä talouden kannalta.

Ympäristönhoidolliset luontoa ja ilmastoa tukevat toimet ja hankkeet kiinnostavat sijoittajia. Sijoittajat näkevät enenevissä määrin sen, että luonto ja talous kulkevat käsi kädessä.

Viime aikoina kuntiin on palkattu ilmastoasiantuntijoita, jotka tekevät poikkihallinnollista koordinointia sekä kokoavat eri toimialat ja vaikuttavimmat teot yhteen. Osaamispääoma on yksi investointi, mutta myös muuta on tarjolla.

– Ympäristönhoidolliset luontoa ja ilmastoa tukevat toimet ja hankkeet kiinnostavat sijoittajia. Sijoittajat näkevät enenevissä määrin sen, että luonto ja talous kulkevat käsi kädessä. Kyse on yhtä lailla riskien arvioinnista vaikkapa luontokadon suhteen, vakuuttaa Leinosen kollega Miika Korja Sitrasta.

Korja on selvittänyt ilmasto- ja luontotoimien rahoitusta. Hän nostaa esille Kuntarahoituksen, joka myöntää korvamerkittyä edullisen koron vihreää lainaa ympäristöinvestointeihin.

Luonnonsuojelusta monitahoisiin ratkaisuihin

Erilaisten elinympäristöjen kirjo, lajien määrä ja lajien geneettinen vaihtelu vähenevät, eli monimuotoisuus kapenee, ja tutkijat puhuvat luontokadon osalta kuudennesta sukupuuttoaallosta. Huolestuttava kehitys näkyy Leinosen mukaan paikallisesti myös Suomen luonnossa.

– Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ei vaadi välttämättä isoja taloudellisia investointeja. Esimerkiksi hallitulla hoitamattomuudella ja suosimalla istutuksissa alueelle tyypillisiä lajeja voidaan vahvistaa luontoa.

Jalonen näkee, että kunnissa käyty keskustelu on pyörinyt perinteisesti luonnonsuojelussa. Suunnitelmalliset ja tavoitteelliset toimet nousevat hitaasti esiin, sillä tietopohjaa ja mittareita tehtävien toimien vaikutuksista ei ole ollut.

– Tarvitsemme eri vaihtoehtojen arviointia ja monitahoisia uudentyyppisiä ratkaisuja.

Korja korostaa, että luonto- ja virkistystekijät kiinnostavat kuntalaisia ja palvelevat läpi sukupolvien. Leinonen nostaa esiin esimerkkinä luontopohjaisesta ratkaisusta hulevesikosteikot.

– Toteuttamalla hulevesikosteikon kunnat ja kaupungit voivat varautua sään ääri-ilmiöihin. Samalla ne tarjoavat elinympäristön monelle lajille sekä ovat myös kauniita ja viihtyisiä alueita.