Hallitusneuvottelut ovat käynnissä. Kannattaako pörssiyhtiön vastuuhenkilöiden ja sijoittamisesta kiinnostuneiden edes pinnallisesti vilkaista hallitusohjelmaa?
Suomen valtion velkaantuminen on puhututtanut vaalien alla ja niiden jälkeenkin. Silloin tällöin silmiin on pistänyt lause rahoituksen saatavuudesta. Tilanne on tässä suhteessa epäilemättä parempi kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Suomi on kuitenkin pieni ja kaukainen maa, joka maksaa lainoistaan korkeampaa korkoa kuin samassa taloustilanteessa olevat suuremmat tai keskeisemmät verrokkinsa. Myös korkojen vaihtelu on suurempaa.
Valtio on viime vuosikymmenellä tienannut miljardeja euroja laskemalla velan korkokustannuksia muuntamalla lainojen korot koronvaihtosopimuksilla lyhytaikaisemmiksi. Tämän hintana on ollut, että korkoriski on ainakin lyhyellä aikajänteellä kasvanut, mikä korkojen noustessa on kaventanut aiemmin kertyneitä voittoja. Pitkällä aikavälillä riskin vastineeksi odotetaan pienempiä korkomenoja. Valtion strategia sopii niille, joilla on varaa vaihteluille. Yllättävän moni kotitalouskin kokee itsensä tällaiseksi.
Suomen Pankki ei jakanut vuoden 2022 tuloksestaan rahaa valtiolle, koska teki tappiota. Rahapolitiikan välineistön muuttuminen on johtanut uudenlaiseen tilanteeseen, jossa keskuspankin tappiot voivat olla hyvin merkittäviä. Koska tappiota ovat ainakin osaltaan kustannus veronmaksajille, niihin ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Myös rahapolitiikassa tulee vaatia tehokasta julkisen rahan käyttöä.
Ongelmapankkien, kuten Silicon Valley Bankin ja Credit Suissen, tapahtumat ovat aiheuttaneet osake- ja korkomarkkinoilla voimakkaita liikkeitä. Mitä sijoittajan pitäisi nyt tehdä?
Talouden tehtävä on pohjimmiltaan tuottaa tavaroita ja palveluita kuluttajille. Yksityisen kulutuksen suhde bruttokansantuotteeseen on Suomessa yli 50 prosenttia, isommissa maissa tyypillisesti selvästi suurempi. Tarve saada nopeaa tietoa kulutuksen kehityksestä on ilmeinen. Kuluttajien luottamusindeksi koettaa vastata tähän haasteeseen. Se on pyritty laatimaan niin, että se vastaisi mahdollisimman hyvin yksityisen kulutuksen vaihteluita.
Kansantalouden rahoitustasapainon järkkymisestä seuraa usein vaikeuksia taloudelle. Seuraukset voivat olla hyvin pitkäaikaisia, kuten Suomen 1990-luvun lamasta tai finanssikriisistä tiedetään.
Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot vähenevät vuonna 2022 eniten sitten 1990-luvun laman, mutta miltä näyttää vuosi 2023? Joulukuun kuluttajaluottamusluvut kertoivat kotitalouksien taloudellisen tilanteen heikentyneen selvästi. Lukujen perusteella pientä paranemista odotettaisiin kuitenkin vuoden mittaan. Miten tämä käsitys istuu ennakoimaamme talouskuvaan?
Harvoin on odotettu taantumaa niin yleisesti kuin viime aikoina. Mutta mikä on taantuma? Yksinkertaisimmillaan taantuma määritellään bruttokansantuotteen supistumisena edellisestä vuosineljänneksestä kahtena perättäisenä vuosineljänneksenä. Määritelmää saattavat käyttää niin talousasiantuntijat kuin mediakin. On monta syytä, miksi tämä yksinkertaistettu määritelmä kannattaa kuopata.
EU-tason sääntelynseuranta on pitkän matkan laji, jossa rytmin sääntelymaratonille antaa viideksi vuodeksi valittavan EU-komission työohjelma. Nykyinen komissio on edennyt jo kautensa puolivälin yli ja alkamassa on vuoteen 2024 kestävä loppukiri. On aika katsoa, miten matka on sujunut ja mitä on vielä edessä.
