Onko ulko-oven edessä tai kulkureitillä porrasaskelmia? Pääseekö kerroksesta toiseen hissillä? Onkohan esteetön vessa käytettävissä?

Esimerkiksi tällaisia asioita helsinkiläinen Anni Kyröläinen, 35, joutuu selvittämään aina uusiin paikkoihin mennessään. Kyröläinen on käyttänyt sähköpyörätuolia koko elämänsä.

– Pyörätuolilla liikkuminen on minulle normaalia ja luontevaa, mutta onhan se ihan erilaista kuin jaloilla liikkuminen. 

Kiireiset voivat törmätä pyörätuoliin

Kyröläinen asuu Helsingin kantakaupungissa Kalasatamassa ja käy töissä Itäkeskuksessa. Hän harrastaa pubivisailuja ystäväporukan kanssa, pelaa sähköpyörätuolisalibandyä Suomen maajoukkueessa ja liikkuu paljon julkisilla kulkuvälineillä, kuten metrolla ja raitiovaunulla.

Kaupungin kiireisillä kaduilla on ennakoitava tilanteita koko ajan.

– Moni katsoo kävellessä puhelinta eikä huomaa minua, koska pyörätuoli on kävelijää matalammalla. Jos joku törmää minuun ruuhkassa, hän saattaa tiuskaista, että varo vähän, vaikka en itse voi estää tilannetta. Pääasiassa ihmiset käyttäytyvät kuitenkin hyvin.

Lähikuva sähköpyörätuolin pyörästä, kuvassa näkyvät myös Anni Kyröläisen jalat.
Kesällä pyörätuolilla on hieman helpompi liikkua kuin lumisina talvina. – Joudun usein ajelemaan autotien laitaa, kun jalkakäytäviä ei ole aurattu. Joskus kodin ulko-oven eteen kertyvä lumi voi hidastaa pahasti töihinpääsyä, Kyröläinen kertoo.

Joskus lapset saattavat ihmetellä vanhemmilleen ääneen Kyröläisen kulkupeliä. Hänestä on surullista, jos lasta hyssytellään eikä asiaa selitetä.

– Lapselle voi kertoa ikätason mukaisesti, miksi joku voi tarvita liikkumiseen pyörätuolia ja että meitä on erilaisia. Avoimesti puhuminen muuttaa asenteita. Pyörätuoli tai pyörätuolilla kulkeva ihminen ei tarkoita mitään negatiivista. 

Esteetön tila ei aina ole esteetön 

Pyörätuolilla liikkuessa kulkemiseen pitää varata paljon tavallista enemmän aikaa.
Usein Kyröläinen tutkii netistä tai soittaa ja kysyy ennen paikan päälle menemistä, onko kohteeseen esteetön pääsy.

Portaat ovat tyypillisin esteettömyyteen liittyvä ongelma, koska niitä pitkin ei voi kulkea pyörätuolilla.

– Jos käy ilmi, ettei paikkaan pääsekään, pyrin ensisijaisesti selvittämään, onko sinne kiertoreittiä tai saisiko jostain järjestettyä irtorampin. Usein kuitenkin joudun toteamaan, että on mentävä muualle.

Nyrkkisääntö on, että uusiin kohteisiin pääsee helposti ja vanhat kohteet ovat hankalampia.

– Jos jonnekin on ihan pakko päästä, otan esimerkiksi oman irtorampin mukaan tai tulen paikalle kevyemmällä manuaalipyörätuolilla avustajan kanssa, sillä sen voi tarvittaessa kantaa muutamia rappuja. Manuaalisessa tuolissa oleminen ei kuitenkaan ole minulle turvallista eikä mielekästä.

Joihinkin ostoskeskuksiin, ravintoloihin ja palveluihin pääsee pyörätuolilla vaivatta.

– Nyrkkisääntö on, että uusiin kohteisiin pääsee helposti ja vanhat kohteet ovat hankalampia.

"Turussa ei pääse pyörätuolilla mihinkään"

Vaikka uusien rakennusten täytyy olla nykyisten rakennusmääräysten vuoksi kaikkien saavutettavia, joskus esteettömyyttä on saatettu tulkita löyhästi. Tilaan pääsee esimerkiksi pyörätuolilla sisälle, mutta siellä ei mahdu kääntymään.

Muuten esteettömässä tilassa ei aina ole esteetöntä vessaa, tai jos se on, sitä ei käytetä tarkoitukseensa vaan vaikkapa varastona.

Anni Kyröläinen istuu pyörätuolissa hissien edessä ja katsoo kameraan.
Anni Kyröläisen mukaan esteettömyyden asiantuntijoita pitäisi käyttää enemmän jo tiloja ja palveluita suunniteltaessa.  – Esteettömyyden pitäisi ulottua myös henkilökunnan tiloihin. Näkö- tai kuulovammaiset henkilöt tarvitsevat omia opasteitaan. 

Esteettömyyden toteutumisessa on eroja Suomen paikkakuntien välillä. 
Isoissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, pääsee pääosin kulkemaan helpommin, mutta paikkakunnan koko ei aina ratkaise: esimerkiksi Turussa Kyröläisestä tuntuu usein, ettei pyörätuolilla pääse mihinkään.

Sen sijaan hänen pienellä synnyinpaikkakunnallaan Itä-Suomessa pyörätuolilla on nykyisin helppo kulkea, sillä väestön ikäännyttyä esteettömyys on tullut tärkeämmäksi ja moniin paikkoihin on rakennettu luiskoja ja ramppeja.

Moni asia maksaa tavallista enemmän 

Pyörätuolin käyttäjälle kertyy helposti enemmän arjen kuluja kuin ilman pyörätuolia liikkuvalle. Jo asuminen on usein kalliimpaa.

– Harva vanhempi asunto on esteetön. Uudiskohteet ovat usein kalliimpia ja niitä on tarjolla vähemmän.

Kunta kustantaa joitakin vammaispalveluita, mutta esimerkiksi invataksimatkoja on tarjolla minimissään vain yhdeksän menopaluuta kuukaudessa.

Se on monelle aivan liian vähäinen määrä, jos mukaan laskee kaiken kulkemisen kauppareissuista ystävien tapaamisiin ja harrastuksiin. Kaikkialla ei myöskään ole esteetöntä julkista liikennettä.

Jos ei pääse kauppaan, ruokatilaus kotiovelle maksaa. Vaatteita pitää ompeluttaa, sillä moni valmisvaate ei ole sopiva pyörätuolissa istuvalle.

– Kaverien kanssa vitsailemme usein, että rahan avulla vammaisuuttaan voisi vähentää huomattavasti.

Esteettömyyden asiantuntijat mukaan suunnitteluun

Kun Kyröläinen haki nuorena ensimmäisiä työpaikkojaan, hän huomasi saavansa enemmän kutsuja työhaastatteluihin, jos ei kertonut hakemuksessa pyörätuolistaan.

Työllistyminen oli helpompaa, kun hän pääsi paikan päälle vakuuttamaan osaamisellaan.

Anni Kyröläinen pyörätuolissa Helsingin yliopiston Tiedekulman edessä.
Kyröläisen konsulttiyritys auttaa asiakkaita kehittämään yhdenvertaista ympäristöä. Hän kaipaa mediaan diversiteettiä. – Eri alojen asiantuntijoina voisi esiintyä enemmän vammaisia henkilöitä.

– Pyörätuoli voi vaikeuttaa työnsaantia. Työnantajat saattavat luulla, että vammaisuus aiheuttaa ylimääräistä vaivaa tai kustannuksia, mikä ei pidä paikkaansa. Esteettömyys voidaan monesti toteuttaa hyvin pienillä muutoksilla, ja vammaisen henkilön palkkaamiseen on myös saatavilla erilaisia tukia.

Kyröläinen tietää, mistä puhuu: hän työskentelee perustamassaan konsulttiyrityksessä, joka edistää esteettömyyttä ja auttaa asiakkaitaan kehittämään aidosti yhdenvertaista ympäristöä.

Aiemmin hän on työskennellyt viestinnän ja asiantuntijan tehtävissä julkisella sektorilla.

Asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi

Esteettömyys, yhdenvertaisuus ja vammaisten oikeudet ovat olleet parin kuluneen vuoden aikana paljon esillä. Kyröläisen mukaan muutosta parempaan on tapahtunut.

– Rakentamisessa vammaiset henkilöt otetaan nykyään paremmin huomioon ja säätely on parantunut. Myös valtio huomioi entistä useammin vammaisten henkilöiden näkökulman eri asioiden valmistelussa. Sosiaalinen vastuu on yrityksissäkin tosi in, ja sen myötä yhdenvertaisuus tulee osaksi yhteiskuntaa.

Vielä joitakin vuosia sitten Kyröläinen koki joutuvansa todistelemaan olevansa normaali yhteiskunnan jäsen, kun häneen suhtauduttiin eri tilanteissa säälien, puhuttiin ohi tai lässytettiin. Sellaista on enää hyvin vähän.

– Ennakkoluuloja ja asenteita murretaan sillä, että vammaiset henkilöt käyvät töissä ja näkyvät eri paikoissa. Ihmiset huomaavat, että teemme samoja asioita kuin muutkin.

OP Ryhmä on sitoutunut vastuullisuusohjelmassaan vahvistamaan yhdenvertaista, osallistavaa ja monimuotoista kulttuuria, sekä auttamaan erityistä tukea tarvitsevia asiakkaitamme hoitamaan talousasioitaan. Tutustu vastuullisuusohjelmaamme‍.

Lue myös:

Puhuva uuni auttaa ruuanlaitossa ja voice over -toiminto pankkiasioinnissa – tällaista on näkövammaisen arki Suomessa

Tanja von Knorring venytti elämänsä merkittävintä päätöstä turhaan – ”Se on suurin asia, joka elämässä kaduttaa”‍

Yksin jäätyään Tuula, 82, joutui miettimään talouttaan: ”Ruokaostoksilla on oltava tarkkana, mutta kyllä minä pärjään”‍