Yksin jäätyään Tuula, 82, joutui miettimään talouttaan: ”Ruokaostoksilla on oltava tarkkana, mutta kyllä minä pärjään”

Vuosikymmeniä sitten, kun Eino vielä oli terve, Tuulan ja Einon elämä oli uomissaan. Oli pari lasta ja yhteinen omakotitalo maaseudulla. Musiikki yhdisti pariskuntaa: he tapasivat laulaa yhdessä.

− Kerran lauloimme Tää ystävyys ei raukene -laulun kasetille kaksiäänisenä. Kasetilla kuuluu, että ”eiku laula sinä toista ääntä sittenkin”, ja sitten aloitamme alusta, Tuula muistelee.

Talouden kulut he jakoivat tasapuolisesti. Kun pariskunta jäi eläkkeelle ja lopulta muutti kerrostaloasuntoon kaupunkiin, he jatkoivat hyvää käytäntöään. Koska Einon eläke oli isompi kuin Tuulan, Eino maksoi isomman osuuden kaikista menoista. Lisäksi kumpikin säästi joka kuukausi rahastoon pienen summan.

Muistisairauden edetessä vastuu lisääntyi

Eläkkeellä Einon muistisairaus alkoi oireilla. Hän unohteli asioita eikä aina osannut käyttää päivittäisiä tavaroita. Virheitäkin tuli.

− Eino saattoi maksaa vahingossa harrastuskerhon jäsenmaksuja väärälle tilille. Sitten hän syytti erehdyksestään pankkia, Tuula kertoo.

Kun Einon sairaus eteni, hän alkoi käydä perhehoidossa, aluksi kolme vuorokautta kerrallaan. Niihin aikoihin lääkäri totesi, että Tuulan on aika alkaa Einon viralliseksi edunvalvojaksi, koska tämä ei enää kykene huolehtimaan asioistaan itse. Edunvalvontavaltuutukset pariskunta oli tehnyt jo aiemmin, ennen Einon sairastumista. Tuulan vastuu lisääntyi: hän hoiti Einon pankkiasiat, veroilmoitukset ja lääkärikäynnit sekä avusti Einoa äänestämisessä.

Sairaudestaan huolimatta Eino kävi harrastuskerhonsa matkoilla ja laulamassa ja näki tuttavia. Tuula piti turvaverkoston lähellä ja kertoi harrastustovereille Einon tilanteesta. Matkoilla oli aina joku, joka pystyi pitämään Einoa silmällä.

Tavallisessa arjessa Tuula koetti pitää Einon virkeänä ja toimintakykyisenä.

− Jos minun täytyi laittaa ruokaa, Eino pilkkoi salaattia. Lopuksi oli vielä Einon vuoro laittaa tiskit koneeseen, Tuula muistelee.

Kodista hoivakotiin

Vuonna 2020 Einoa rakkaudella ja tunnollisesti hoitanut Tuula alkoi aavistaa, että on lähenemässä aika, jolloin Eino siirtyy hoivakotiin.

Taloudellisesti se tiesi muutosta. Tuula muisti vuosien takaa neuvon, jonka mukaan yli 70-vuotiaalle ei kannata avata sijoitustiliä, koska pitkäaikaissijoittamiseen tarvitsisi ainakin 30 vuotta aikaa.

− Ikäihminen ei tiedä, paljonko aikaa on jäljellä.

Tuula myi rahasto-osuudet ja laittoi rahat molempien omille tileille, joista voi nostaa kuluitta neljästi vuodessa.

Lopulta eräänä iltana perhehoidossa hoitaja totesi, että etköhän ole, Tuula, jo jaksanut tarpeeksi, on aika hakea hoitopaikkaa. Myöhemmin lääkäri sanoi samaa. Eino pääsi hoivakotiin, onneksi vain kävelymatkan päähän pariskunnan yhteisestä kodista.

− Voimavarani olivat silloin niin vähissä, että se oli helpottava hetki. Tiesin, että jaksaisin paremmin olla hänen kanssaan läsnä sitten, kun käyn katsomassa häntä.

Tuula sopi hoitajien kanssa, että hän saa osallistua Einon hoitoon. Hän kävisi noin joka toinen päivä ja auttaisi Einoa muun muassa pesemään hampaita ja polkemaan kuntolaitteella.

Eläke riittää ja vähän jää säästöönkin

Samalla Tuulan täytyi miettiä taloutensa uusiksi, sillä hänen täytyi saada päivittäiset menonsa maksettua omalla eläkkeellään. Tuula on tarkka Einon rahojen käytöstä. Koska hän on edunvalvoja, kaikkien menojen tulee näkyä selkeästi tiliotteella. Einon eläkkeestä lähtee hoivakotimaksu ja lisäksi puolet yhteisen kodin hoitovastikkeesta ja puolet kotivakuutuksesta. Muut kulut, kuten esimerkiksi sähkölaskut, kauppalaskut ja omat lääkärikäyntinsä, Tuula maksaa omasta eläkkeestään. Einon eläkkeestä loput menevät miehen kuluihin, kuten apteekkilaskuun, hammaslääkäriin, parturikäynteihin ja hieman vaatteisiinkin.

− Ennen kävimme Einon kanssa konserteissa, elokuvissa ja kahviloissa, ja hän tarjosi. Hän saattoi myös maksaa osan ruokalaskusta. Nykyisin täytyy ajatella ruokaostoksilla hieman enemmän kuin aikaisemmin, mutta kyllä minä pärjään hyvin, Tuula pohtii.

Jemmatilille pahan päivän varalle menee säästöön 30 euroa kuukaudessa.

Hän seuraa mielellään ruokakauppojen tarjouksia. Kun käy useammassa paikassa ostoksilla, samalla saa myös hyötyliikuntaa. Kauemmas automarkettiin mennessään Tuula saa apua pariskunnan aikuiselta pojalta. Poika myös kuljettaa Tuulaa esimerkiksi hautausmaalle vierailemaan omaisten haudoilla. Hänelle Tuula maksaa usein pientä bensarahaa.

Tarkasti elämällä Tuula pystyy jättämään eläkkeestään 30 euroa sivuun joka kuukausi. Se ei ole paljon, mutta se menee jemmatilille pahan päivän varalle.

− Ne rahat ovat vain hätätapauksia varten. Jos esimerkiksi asuntoon tarvittaisiin jokin isompi korjaus, Tuula kertoo.

Koti on Tuulan mielestä ihana ja hyvässä kunnossa, eikä sen suhteen ole huolta. Tuula on opetellut vaihtamaan lamppuja ja tekemään muita pieniä huoltotoimenpiteitä itse.

− Poikakin auttaa tarvittaessa ja on muutenkin apuna, jos vaikkapa tietokoneen kanssa tulee ongelmia.

Virhe hoivakotimaksussa

Matkan varrella on ollut useita hetkiä, jolloin Tuulan on täytynyt rohkeasti selvittää asioita. Yksi oli silloin, kun postissa saapui kirje Einon hoivakodin maksuista. Kaupunki oli aikeissa laskea hoivakotimaksut Einon bruttotuloista.

Uuden lain mukaan maksu saa olla tietyn prosenttimäärän hoidettavan tuloista, mutta jos maksu olisi lähtenyt Einon bruttotuloista, eläke ei olisi ”riittänyt mihinkään”. Tuula päätti soittaa kirjeen lähettäneelle henkilölle ja kysyä, oliko ymmärtänyt asian oikein. Kyllä hän oli.

− Kysyin, että mitä jos hoidettavan tulot eivät riitä maksuun. Hän sanoi, että on käytettävä säästöjä. Entä jos ei ole säästöjä, kysyin. Sitten on myytävä omaisuutta. Jos ei ole omaisuutta, on myytävä asunto ja vaihdettava pienempään. Tai sitten voi mennä halvempaan hoivakotiin jonnekin kaupungin laitamille, hän sanoi, Tuula kertoo.

Tuula suivaantui, selvitti hoivakotiasumisen esimiehen puhelinnumeron ja soitti suoraan tälle. Hän myös lähetti juttuvinkin paikalliseen sanomalehteen.

Lopulta lehdessä uutisoitiin, että kaupunki oli muuttanut päätöstään. Asumisen hinta laskettaisiin jatkossa asukkaan nettotuloista eikä bruttotuloista. Einon eläke riittäisi maksuun.

− Se oli helpotus. Toki muutkin olivat ottaneet asiasta yhteyttä kuin minä, mutta tunsin, että pystyin vaikuttamaan asioihin, Tuula kertoo.

Nykyisin maksua määrittäessä tehdään vertailu, onko asiakasmaksu edullisempi omilla tuloilla vai huomioiden kotona asuvan puolison tulot.

− Oli helpottavaa saada kuulla, että näin jatkuu myös hyvinvointialueen aikana.

Koska asioiden yksin selvittäminen ja hoitaminen vie voimia, Tuulan mielestä on tärkeää myös huolehtia itsestään.

− Harrastan yhdistystoimintaa, ja minulla on muutama hyvä ystävä, joiden kanssa käyn syömässä ja filosofoimassa.

Päällimmäisenä kiitollisuus

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun Eino siirtyi hoivakotiin. Tuula kertoo joskus ihmetelleensä, kun joku sanoi olevansa elävän leski. Nyt hän ymmärtää, että niin se on.

− Sillä hetkellä, kun olen puolisoa katsomassa, en tietenkään ajattele niin. On ihana saada hänet hymyilemään, katsomaan silmiin ja tekemään kuntouttavia liikkeitä. Mutta kun tulen kotiin yksin, ajattelen, että voi että.

Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin kiitollisuus. Asiat ovat niin hyvin kuin ne vain voivat tässä tilanteessa olla. Mennessään Einon luo hoivakotiin Tuula laulaa. Vaikka Eino ei enää yhdy lauluun, hän tapailee huulillaan laulun sanoja, ja hänen silmänsä syttyvät tutun laulun merkiksi.

Tuulan vinkit hoivakotiin joutuneen puolisolle

Tuulan ja Einon nimet on muutettu Einon yksityisyyden suojaamiseksi.

Lue myös:

Mistä apua ikääntyvälle? – Anuliina asuu muistisairaan äitinsä kanssa saman katon alla

Tuula Parviaisen koti muokattiin vanhuusvuosille sopivaksi: ”Tuntuu hyvältä, että omassa kodissa voisi asua vielä voimien heikentyessä”‍

Yhteisöllisen senioritalon asukkaat viihtyvät: ”Täällä surullisesta leskestä tuli iloinen ihminen”‍