Tuula Parviaisen koti muokattiin vanhuusvuosille sopivaksi: ”Tuntuu hyvältä, että omassa kodissa voisi asua vielä voimien heikentyessä”

Siilinjärveläisen keittiön ikkunasta avautuu monimuotoinen näkymä: kaistale niittyä, sekametsää, avaraa peltoa ja taustalla pieni kuulas lampi. Ikkunan edessä on pieni työtaso, jossa Tuula Parviainen, 72, istuu usein syömässä ja katselemassa maisemaa.

– Tämä on lempipaikkani kotona. Puissa liikkuu oravia ja lintuja, pellolla käy peuroja tai kauriita, ja joskus näen pellon laidassa hirven ja ketunkin, Parviainen kertoo.

Pienen mäen päällä sijaitseva keltainen rintamamiestalo on Parviaisen lapsuudenkoti, jonka hänen isänsä rakensi vuonna 1955. Parviainen on ollut talon omistaja viimeiset kolmisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun hän palasi kotiseudulle Etelä-Suomesta. Tässä kodissa hän aikoo asua niin pitkään kuin terveyttä riittää.

– Seuraava osoitteeni on sitten palvelutalo.

Remontin lähtökohtana oli esteettömyys

Vanhuusvuosia silmällä pitäen Parviainen on teettänyt kotiinsa ison remontin. Sen tavoitteena on ollut, että kotona voisi asua mahdollisimman pitkään.

Ajatus kodin muutostöistä lähti oikeastaan Parviaisen vanhemmista.

– Vielä muutama vuosi sitten kun he elivät, kumpikin oli pyörätuolissa. Luonani kyläillessään he eivät päässeet kulkemaan joistakin ovista, sillä oviaukon leveys oli vain 70 senttimetriä. Myös kynnysten yli meneminen oli hankalaa, Parviainen kertoo.

Halusin myös muuttaa kodin ilmettä ja toimivuutta ajanmukaiseksi.

Parviainen tuumasi, että kodin seuraavan remontin lähtökohtana olisi esteettömyys. Rintamamiestalossa on kolme kerrosta, mutta maan tasolla olevassa keskikerroksessa pystyisi hyvin asumaan apuvälineiden kanssa, jos kotia muutettaisiin esteettömäksi.

Edellisen kerran isompaa remonttia oli tehty parikymmentä vuotta sitten, joten Parviainen halusi samalla muuttaa kodin ilmettä ja toimivuutta ajanmukaiseksi.

– Olen visuaalinen ihminen ja tykkään, että kotona on viihtyisän näköistä.

Leveämmät oviaukot ja toiminnallisempi kulku

Kolmisen vuotta sitten Parviainen palkkasi työsuhteeseen tutun, taitavan kirvesmiehen, jolle hän antoi tehtäväksi melko ison urakan.

Talon keskikerroksessa sijaitsevat olohuone, keittiö ja Parviaisen makuuhuone. Niiden lattiat ja väliseinät purettiin, ja tilalle rakennettiin uudet. Uusiin väliseiniin saatiin leveämmät oviaukot, eikä huoneiden väliin jätetty enää kynnyksiä. Myös talon keskikerroksessa olevan kylpyhuoneen seinän ja oven paikkaa muutettiin, jotta pesutiloihin saatiin leveämpi ovi.
Olohuoneen ja makuuhuoneen paikkaa vaihdettiin, jotta keittiöstä pääsi suoraan olohuoneeseen.

– Aiemmin jouduin kulkemaan keittiöstä makuuhuoneeni kautta olohuoneeseen. Uusi huonejärjestys paransi asuinkerroksen toiminnallisuutta.

Talon kellarikerroksessa sijaitsivat aikanaan vanha sauna ja pukuhuone, mutta remontissa tila muutettiin varastoksi purkamalla väliseinä ja rakentamalla lisää säilytystilaa.

– Kellariin kulkevat jyrkät rappuset, joita ei pysty muuttamaan helppokulkuisiksi. Jos kulkemiseni huononee, minun ei periaatteessa tarvitse käydä ylä- tai alakerrassa, koska niissä ei asuta, Parviainen sanoo.

Kodin valoisuus lisää turvallisuutta

Modernisoinnista huolimatta Parviainen halusi säilyttää remontissa mahdollisimman paljon 1950-luvun tyyliä. Se miellyttää silmää.

Parviainen esittelee kotoa muutamia vuosikymmenelle ominaisia merkkejä. Keittiökaapistojen ovet ja nupit ovat samantyyliset kuin hänen lapsuudessaan 50-luvulla, tosin nyt ne ovat oranssin sijaan valkoiset. Sisäeteisen seinät ovat aina olleet Halltex-levyä, ja sellaiset ne ovat edelleen, mutta modernin valkoiset.

– Kalusteet ovat toimivammat kuin vanhat, ja uusia pintoja on helpompi pitää puhtaana. Valkoinen väri tuo kotiin valoisuutta, mikä omalta osaltaan lisää turvallisuutta.

Remontissa uusittiin sisätilojen lisäksi laajasti vesiputkia, viemäröintejä ja sähköjä, ja samalla tehtiin salaoja- ja piharemontti. Pihalla ajateltiin helppokulkuisuutta: nyt autolla pääsee tarvittaessa ihan oven eteen.

Kotitalousvähennystä tuli maksimimäärä

Ikäihmiset voivat saada kodin muutostöiden suunnitteluun ja kustannuksiin apua monelta eri tahoilta, esimerkiksi kunnalta tai Vanhustyön keskusliiton korjausneuvonnasta. Useimmiten avustusten edellytyksenä on, että muutostyöt mahdollistavat kotona asumisen mahdollisimman pitkään.

Kunta voi harkintansa mukaan tukea ikäihmisen omassa kodissa asumista myöntämällä taloudellista tukea asunnon varusteluun ja muutostöihin. Myös asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA myöntää korjausavustuksia pienituloisten ja vähävaraisten ikäihmisten omakotitalojen tai omistamien asuntojen korjaamiseen.

Harmittelen sitä, että samassa taloudessa asuvat pariskunnat saavat vähennyksen tuplana.

Tuula Parviainen halusi suunnitella kotinsa muutostyöt itse ja keskusteli niiden toimivuudesta pitkin matkaa kirvesmiehen ja rakennusvalvojan kanssa.

– Pystyin kysymään neuvoja tarvittaessa myös tutulta rakennustarkastajalta.

Hän pohti avustusten hakemista, mutta totesi, että tulorajat tulivat vastaan. Remontti maksoi kaikkiaan noin 75 000 euroa. Se rahoitettiin puoliksi omalla, puoliksi lainarahalla. Kotitalousvähennystä Parviainen haki ja sai vuosittaisen maksimimäärän, joka oli 2400 euroa vuonna 2019.

– Harmittelen vain sitä, että samassa taloudessa asuvat pariskunnat saavat vähennyksen tuplana. Rakentaminen on yhtä kallista, tekeepä sitä yksin tai kaksin. Jos remontti olisi jakautunut kahdelle vuodelle, kotitalousvähennystä olisi saanut molempina vuosina.

“Haluan huolehtia talon kunnosta, että arvo säilyy”

Parviainen nauttii siitä, että kotona on monenlaista puuhaa. Keittiön jyhkeä tiilimuurattu leivinuuni lämpenee tiuhaan tahtiin Parviaisen itse hakkaamilla haloilla. Isolla pihalla riittää hommia eri vuodenaikoina, ja viereiseen metsään pääsee helposti marjastamaan ja sienestämään.

Sijaintikin on hyvä: Kuopion kaupunkiin hurauttaa autolla vartissa ja lähimpään laskettelurinteeseen, golfkentälle ja kylpylään on vain pari kilometriä.

– Aika ei käy pitkäksi. Pihatöitä jaksan tehdä vielä hyvin, ja jos ne joskus turhauttavat, ajattelen niitä kotikuntosalina. Kun voimat vähenevät, olen valmis ostamaan talonmiespalveluita.

Remontin lopputulokseen hän on enemmän kuin tyytyväinen.

– Haluan nauttia kodista niin pitkään kuin pystyn, mutta myös huolehtia talon kunnosta niin, että sen arvo säilyy. Ehkä joku perillisistäni perii talon jossain vaiheessa. Oma arvonsa on sillä, että talo on isäni tekemä.

Parviainen on jo suunnitellut, että ulkoportaisiin voi tulevaisuudessa tehdä kulkuluiskan, jos tarve vaatii.

– Tuntuu hyvältä, että omassa rakkaassa kodissa on mahdollista asua vielä voimien vähetessä. Luotan toiveikkaasti siihen, että terveyttä ja elinvuosia riittää, sillä isäpuolen suvussa ollut tapana elää yli 100-vuotiaaksi, hän naurahtaa.

Lue myös:

Asiantuntijan ohjeet remontin tekijää etsivälle‍

Uuden oppimiseen ei ole koskaan liian vanha‍

Yhteisöllisen senioritalon asukkaat viihtyvät: ”Täällä surullisesta leskestä tuli iloinen ihminen”‍