Vuonna 2013 Asmo Saloranta oli nälkäinen nuori yrittäjä. Hänen kehittelemänsä, sähköä säästävä ja entistä paloturvallisempi laturi oli saanut runsaasti huomiota, ja Saloranta oli onnistunut saamaan Jollan perustajan Marc Dillonin mukaan sijoittajaksi. Kaikki näytti lupaavalta.

Vain muutamaa vuotta myöhemmin Salorannan yritys Asmo Solutions kuitenkin teki konkurssin. Sittemmin 37-vuotias oululainen on kirjoittanut kirjan siitä, miltä konkurssi yrittäjästä tuntui ja miten siitä selvittiin.

– Pahinta oli konkurssiin johtanut epätietoisuuden aika. Kun vihdoin sain konkurssipäätöksen käräjäoikeudelta, kivi vierähti sydämeltä, hän sanoo nyt.

Saloranta ei suinkaan ole yksin. Konkurssihakemukset ovat lisääntyneet tänä vuonna Suomessa lähes kolmanneksen. Tilastokeskuksen tietojen mukaan tammi–toukokuussa 2018 pantiin vireille 1 156 konkurssia.

Tilastot eivät tosin kerro koko totuutta: hakemus ei aina johda konkurssiin, ja vuonna 2017 konkurssihakemuksia tehtiin poikkeuksellisen vähän verohallinnon tietojärjestelmämuutoksesta johtuen.

Muuttuva yrityskulttuuri kuitenkin näkyy myös konkursseissa. Salorannan arvion mukaan jopa yhdeksän kymmenestä startup-yrityksestä kuopataan ensimmäisten vuosien aikana.

– Siksi on tärkeää puhua menestystarinoiden lisäksi epäonnistumisista. Konkurssi on vakava paikka, muttei välttämättä maailmanloppu. Ei siihen pitäisi liittyä mitään valtavaa stigmaa.

Mielikuvat ohjaavat liikaa

Salorannan mielestä konkurssista puhumista vaikeuttaa Suomessa siihen liitettävät, osin virheelliset mielikuvat.

–Mietitään heti 90-luvun lama-aikaa ja sitä, että talo ja kaikki menee alta. Usein tuntuu siltä, että konkurssiin ajatellaan liittyvän aina jotain dramaattista ja tai jopa hieman epäilyttävää.

Yritys voidaan asettaa konkurssiin, kun se ei enää selviä veloistaan. Konkurssiin saatetaan hakeutua esimerkiksi tilanteessa, jossa vuosien kalliin tuotekehittelyvaiheen jälkeen tuote ei myykään, tai valmistuskustannukset kohoavat huomattavasti suunniteltua korkeammiksi. Näin kävi myös Asmo-laturille.

– Me kävimme läpi kaikki oljenkorret. Vasta sen jälkeen tein päätöksen, että nyt on oikea aika lyödä hanskat tiskiin.

Selvittely vaatii sinnikkyyttä

Saloranta peräänkuuluttaa lisää tukea ja neuvontaa konkurssiin hakeutuvalle yritykselle.

– Soittelin lakimiehille ja yritin selvittää, mitä minun pitää oikein tehdä ja mitä tapahtuu esimerkiksi luottotiedoilleni, mutta vastaukset olivat aika ympäripyöreitä.

Asioiden selvittäminen vaati sinnikkyyttä. Vaikka velkojien kanssa oli jo sovittu takaisinmaksuaikataulusta, konkurssin astuessa voimaan velat lähtivät automaattisesti ulosottoon.

– Ei siinä auttanut muu kuin ottaa puhelin käteen ja soitella taas velkojille. Sain peruttua ulosoton.

Saloranta sanoo ymmärtävänsä konkurssiin ajautuneita yrittäjiä, jotka antavat laskujen ja ulosottokirjeiden pinoutua. Vaikeassa tilanteessa ja henkisesti väsyneenä sotkujen selvittäminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä.

– Olisi kuitenkin tärkeää yrittää hoitaa asiat loppuun asti ja minimoida tilanteen aiheuttamat vahingot.

Julkisuus hermostutti

Salorannalle konkurssi ei lopulta ollut niin kamala peikko kuin hän oli pelännyt. Luottotiedot tai talo eivät menneet, ja henkilökohtainen velka jäi 65 000 euroon, jolle hän sai neuvoteltua kymmenen vuoden takaisinmaksuajan.

Julkinen konkurssi hermostutti ja jännitti. Yllätyksekseen Saloranta kertoo kuitenkin saaneensa paljon kannustavia yhteydenottoja ja jopa työtarjouksia.

Hän toivoo, että voisi tarinallaan osaltaan murtaa konkursseihin liittyvää leimaa.

– En tietenkään halua vähätellä konkurssia, sillä olihan se ajoittain aika hirveää. Mutta toivon, ettei konkurssin pelko estäisi ihmisiä yrittämästä.

Saloranta ei vielä osaa sanoa, mihin aikoo ryhtyä seuraavaksi. Tällä hetkellä hän keskittyy harrastuksiin ja neljän vuoden hurjasta työtahdista toipumiseen.

– Mutta se on jo selvää, että tämä oli vain konkurssi elämässäni, ei elämäni konkurssi.

Tutustu OPn tarjoamiin yrittäjän palveluihin.