Joku saattaisi sanoa, että asuste- ja korusuunnittelija Jenni Ahtiaista, 42, ympäröi kaaos. Hämeenlinnalaisella teollisuusalueella sijaitseva Nahkaamo on juuri muuttanut ja osa materiaaleista ja mallikappaleista hakee yhä paikkaansa.

Ahtiainen on kahvitauolla. Mustiin pukeutunut nainen kertoo, että muu väki lähti lounaalle.

– Nahkaamon jengi on aika erikoislaatuinen kattaus. Porukkaamme kuuluu esimerkiksi suunnittelijoita, hoiva-alan asiantuntija, pari mielenterveyskuntoutujaa, osa-aikaeläkeläinen ja pari kuulovammaista.

Sosiaalisen puolen design-yritys on Ahtiaisen uusin aluevaltauksensa: hän on Nahkaamon osakas ja luova johtaja.

Tutummin Ahtiainen yhdistetään gTIE-tuotemerkkiin ja miesten persoonallisiin kaulavaatteisiin, joita on nähty niin Ville Valolla Linnan juhlissa kuin maailmanluokan tähdillä Golden Globe- ja Oscar -gaaloissa.

Taloudellisesti gTIE:n menestys ei ole tehnyt suunnittelijan elämästä leveää.

– Kun laitan tuotteistani kuvia sosiaaliseen mediaan, diggaajia ja komppaajia on tosi paljon. Pelkästään tämän kokoisessa maassa luksustuotteiden myynti on kuitenkin nappikauppaa, suorapuheinen nainen sanoo.

Kuulolaitetta ei tarvitse hävetä, Jenni Ahtiainen päätti viime vuonna kuulolaitteen saatuaan.

Myi asunnon, haaveilee bisnesenkelistä

Yrittäjänä Ahtiainen kertoo hyötyneensä siitä, että hän on ”moottoriturpa”. Välillä hän on toiminut myös tuotteidensa mannekiinina, mutta toki rinnalle kelpaisi ainakin markkinointiguru.

Suomalaisessa liiketoimintatavassa Ahtiainen näkee paljon parannettavaa.

– Meiltä löytyy hemmetin hyviä suunnittelijoita, mutta täällä ei osata pyytää apua eikä brändätä omia tuotteita muutamia Stefan Lindforseja lukuun ottamatta. Esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa luova mieli ja markkinointimieli toimivat aina yhdessä, tiiminä.

Porilaiseksi muiaksi itseään tituleeraava Ahtiainen kiittää omaa periksiantamattomuuttaan ja ihmisrakkauttaan siitä, että hän on päässyt aina eteenpäin.

– Designerin ei ole Suomessa helppo edes kokeilla ideoitaan käytännössä. Minä perustin gTIE:n vuonna 2007, vaikka ensimmäinen kravatteja valmistava tehdas, johon otin yhteyttä, nauroi ja kyseenalaisti bisnesideani.

Tällä hetkellä Ahtiainen myy yksilöllisiä kaulavaatteita, huiveja ja koruja nettikaupassaan sekä joidenkin koti- ja ulkomailla toimivien jälleenmyyjien kautta.

– Asuntoni myin, jotta olen voinut markkinoida tuotteitani, Ulkomaanmarkkinoita ajatellen tarvitsisin kuitenkin lisää fyrkkaa - ja bisnesenkeliä, Ahtiainen sanoo.

Hitsaajasta arkkitehtioppiin

Kun Ahtiainen ei päässyt Taideteollisen korkeakoulun sisustusarkkitehtilinjalle ensimmäisellä hakukerralla, hän opiskeli ensin hitsaajaksi.

– Minulla on aina ollut vahva usko siihen, että selviydyn. Jos en joskus tulevaisuudessa jaksa paineita, hitsaajana pääsisin hyvin palkatulle alalle. Voisin lähteä vaikka öljynporauslautoille, joissa on ahtaat tilat ja niissä olosuhteissa naiset pystyvät pienempikokoisina työskentelemään paremmin kuin miehet, Ahtiainen nauraa.

Yksi hänen itsestään käyttämä nimitys on keksijä. Viime kesänä kuulolaitteen saatuaan hän loihti laitteesta oitis kauniimman.

– Yleensä kuulolaitteita peitellään ja niitä pyritään käyttämään mahdollisimman huomaamattomasti, mutta minä tein laitteen ympärille omannäköiseni korun. Ensimmäinen koru valmistui samalla viikolla, kun sain kuulokojeen.

Malliston nimeksi tuli Deafmetal.

– Se kertoo asenteestani. Tiedän, mitä mä oon ja haluan viestiä muillekin, että ole rohkeasti se, mitä olet.

Kuuloliitossa ihastuttiin keksintöön, ja siihen, että se pöyhii asenteita. Liiton mukaan jopa kolmesataatuhatta suomalaista voisi hyötyä kuulolaitteesta, mutta moni jättää laitteen hyllylle.

– Me olemme tehneet yhteistyötä mallistoni syntymisestä lähtien, Ahtiainen kertoo.

Hän voitti keksinnöllään Euroopan suurimmalla käsityömessuilla järjestetyn vuoden 2018 -uutuustuotekilpailun.

– Kuulokoru ei saa rahista eikä kilistä, sillä kuulolaitteissa tarkat mikrofonit, Ahtiainen kertoo.

​

Kuulolaite voi olla osa tyylikästä korua.

Suunnannäyttäjänä tukityöllistetyille

Nahkaamossa hän on enempi suunnannäyttäjä. Sosiaalisen puolen design -yritys kannustaa tuetusti työssä käyviä kuntoutujia löytämään omat vahvuutensa.

– Täällä olemme jo lyhyessä ajassa nähneet, kuinka lievästi kehitysvammaiset ja mielenterveyskuntoutujat ovat ylittäneet itsensä.

Yksikin nuori kehitysvammainen nainen tuumi Ahtiaiselle, että hän ei muuten osaa piirtää eikä maalata.

– Minä pyysin, että hän miettisi hänen omassa arjessaan eteen tulevia haasteita, asioita ja tavaroita, joihin voisimme keksiä uusia ratkaisuja.

Kaksikko pohti yhdessäkin esimerkiksi vaatteita, juomatölkkejä ja kotiolosuhteita.

– Sitten nuori nainen sanoi, että hän haluaa tehdä diabetesta sairastavalle siskolleen pinssin, jotta ihmiset osaavat auttaa siskoa hädän hetkellä.

Koko ajan ei tarvitse luoda uutta, vaan jo se, että kuntoutuja pystyy lähtemään kotoaan, sopeutuu säännölliseen päivärytmiin ja haluaa olla muiden kanssa tekemissä, on iso askel.

– Me emme puske päälle vaan nahasta voi visioida mitä vaan, niin suunnittelijana ja suunnannäyttäjänä omaa tietään kulkeva Ahtiainen sanoo.