​

Yhteysalus Otavasta on reilussa parissa vuodessa tullut merkittävä osa Merja Naroman työmatkaa. Katsoessaan aluksen ikkunasta ulos hän näkee vain merta, saaria ja luotoja. Merimaisemassa hänen mielensä lepää ja luovuutensa kukoistaa.

Noin 40 minuutin mittaisella merimatkalla Kotkan Kuusisen satamasta Kirkonmaahan Naroma ehtii avata läppärinsä, vastata sähköposteihin ja selata kalenteriaan. Toisinaan hän viettää koko matkan aluksen kannella valokuvaamassa maisemia taidetöitään varten.

Entisessä varuskuntasaaressa Kirkonmaassa häntä odottaa rivitalohuoneisto, jonka yrittäjä hankki muutama vuosi sitten. Entinen armeijan henkilökunnan asunto toimii markkinointiin ja viestintään sekä piha- ja puutarhasuunnittelupalveluihin erikoistuneen Rose Factory Oy:n ateljee-toimistona.

Ennen Otavaan astumista Naroma on ajanut Kouvolan Valkealasta noin 70 kilometrin matkan Kotkaan. Jollei Naroma työskentele Kirkonmaasta käsin, hän pitää tukikohtanaan kotinsa yhteydessä olevaa toimistoa.

Eniten hän käy Kirkonmaan toimistollaan keväällä ja syksyllä. Kerrat harvenevat talvella, mutta eivät silloinkaan lopu kokonaan.

‒ Minulle kaikki alle 300 kilometrin matkat ovat lyhyitä. Se, että työmatkaan menee puolitoista tuntia ei ole mitään, Naroma naurahtaa.

Työpäivä rantakallioilla

Kirkonmaan toimiston vuoksi hän on joutunut vaihtamaan muun muassa auton. Entinen menopeli oli liian matala saaren epätasaisille kallioteille. Niinpä Naroma osti uuden auton, jotta kulkeminen Kirkonmaan satamasta toimistolle olisi helpompaa.

Luovuudesta ja taiteesta elävälle Naromalle toimiston hankkiminen Kirkonmaasta oli unelmien täyttymys. Hän oli vieraillut Kirkonmaassa ennenkin, ja kun saari vapautui kokonaan siviilikäyttöön jokunen vuosi sitten, hän päätti hankkia itselleen toimiston saarelta. Asiaa edesauttoi myös se, että hänen lapsensa olivat jo sen ikäisiä, että pärjäsivät omillaan.

Jos Naroma tekee päiväreissun Kirkonmaahan, hän lähtee kotoa puoli kahdeksalta aamulla. Kotiin hän yleensä saapuu vasta iltakymmeneltä. Pitkät työpäivät eivät yrittäjää haittaa, sillä hän on tottunut niihin.

Jos aikataulut ja työt antavat myöten, hän saattaa toisinaan jäädä yöksi saaritoimistolleen.

Kun sää sen sallii, hän työskentelee saaren rantakallioilla. Silloin Naromalla on seuranaan vain luonto ja sen erilaiset ilmiöt.

Naroma on ollut yrittäjä yli kymmenen vuotta. Omien sanojensa mukaan nainen ei vieläkään tiedä, mikä hänestä tulee isona. Sen uskoo, kun Naroma alkaa luetella työhistoriaansa. Hän on työskennellyt esimerkiksi fysioterapeuttina ja liikkeenjohdon konsulttina. Vähän aikaa sitten hän järjesti elämänsä ensimmäisen oman taidenäyttelyn.

‒ Työmatka ja erilainen ympäristö inspiroivat minua. Huomaan, että olen luovempi ja idearikkaampi kuin koskaan aiemmin. Uskon sen johtuvan siitä, että työskentelen nyt eri tavalla kuin ennen.

Ympäristön vaalija

Myös Martti Virtasen työmatkat ovat muuttuneet uuden kulkupelin myötä. Hän osti keväällä sähköauton, josta mies oli haaveillut pitkään. Virtasen Tesla oli Suomen tuhannes rekisteröity sähköauto. Niitä on siis varsin vähän Suomessa.

Virtanen on tehnyt koko työuransa Joensuuntilalla Sipoossa. Tila on alkujaan Nobel-palkitun, AIV-rehun kehittäjän Arttu Ilmari Virtasen koetila. Kuten sukunimestä voi päätellä, on Virtanen tiedemiehen jälkeläinen. Tarkemmin ottaen pojanpoika.

Joensuun tila Oy:n omistavat nykyisin Martti Virtasen lapset. Mutta isä Virtanen työskentelee tilalla ja istuu yhtiön hallituksessa edelleen.

‒ Omistin tilaa huoltavan yhtiön pitkään, mutta lopulta päätin siirtää omistusoikeuden lapsilleni, Virtanen kertoo.

Hän on tilan monitoimimies, jonka vastuulla on esimerkiksi kunnossapito ja hankinnat tilan tarpeisiin.

Joensuun tila Oy:n tehtävänä on kehittää koetilaa A. I. Virtasen vaalimien arvojen mukaisesti. Tilan mailla toimii nyttemmin muun muassa päiväkoti ja majoitus-, satama- ja vapaa-ajanpalveluita tuottava yritys.

Martti Virtasen mukaan Joensuun tila Oy:n arvoihin kuuluu luonnon ja ympäristön ylläpito. Sitä suuremmalla syyllä voi ymmärtää, miksi Virtanen on ostanut sähköauton, jonka ostohinta on yleisimpiin automalleihin nähden moninkertainen.

‒ Tämä on sekä luontoystävällisempi, energiatehokkaampi että luonnonvaroja säästävämpi kulkuneuvo. Päätin, että sitten kun minulla on tällaiseen varaa, ostan sen säästääkseni osaltani maapalloa, Virtanen kuvaa.

Sähköauton ajomukavuus on toista luokkaa kuin perinteisissä polttomoottorilla toimivassa autoissa. Niin ikään jarrutus- ja ajo-ominaisuudet saavat kehuja Virtaselta. Hän painottaa, ettei varsinaisella ajokokemuksella ollut ostopäätöksessä osaa eikä arpaa. Hän halusi kantaa oman kortensa kekoon ympäristön suojelemiseksi.

Pakettiauto jää pihalle

Vaikka Virtasen sähköauto on kallis, sen aiheuttamat päästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin polttomoottorilla toimivan auton.

Vaikka Virtasella on työssä käytössään henkilöauton lisäksi pakettiauto, ensiksi mainitulla hän ajaa nykyisin kolme neljästä työhön liittyvästä ajosta. Sähköauton ansiosta pakettiauto jää yhä useammin tilan pihaan.

Aurinkoenergiaa hyödyntävän latauspistokkeen asentaminen kotiin on helpottanut Virtasen arkea.

‒ Se, että laitan yöksi auton latautumaan, riittää. Se kattaa päivittäiset työmatkat ja ajon työaikana. Jos lähden pidemmälle, niin kahvitauolla täytyy valita huoltoasema, jossa on sähköauton latauspistoke.

Kesällä Virtasen sähköautolla voi taittaa jopa 400 kilometriä yhdellä latauksella. Talvisin matka on noin 10‒15 prosenttia vähemmän.

​