Kun huoltovarmuus horjui, luovuus alkoi kukkia – biopohjaisista maskeista toivotaan vientituotetta

Maskeja on perinteisesti valmistettu öljypohjaisista materiaaleista ja erityisesti Aasiassa. Pandemia kuitenkin osoitti, että emme voi olla muiden varassa suojainvalmistuksessa, kertoo akatemiatutkija Katri Laatikainen LUT-yliopistosta ja LAB-ammattikorkeakoulusta.

– Öljyä meillä ei ole, mutta bioraaka-ainetta riittäisi omasta takaa yllin kyllin.

Laatikaisella oli ollut ennen koronaa kehitteillä projekti ympäristöystävällisistä aikuisten vaipoista, joista oli tarkoitus kehittää kotimainen, biopohjainen vaihtoehto. Korona muutti suunnitelmat lennosta, ja vaipat vaihtuivat maskeihin.

Tämän vuoden alussa polkaistiin käyntiin kaksivuotinen, Business Finlandin Korona Co-Creation -ohjelman rahoittama Bioprot-tutkimushanke. Hankkeen tarkoituksena on kehittää uudenlaisia, biopohjaisia materiaaliratkaisuja infektioiden torjuntaan tarvittavaan välineistöön. Ensimmäiset biopohjaiset maskit on tarkoitus saada tuotantoon kahden vuoden aikana.

Business Finland on hankkeessa mukana rahoittajana, sillä maskeissa nähtiin vientipotentiaalia.

– Olemme ensin osarahoittajana tutkimus- ja kehitystyössä, ja tulevaisuudessa, jos maskeista tulee vientituotteita, olemme apuna vientiponnisteluissa myös siinä kohtaa, kertoo Business Finlandin ekosysteemivastaava Tuomas Lehtinen.

Erikoistuminen kannattaa

Bioprot-hankkeen kunnianhimoisiin tavoitteisiin kuuluu ensinnäkin jätteen vähentäminen jopa 4 000 tonnilla eli miljardilla maskilla vuosittain. Vähennetyn jätteen määrän voi ajatella myös niin päin, että Suomessa voitaisiin valmistaa säästetyn jätevuoren verran maskeja biopohjaisista raaka-aineista.

Lisäksi luonnonraaka-aineista on tarkoitus kehittää viruksia tuhoavia ratkaisuja maskeihin. Lupaavia biopohjaisia antiviraaleja on jo löydetty metsäteollisuuden sivuvirroista, ja Jyväskylän yliopisto ja Luonnonvarakeskus (Luke) tutkivat, miten nämä antiviraalit saadaan erotettua biomassasta. Käytännössä antiviraalisilla, eli viruksia tuhoavilla, komponenteilla on tarkoitus osaltaan saada lisää kilpailuetua muihin markkinoilla oleviin tuotteisiin.

Etumatkaa kilpailijoihin on tarkoitus saada myös sillä, että Bioprot-hankkeessa maskeja kehitetään tiiviissä yhteistyössä maskien suurkuluttajien, eli terveydenhuollon toimijoiden kanssa. LAB-ammattikorkeakoulu, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ja Mehiläinen ovat mukana kehitystyössä, samoin kuin Helsingin yliopisto ja Teknologian Tutkimuskeskus VTT.

Maskeja valmistavista yrityksistä mukana ovat Lifa air and Teknikum. Teknikumin tavoitteena on valmistaa turvallinen ja ympäristöystävällinen materiaali, joka soveltuu vaativiin uudelleenkäytettäviin hengityssuojaintuotteisiin, ja kehittää sen avulla prototyyppisuojain. Lisäksi mukana on Premix, jolla on käytössään polymeerituotteisiin antimikrobisia ominaisuuksia tuovaa teknologiaa, ja Teknos, joka kehittää hankkeen yhteydessä biopohjaisia antimikrobisia pinnoitteita.

Suomessa ei kerta kaikkiaan ole mielekästä yrittää tehdä samaa, mitä muualla maailmassa jo tehdään valtavia määriä ja edullisesti, Laatikainen huomauttaa.

– Jos biopohjaisia maskeja olisi helppo valmistaa, totta kai joku tekisi niitä jo. Sanotaan vaikka, että keissi on haastava, mutta meillä on huippututkijat mukana.

Laatikaisen mukaan biopohjaisten materiaalien haasteena on saada tuotteesta sellainen, että sen suojainominaisuudet ovat vähintään yhtä hyvät kuin nykyisillä, muovipohjaisilla tuotteilla. Biopohjaisuus on avainsana, mutta Laatikainen ei pidä mahdottomana, että tuotteista saataisiin myös biohajoavia.

Öljyä meillä ei ole, mutta bioraaka-ainetta riittäisi omasta takaa yllin kyllin.

Erikoistuminen kannattaa

Euroopan Unioni on viime vuosina kieltänyt erilaisia kertakäyttöisiä muoviesineitä, joten Laatikainen huomauttaa, että muovipohjaiset maskit saattavat hyvinkin olla tulevaisuudessa kieltolistalla. Siksi uudenlaisten maskien kehittämisessä kannattaa mieluummin ottaa jo nyt etumatkaa.

Maskit ovat vain kapea sovellusalue suuremmassa bio- ja kiertotalouden kuvassa, Lehtinen huomauttaa. Maskeissa tarvittavat kuitukankaat ovat yksi osa niin kutsuttua tekstiilitiekarttaa. Tekstiiliteollisuus on maailmanlaajuisesti valtava bisnes, ja kuitukangasta tarvitaan paljon muissakin tuotteissa kuin maskeissa.

Esimerkiksi Metsä Groupilla ja Fortumilla on kehitteillä materiaaleja tekstiiliteollisuuden tarpeisiin metsäteollisuuden sivuvirtojen lisäksi muun muassa maatalouden olkijätteestä.

– Suomessa on vahvaa biokiertotalouden osaamista, ja kehitteillä on paljon muitakin korkean lisäarvon tuotteita, joilla pyritään korvaamaan fossiilista maailmaa, Lehtinen sanoo.