Mallan työhön kuuluu halaukset kaupan päälle

Kolmivuotias Bella istuu päiväkodin eteisessä, ihaillen villasukkiaan, jotka hän on saanut itse pois jalasta. On istunut siinä jo vartin verran – on ne sen verran ihanat sukat!

Päiväkodin toimitusjohtaja ja omistaja Malla Linturi kulkee ohi, nauraa, kaappaa Bellan syliinsä ja suukottaa. Tällainen työsuhde-etu – että saa olla joka päivä mukana pienten lasten elämässä – jaksaa sykähdyttää yrittäjää.

Vanhemmasta yrittäjäksi

Mi Casita, Helsingin espanjankielinen päiväkoti on ollut olemassa 30 vuotta. Nykyisissä tiloissaan Länsi-Pasilassa, Keskuspuiston vieressä, se on toiminut vuodesta 2012.

Alun perin vanhemmat halusivat espanjankielisen päiväkodin lapsilleen, ja kun sellaista ei ollut, Mi Casita eli Pikku Kotini perustettiin itse. Vanhempainyhdistys pyöritti päiväkodin toimintaa. Tavoitteena oli opettaa Espanjan kulttuuria, kieltä ja monikulttuuriseen ympäristöön kasvamista yhdessä tekemisen kautta.

Vanhemmat halusivat espanjankielisen päiväkodin. Kun sellaista ei ollut, he perustivat sen.

Malla Linturi oli aiemmin yksi näistä vanhemmista, perheen kolme poikaa olivat kukin vuorollaan Mi Casitan päiväkotilapsia. Hän päätyi toimimaan vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana seitsemisen vuotta ja oli ollut poissa toiminnasta jo hyvän aikaa, kun ajatus päiväkodin yksityistämisestä nousi esille vuonna 2021.

Toimintaa pyörittävä päiväkodin hallitus oli vaihtunut taajaan. Korona-aika ja kasvavat haasteet olivat vanhemmille lopulta oman työn ohessa liikaa.

Vanhempainyhdistys halusi löytää toiminnalle jatkajan, ja sana kiiri entiselle hallituksen puheenjohtajalle Linturille. Hän lopulta päätyi ehdottamaan, että ottaisi itse päiväkodin toiminnan jatkaakseen.

Linturin oma tilanne oli otollinen yrittämiselle. Hän oli aikanaan valmistunut kauppatieteiden maisteriksi, työskennellyt mm. Nokian hankintaosastolla sekä asunut ulkomailla useiden vuosien ajan. Viime vuodet hän oli toiminut isänsä omaishoitajana. Paluu päiväkotiin näytti mahdolliselta. 

Tein tämän rakkaudesta lapsiin ja monikulttuurisuuteen.

– Voi varmaan sanoa, että tein tämän rakkaudesta lapsiin ja monikulttuurisuuteen. Ja kun henkilökunta voi hyvin, myös hoidossamme olevat lapset voivat hyvin, Linturi toteaa.

Espanjaa kielenä ja kulttuurina

Espanja ja latinalaisamerikkalainen kulttuuri näkyy Mi Casitan arjessa. Espanjan ja suomen kielet soljuvat suloisesti sekaisin lasten leikkiessä.

Juhlia järjestetään paljon. Esimerkiksi äitienpäivää juhlitaan ulkona, ja silloin Alejandron salsan askeleihin voivat liittyä myös ulkopuoliset.

Mi Casitan kaikki työntekijät ovat espanjan kielessä natiiveja; lastenhoitajat, varhaiskasvatuksen opettajat, keittiöstä ja siivouksesta huolehtivat. Espanjan lisäksi väki on kotoisin Meksikosta, Kuubasta, Costa Ricasta, Kolumbiasta, Argentiinasta ja Filippiineiltä.

Useimmat työntekijät ovat olleet Suomessa jo ennen Mi Casitaan tuloaan ja heillä on omia lapsia, joten heillä on jo kokemusta suomalaisesta kulttuurista ja opetussuunnitelmasta. Myös Linturi itse puhuu sujuvaa espanjaa vietettyään aikanaan Malagassa useita kuukausia kielikursseilla.

– Olen ollut paljon eri kulttuurien kanssa tekemisissä ja oppinut, että monikulttuurisessa kulttuurissa työskentely vaatii esimerkiksi paljon läsnäoloa. Asiat sanotaan helposti välikäsien kautta, ei suoraan kuten meillä Suomessa. Suomalaisissa yrityksissä on matalampi hierarkia. Johtajaa ei nosteta yhtä lailla jalustalle.

Toinen vanhempi yleensä muualta kotoisin

Tyypillisesti Mi Casitan hoitolapsen toinen vanhempi tai isovanhemmat ovat kotoisin espanjankielisestä maasta. Lapselle halutaan taata kielitaito ja tuntuma vanhempien kulttuuriin.

Osa vanhemmista ei puhu itse sanaakaan espanjaa, mutta on ryhtynyt opiskelemaan sitä itsekin lapsen päivähoitopaikan myötä.

Mi Casitassa on paikat 49 lapselle. Tällä hetkellä lapsia on hieman vähemmän, kunnes saadaan palkattua yksi uusi hoitaja.

Lasten hoitaminen on säädeltyä ja hyvinkin luvanvaraista. Toimintaa ohjaavat lait määräävät, kuinka paljon lapsia minkäkin ikäisiä lapsia saa olla hoitajaa tai varhaiskasvatuksen opettajaa kohden.

Lasten kasvaessa, vaihtaessa ryhmää sekä uusien lapsien tullessa palapeli onkin melkoinen. Kuka saa hoitaa ketä tai kenelle mitkäkin tehtävät kuuluvat? Mihin ryhmään mahtuu ja mihin ei?

Jos lasten määrä juuri ja juuri ylittää sallitun rajan, on perustettava uusi ryhmä ja hankittava lisää espanjankielentaitoisia, riittävän koulutuksen omaavia hoitajia. Silloin päiväkodin talous voi hetkellisesti joutua tiukoille, ja yrittäjä voi joutua taas siirtämään omaa palkanmaksuaan eteenpäin.

Onko päiväkodin pyörittäminen bisnestä?

Linturin vetämän Mi Casitan ensimmäinen toimintavuosi 2023 oli tappiollinen. Vuoden 2024 tulos oli varovasti positiivinen. Yrittäjä ei voi vielä maksaa itselleen normipalkkaa, mutta se on seuraava tavoite.

Yrittäjyyden alussa Malla Linturi hoiti itse myös tilojen siivouksen ja auttoi keittiössä, mutta huomasi pian uupuvansa. Nyt näihin tehtäviin on omat tekijänsä, mutta vieläkin Linturi hoitaa esimerkiksi ruokaostokset. Paperityö hoituu välillä rauhassa kotona, mutta pääosin hän tekee työtään paikan päällä päiväkodissa, osallistuen töihin siellä täällä.

Paperihommat vievätkin aikaa. Vanhemmat saavat yksityisen hoidon tukea, mikä kattaa suuren osuuden päivähoidon kuluista, vanhempien tuloista riippuen. Lisäksi osa lapsista saa sisartukea, viisivuotiaiden tukea tai eskaritukea.

Eri kaupungeilla on eri perusteet ja tavat tukien hoitamiseen, mikä tietää melkoista laskutusrumbaa, parhaimmillaan 18 sivullisen verran tilitapahtumia kuukausittain. Myös esimerkiksi TES:n mukaiset palkat ja niiden korotukset menevät tietysti eri tahtiin päivähoidontuen korotusten myötä.

Eri kaupungeilla on eri perusteet ja tavat tukien hoitamiseen, mikä tietää melkoista laskutusrumbaa kuukausittain.

Jumpattavaa siis Linturilla riittää. Byrokratia ja toimintaympäristön ennakoimattomuus vievät kasvuhaluja.

Periaate, josta Mi Casita lähti liikkeelle, eli halu tukea espanjankielistä kulttuuria, ei ole silti hävinnyt mihinkään.

– Olen ylpeä, että olen osaltani pystynyt varmistamaan Mi Casitan jo 30-vuotisen taipaleen, Linturi sanoo.

Ja onneksi riittää vastapainoksi niitä pikku pusujakin.