Riittävän hyvä pärjää aina, on Susanna Rahkamon oppi lapsuudesta

Susanna Rahkamo saa leipänsä edelleen luovuudesta, vaikka ei enää itse vedä täysiä katsomoita jääestradeilla. Jäätanssitähti on väitellyt itsensä tekniikan tohtoriksi ja toiminut muun muassa luottamustehtävissä Olympiakomitean varapuheenjohtajana.

Nyt hän auttaa yrityksiä valjastamaan luovuuden käyttöönsä yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa.

Mistä lapsuudenkodin opeista on ollut hyötyä työelämässä?

– “Hyvät pärjää aina.” Äitini sanat ovat kannustaneet pitämään huolta siitä, että on riittävän hyvä. Jos on riittävän hyvä, pystyy kokeilemaan ja tekemään asioita, joiden kautta löytyy aina väylä mennä eteenpäin.

Isäni puolestaan painotti kantamaan vastuuta. Joskus minua ei olisi huvittanut yhtään treenata, ja yritin saada isän jakamaan vastuuta tilanteesta. Mutta hän ei piru vie sanonut, että jää kotiin lepäämään, vaan tyrkkäsi vastuun minulle.

Isä totesi vain, että kyllä urheilijan pitää tietää itse mitä tehdä.  

Ensimmäinen kesätyöpaikkasi?

– Pienessä eväsputiikissa, jossa valmistin salaatteja ja täytettyjä sämpylöitä. Työpäivät loppuivat aikaisin, ja ehdin siitä iltapäiväksi treeneihin. Petri (jäätanssipari ja nykyinen aviomies Petri Kokko) jakoi samaan aikaan aamuisin Hesareita.

Millainen olit koulussa?

– Olin keskitason oppilas Töölön yhteiskoulussa. Treenasin kymmenvuotiaasta asti luistelua jo kaksi kertaa päivässä, ja Urheilukadulta pääsi näppärästi hallille.

Olin vasta abivuonna ensimmäistä kertaa kokonaisen päivän koulussa.

Meillä luistelijoilla oli rehtorin kanssa sopimus, että saimme tulla myöhässä ja lähteä koulusta aikaisemmin, kunhan hommat hoituvat. Vasta abivuonna, loukkaantuneena ollessani, olin ensimmäistä kertaa kokonaisen päivän koulussa. Muistan kun mietin, että onpas nämä koulupäivät pitkiä!

Miten työllistit itsesi aikuistuttuasi?

– Päätimme Petrin kanssa kilpauramme vuonna 1995 voitettuamme jäätanssin EM-kultaa ja MM-hopeaa, ja sen jälkeen kiersimme ja järjestimme itsekin kuusi vuotta luistelunäytöksiä. Tein myös elintarviketieteiden maisterin tutkintoni loppuun.

Yleensä kun lähtee vain tekemään, ovia kyllä avautuu.

Kun vuonna 2000 laitoimme luistimet naulaan, sovimme yhteisesti, että yritämme päästä mahdollisimman nopeasti kiinni töihin ja tavalliseen elämään.
Yleensä kun lähtee tekemään jotain, ovia kyllä avautuu.

Urheilu-uran jälkeen huomasin, että ihmiset jäävät työelämässä yksin ja tekemisen suunta on epämääräinen, toisin kuin urheilijalla, jolla on selkeä päämäärä ja valmentaja tukenaan.

Lähdinkin siitä kulmasta pitämään yritysvalmennuksia. Toimin parikymmentä vuotta johtamisen konsulttina.

Mikä innosti sinua lähtemään mukaan nykyiseen yrityskuvioon?

– Olin ollut töissä ja partnerina Pentti Sydänmaalakan perustamassa Pertec Consultingissa. Opin paljon Pentin rinnalla ja hän puski minua tekemään väitöskirjan. Väitöskirjani aihe oli, miten luovuus vaikuttaa menestymiseen.

Kun Pentti jäi eläkkeelle, myimme firman ja luovuin osakkuudestani. Tuossa kohtaa Pauliina Valpas, joka oli haastatellut minua luovuutta tutkivaan graduunsa, lähestyi minua ja ehdotti, että perustaisimme yrityksen luovuuden ympärille. Niin syntyi Yellow METHOD.

Olemme luoneet yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa malleja ja analytiikkaa, joilla pystytään mittaamaan organisaatioiden innovaatiovalmiutta.

Oppi, jonka haluat jakaa?

– Jokaisessa on luovuutta. Resurssien ja ajan puute asettavat suurimmat haasteet organisaatioille, joissa luovuutta haluttaisiin vaalia. Myös työporukan itseluottamuksen vahvistaminen kannattaa.

Monet hankkeet ovat epävarmoja, ja niiden toteuttaminen vaatii rohkeutta. Jos ympäristö rohkaisee itseluottamukseen, se ruokkii onnistumisiakin.

Ihminen, jolta olet oppinut eniten?

– Yrityspuolelta Pentti Sydänmaalakka, luisteluvalmentajista Martin Skotnicky, joka opetti paljon huipulle menemisestä ja harjoittelusta.

Puolisoni Petrin kanssa sparrailemme asioita päivittäin. Olemme tunteneet toisemme yli neljäkymmentä vuotta ja opin häneltä yhä. 

On mieletön rikkaus, että oman kumppanin kanssa pohdiskelun kautta voi uudistaa omaa tekemistä ja saada siihen yhä uusia kulmia. 

Miten saat pidettyä tasapainon yrittäjyyden ja siviilielämän välillä?

– Tykkään tehdä paljon, olen silloin parhaimmillani. Suorittajaluonteeni menee joskus överiksikin. Koneella istumisen vastapainoksi pyrin urheilemaan joka päivä. Poljen kotona crosstrainerilla, ja kuuntelen äänikirjoja, kun urheilen tai puuhastelen kotihommia.

Hiihdän myös mielelläni, ja vuorilla lasketellessa tunnen, että pääsen hetkeksi irti kaikesta.

Sijoitatko, vai miten olet varautunut tuleviin eläkepäiviin?

– Sain teini-ikäisenä vaarilta lahjaksi ensimmäiset osakkeeni. Siitä asti olen seurannut sijoitusmaailmaa tai sijoittanut itse. Siihen opetettiin pikkuhiljaa jo kotona. 

Minulla itselläni ei ole ollut elämässä ikinä kovin suuria tarpeita ja olen laittanut säästöön ensimmäisistä kesätyörahoista asti. Yrittäjänä pitää varautua omilla toimillaan eläkeaikaan. Sijoittaminen on siihen paras vaihtoehto.