Alun perin Kasimir Sandmanista piti tulla opettaja tai rekkakuski. Toisin kuitenkin kävi. Nykyään hän toimii kahdeksan henkeä työllistävän SuperPark Joensuun toimitusjohtajana. Kuinka hän on edennyt tähän pisteeseen?

Suomenruotsalainen Sandman päätti muuttaa Helsingistä joitain vuosia sitten äitinsä sukujuurille Outokumpuun Pohjois-Karjalaan ja alkoi opiskella paikallisessa lukiossa. Outokummussa häntä kiehtoi pienen paikkakunnan idylli sekä kaupunkilaispojan näkökannalta sen eksoottiselta tuntunut ilmapiiri. Siellä asuminen oli hänelle haave.

– Päätin toteuttaa haaveeni ja muuttaa heti, kun oli sopiva tilaisuus.

Lukion toisen vuoden aikana hän kävi paikallisen poliitikon kanssa keskustelun, joka johti siihen, että hänestä tuli vuonna 2014 sisäleikkipuisto Lasten Kaivoksen yrittäjä. Tuolloin Sandman oli 17-vuotias.

– Moni on miettinyt sitä, miten uskallan. Onko se sitten heikkous vai vahvuus vai molempia, mutta en mieti riskejä liikaa. Toki järki pitää olla investoinneissa ja kasvussa. Mutta jos jää joka kohdassa miettimään, silloin ei ikinä uskalla ottaa askelta, eikä pääse eteenpäin.

Siirtymä lukiolaisesta lasten sisäleikkipuiston johtoon oli suuri askel. Sandman hoiti kuitenkin yritystä taitavasti ja osoitti epäilijöiden olleen väärässä. Kesäkuukausina toiminut yritys sytytti hänessä kipinän yrittäjyyteen.

Arki osoittautui kouluja paremmaksi yrittäjyysopettajaksi, ja oppiminen jatkuu yhä.

– Isäni on muistuttanut alusta pitäen, että kaikki haluavat sinun rahasi, mutta kukaan ei halua sitä antaa. Omasta kukkarosta pitää oikeasti pitää tiukasti kiinni ja jokaisen kulun kohdalla pitää miettiä, onko se järkevä kulu.

Askel kirpputoriyrittäjäksi

Kolmen yrittäjäkesän jälkeen Sandman alkoi pohtia uusia mahdollisuuksia. Hän oivalsi, ettei Lasten Kaivoksesta olisi täysipäiväiseksi ammatiksi. Niinpä hän myi vuonna 2017 toiminnan eteenpäin Outokummun kaupungille. Tyhjin käsin hän ei kuitenkaan jäänyt.

– En tiedä, onko minulla jokin riippuvuus tehdä koko ajan jotain. Lasten Kaivos pyöri aina kesäisin, ja oli tulossa pitkä syksy ja talvi. Kaveri oli siirtymässä eri alalle ja myymässä kirpputoriaan. Päädyin soittamaan hänelle, ja sille tielle sitten jäätiin.

Kesämiehen Kirppis ja Kierrätys -kirpputori sekä sen toiminnan brändääminen ja kehittäminen tutustuttivat Sandmanin vähittäiskauppaan. Kirpputoria pyörittäessään Sandmanilla oli kuitenkin jo suuria suunnitelmia: hän haaveili trampoliinipuiston avaamisesta Joensuuhun.

Vähitellen kirpputorin arki, uuden suunnittelu ja Outokummun yrittäjien puheenjohtajuus alkoivat viedä niin suuren osan yrittäjän ajasta, että jostain oli luovuttava.

– Jos tuntuu, että ei ole aikaa tehdä kunnolla, se heijastuu nopeasti pienen yrityksen toiminnassa tulokseen. Ei kannata ottaa liikaa, koska silloin kärsii kaikki.

Niinpä hän päätti luopua kirpputoritoiminnasta. Päätökset siirtää yritystoiminta eteenpäin ovat olleet Sandmanille ennemminkin mahdollisuuksia kuin tiukkoja paikkoja.

– Voi olla eri asia, jos on tehnyt jotain todella pitkään ja rakentanut kaiken tyhjästä, eikä olisi mitään, mihin siirtyä. Kyllä se melkein vaatii sen, että siirtyy eläkkeelle tai on tullut toinen yritys tilalle. Moni kiintyy yritystoimintaansa.

Sandman on yhä mukana Lasten Kaivoksen omistavan Matkakumpu Oy:n hallituksessa, joten sen toiminta ei ole jäänyt täysin.

Reilun miljoonan investointi

Yksi puhelu muutti nuoren yrittäjän suunnan, ja trampoliinipuisto vaihtui toiseen liikeideaan.

– Otin yhteyttä trampoliinipuistoja rakentavaan toimijaan, joka on rakentanut myös SuperParkeille trampoliini- ja skeittausalueita. Hän tiesi, että Joensuuhun haetaan yrittäjää SuperParkille ja kysyi, kiinnostaisiko se minua. Soitin heti SuperParkin vetäjälle. Kymmenessä minuutissa ajatukseni trampoliinipuiston rakentamisesta muuttui siihen, että rakennetaan SuperPark.

Uusi yritys vaati suuren, reilun miljoonan euron investoinnin. Oman yrittäjäisän epäileväisyys kannusti osoittamaan tämän olevan väärässä.

– Tämä on kuitenkin kasvava ala, jolla riittää kysyntää. Sijoittajia alkoi löytyä. Isääkin alkoi kiinnostaa, kun hän huomasi rahoittajien ja sijoittajien mielenkiinnon, ja hän tuli tähän mukaan.

Myös Finnvera tuki rakennushanketta. Sandmanin päättäväisyys johti siihen, että puisto avattiin Joensuuhun viime syksynä. Nyt 21-vuotiaan yrittäjän työviikko on kuusipäiväinen, ja hänen arkensa on pitkälti johtamista, markkinointia ja puistonvalvojan vuoroja.

– Nyt olen siinä mielessä uudessa asemassa, että olen yrityksessä vähemmistöomistajana. Oikeasti joutuu miettimään sitä, mitä tekee. Tähän asti olen omistanut sata prosenttia yhtiöistäni ja olen vastannut päätöksistä ainoastaan itselleni.

Nyt vastuuta on enemmän, koska mukana on myös muita.

Mitä yrittäjyys vaatii?

Sandman on käynyt kertomassa nuorille yrittäjyydestä. Hän kannustaa heitä uskaltamaan. Täysin valmis ei tarvitse heti olla. Esimerkiksi kirjanpitoa ei tarvitse osata kokonaan itse.

– Pitää olla sellainen ihminen, että osaa myydä ja hallinnoida taloutta. Riittää, että ymmärtää, että tuloja on oltava enemmän kuin menoja.

Kirjanpitotoimisto on osoittautunut arjen tärkeäksi kumppaniksi. Opettelua vaatii myös kaikkien lankojen järjestyksessä pitäminen. Hyvä verkosto auttaa kuitenkin eteenpäin.

– Kun on mukana eri luottamustoimissa, verkostot ovat kasvaneet laajoiksi. Näkee, että ihan samalla tavalla voi soittaa jopa kaupungin tärkeille henkilöille.

Täyttä varmuutta Sandmanilla ei vielä ole tulevasta. Tähän asti hän on toiminut hieman hetken mielijohteesta ja tarttunut mahdollisuuksiin. Tulevaisuudessa häntä saattaa odottaa Suomen tai ulkomaiden laajuinen yritystoiminta. Se jää kuitenkin nähtäväksi.