Peter Vesterbacka: En koskaan ajattele asioita riskin eli negatiivisen kautta

Nykyään yrittäjänä toimiva Peter Vesterbacka tunnetaan paitsi Angry Birdseista, myös huimista visioistaan. Hänen mielestään riskit eivät saa estää yrittämistä - välillä vasta 52:s kerta onnistuu! 

 Mistä lapsuudenkodin opeista on ollut hyötyä työelämässä?  

– Isäni oli töissä Porissa Rosenlewillä, jonka jälkeen hän siirtyi yrittäjäksi. Äitini oli kotona siitä asti, kun me lapset, minä ja kaksi pikkusiskoani synnyimme. Isä teki yrittäjänä välillä pidempiä päiviä. Siitä varmaan sisäistin, että silloin kun tehdään töitä, niitä tehdään. Työtä ei voi minusta mitata ajalla vaan tuloksilla.  

Ensimmäinen kesätyöpaikkasi ja mitä se opetti?  

–  Olin varmaankin 15–16-vuotias, kun olin Rosenlewilla kuljettamassa muovirullia varastoon. 

Millainen olit koulussa?  

Kyseenalaistin kaiken; miksi asiat tehdään juuri tietyllä tavalla. Toiset opettajat suhtautuivat tähän paremmin kuin toisin. Olin kuitenkin aika hyvä koulussa ja se oli minulle helppoa, vaikka en viitsinyt läksyjä juuri tehdä. 

Mille alalle tai uralle opinto-ohjaaja kannusti sinua?  

Muistelen, että puhuimme kiinnostuksestani kansainväliseen uraan ja yrittäjyyteen. Minulla oli 80-luvun lopulla lukiossa jo selkeä kiinnostus brändäämiseen ja hahmobisnekseen. Koulumme maskotti oli pukki, josta luokkamme muokkasi dynaamisemman version koulun lehteen. Opiskelin ennen maailmalle lähtöä Turun kauppakorkeakoulussa markkinointia, jossa suoritin tutkinnon kaikki kurssit kahdessa vuodessa. Ehkä mukana oli taas kyseenalaistamista, sillä jätin gradun tekemättä. Myöhemmin sain laitokselta kunniatohtorin hatun.  

Miten työllistit itsesi aikuistuttuasi? 

Menin yliopistoaikana tietokoneyhtiö HP:lle duuniin. Olin sen kautta myös Piilaaksossa, jossa pääsin osaksi kansainvälistä yritysilmapiiriä.  

Mikä käänne vaikutti merkittävästi siihen, missä olet nyt? 

Tuohon aikaan HP ja IBM olivat arkkivihollisia. IBM oli joka puolella kahdeksan kertaa isompi, vaikka tuotteet olivat käytännössä samoja. Olimme Suomessa ensimmäinen länsimaa, jossa menimme IBM:n ohi. Tuo aika opetti, että kannattaa valita parhaat tyypit töihin, sillä ihmiset tekevät eron. Ymmärsin myös, että me suomalaiset pärjäämme missä vain. Meillä on turhaa vaatimattomuutta – joka voi olla hyve, mutta anteeksi kun olen olemassa -henkinen ajattelu ei johda mihinkään. Turha kumartelu sai osaltani jäädä, ja siitä oli start up -yrityksissä varmasti hyötyä. 

Suurin riski, jonka olet ottanut? 

En ajattele asioita riskin, siis negatiivisen, kautta. Ajattelen asioita ennemmin kävelemään oppimisena: olemme sen kaikki oppineet, vaikka emme olekaan tietoisesti päättäneet, että nyt lähdetään kävelemään. Ensin kaadutaan monta kertaa, ennen kuin se alkaa sujua. Näin se menee yritysmaailmassakin. Riskeistä on hyvä olla tietoinen, mutta ne eivät saa hallita tekemistä. Vastoinkäymisiä tulee aina, ja ehkä vasta se 52:s kerta onnistuu. 

 Mikä pitää sinut liikkeessä?  

Rovion breikkaamisen jälkeen minun ei olisi ollut tarve enää tehdä talouden takia työtä, mutta raha ei ole koskaan ollut minulle motivaattori. Se on vain hyvä, joka seuraa tekemisestä. Tykkään tehdä asioita ja olla monessa kiinnostavassa mukana. En voisi kuvitella olevani tekemättä mitään.  

 Oppi, jonka haluat jakaa? 

– Kaikki on mahdollista. Ja se mahdollinen tulee tekemisen ja työn kautta. Yleensä tekemisellä ja kokeilemalla löytyy paras tapa tehdä. 

Mihin kannattaa aina sijoittaa?  

Siihen että oppii uutta ja tekee uusia asioita. 

Miten perhe-elämän ja yrittäjyyden yhdistäminen on sinulla toiminut?  

18- ja 20 -vuotiaat lapseni pärjäävät jo aika lailla omillaan. Silloin kun he olivat pienempiä, olin enemmän himassa. Nyt olen enemmän tien päällä. Toisaalta vaimo ja lapset ovat niin tottuneita tapaani toimia täysillä, että he saattavat katsoa, että mitä sä vielä täällä kotona teet. En juuri mieti, onko elämäni tasapainossa. En näe tekemistäni työnä. Joskus se saattaa loppua kello neljä iltapäivällä, joskus muuhun aikaan.  

 

Kuka