Kesäkuukaudet ovat heinolalaiselle nuohoojayrittäjä Kuisma Seppälälle kiireistä aikaa. Heinolan alueella on noin 4 000 kesämökkiä, ja lomakauden huippuna Seppälä nuohoaa niistä jopa kahdeksan päivässä.

– Tällä hetkellä en millään ehdi tekemään kaikkia pyydettyjä keikkoja. Pahimpaan kiireaikaan ohjaan välillä töitä eteenpäin muille yrittäjille, hän toteaa.

Seppälän mukaan nuohoustyön voi tiivistää kolmeen sanaan: puhdistus, tarkastus ja opastus. Opastuksen rooli työssä on kasvanut viime vuosina.

– Ihmisillä ei välttämättä enää ole juurikaan tietoa tulisijan sielunelämästä. Kerron esimerkiksi siitä, mitä takassa kannattaa polttaa ja miten.

Seppälä on yksi Päijät-Hämeen kahdeksasta piirinuohoojasta, jotka valitsee kunkin alueen pelastuslaitos. Se tarkoittaa, että tietyllä alueella vain hänellä on oikeus tarjota nuohouspalveluita pelastuslaitoksen määrittelemään hintaan.

Laissa 1930-luvulta lähtien ollut piirinuohousjärjestelmä jää pian historiaan. Monet pelastuslaitokset ovat viime vuosina vapauttaneet nuohousta muun muassa Itä-Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla, ja vuoden 2019 alusta nuohouksen on määrä vapautua koko maassa.

Päivitetyn pelastuslain myötä nuohouspalveluita voi tarjota kuka tahansa nuohoojan ammattitutkinnon suorittanut, ja hinnoittelusta tulee vapaata.

Samalla asukkaat joutuvat ottamaan aiempaa aktiivisemman roolin nuohoojan kutsumisessa. Lain mukaan nuohous pitää tehdä asuintalossa vähintään kerran vuodessa ja vapaa-ajan asunnossa vähintään kerran kolmessa vuodessa.

Jos tulisija aiheuttaa vahinkoja, vakuutusyhtiö pyytää yleensä todistuksen nuohouksesta.

– Viime kädessä vastuu nuohouksesta on aina kiinteistön omistajalla, Seppälä painottaa.

Mistä uutta työvoimaa?

Seppälä tutustui nuohoojan ammattiin jo yläastella, ja teki pian kesätöitä nuohoojan apulaisena. Virallisesti hän suoritti nuohoojilta vaadittavan ammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksella.

Suomen noin 700 nuohoojasta runsaat 400 on piirinuohoojina työskenteleviä yksityisyrittäjiä. Myös Seppälälle oli selvää, että ennemmin tai myöhemmin hän halusi työskennellä oman yrityksen kautta.

– Sopiva tilaisuus saapui vuonna 2013, kun erään Päijät-Hämeen alueen piirinuohooja jäi eläkkeelle. Hain ja sain paikan.

Nyt Seppälä työskentelee yksin toiminimellä, kuten moni muukin nuohooja. Yli viisi ihmistä työllistävät nuohousyritykset ovat hänen mukaansa melko harvinaisia.

Nuohousjärjestelmän uudistuksessa Seppälää mietityttää ennen kaikkea se, kuinka alalle saadaan tulevaisuudessa uutta työvoimaa. 29-vuotias Seppälä on selvästi alan keski-ikää nuorempi, ja lähivuosina usea nuohooja tulee eläköitymään.

– Kuulin arvion, että alalla oli vielä kymmenen vuotta sitten noin sata nuohoojaa enemmän kuin nyt.

Piirinuohousjärjestelmän kautta konkarit ovat käytännössä kouluttaneet alalle uusia tekijöitä oman alueen nuohoustarpeen mukaan.

– Mutta uudistuksen jälkeen ei välttämättä enää haluta ottaa oppisopimuskoulutettavia, kun heistä voi tulla välittömästä kilpailijoita.

Uudistuksen hyvät ja huonot puolet

Myös nuohouksen hintojen avautuminen herättää kysymyksiä. Esimerkiksi Heinolan alueella varaavan tulisijan nuohoustyö on maksanut kaikille 43,50 euroa. Tulevaisuudessa hintahaitari luultavasti laajenee.

Seppälän mukaan kannattava nuohoustyö on tähän asti perustunut pitkälti siihen, että nuohottavia taloja käydään läpi järjestelmällisesti ja tehokkaasti. Käytännössä nuohooja pudottaa usein asiakkaalle ennakkoon postilaatikkoon tai -luukusta nuohousilmoituksen ehdottamastaan nuohousajasta. Tulevaisuudessa talojen nuohousaste tulee laskemaan, hän arvelee.

– Muutoksen myötä asiakkaat tulevat väkisinkin vähän pompottelemaan. Toisaalta myös nuohooja voi valita itse asiakkaansa, Seppälä pohtii.

Seppälä näkee kilpailun vapautumisessa myös hyviä puolia: kunnon tekijälle löytyy kyllä töitä, hän uskoo. Lisääntynyt vapaus tarkoittaa, että yrittäjä voi tulevaisuudessa esimerkiksi pitää kesälomaa ilman velvollisuutta ilmoittaa siitä pelastuslaitokselle ja järjestää itselleen tuuraaja.

– Piirijärjestelmä on toiminut pääosin hyvin, mutta kyllähän muutkin alat kehittyvät, ja meidän pitää pystyä sopeutumaan.

Seppälän tärkein toive tulevaisuudelle on nykyistä parempi työturvallisuus. Työhön kuuluu päivittäin kiipeilyä katoilla ja tikkailla, joiden kunnossa on usein toivomisen varaa.

Parasta on edelleen työn sosiaalisuus ja erilaisten ihmisten kohtaaminen. Yksikään päivä ei ole samanlainen.

– Kyllä tässä työssä oppii jutustelemaan aika hyvin, jos vain haluaa.