Toisen polven karkkiyrittäjät jatkavat ja uudistavat mummin perintöä: ”Valikoimme jokaisen karkkilaadun itse”
Lisää aiheesta
Kun sisarukset Marja ja Martti Koskela päättivät avata isoäitinsä karkkikaupan uudestaan, epäilijöitä riitti. Suurella sydämellä tehdylle makeisbisnekselle on kuitenkin löytynyt asiakaskunta.
Marja ja Martti Koskela tietävät, että karkkikauppiaana ihmisistä oppii kaikenlaista muutakin kuin heidän lempimakeisensa. 32- ja 36-vuotiaat sisarukset ovat pyörittäneet vuodesta 2014 saakka Helsingin Fredrikinkadulla Roobertin Herkku -nimistä, rakastettua liikettä. Iltapäivisin sinne saapuvat koululaiset, hieman myöhemmin nuoret aikuiset.
– Monet asiakkaista tulevat aina samana viikonpäivänä ja tiettyyn aikaan. Siinä oppii nopeasti vaihtamaan kuulumiset perheestä ja muusta arjesta, Martti Koskela kuvailee.
Erityisesti aamupäivisin liikkeeseen saapuu myös iäkkäämpiä asiakkaita, jotka ovat asioineet nuoruudessaan yrittäjien isoäidin kanssa. Helinä Koskela pyöritti alkuperäistä Roobertin Herkkua vuosina 1963–1989, ja on jäänyt monen mieleen.
– Mummin kauppa on vahvasti läsnä heidän lapsuusmuistoissaan. Tykkään ajatuksesta, että nyt me luomme tämän päivän lapsille samankaltaisia muistoja, Marja Koskela toteaa.
Aikuistakin hymyilyttää karkkikauppaan astuessa. Vaikka tarjolla on monenlaista herkkua ja esimerkiksi raakasuklaita, pääosassa ovat kiistatta sadat irtokarkkilajit. Värikkäitä purnukoita on niin paljon, että ne levittäytyvät kahteen huoneeseen.
Nostalgia ei riitä
Omasta lapsuudestaan Koskelat muistavat erityisesti hienot suklaamunat, joita mummilta sai senkin jälkeen, kun hän eläköityi yrityksestään. Teini-ikäisestä saakka he haaveilivat puolitosissaan karkkikaupan avaamisesta uudelleen.
Haave realisoitui, kun pätkätöihin kyllästynyt Martti Koskela ilmoittautui yrittäjäkurssille, jossa vain valitut liikeideat hyväksyttiin jatkojalostukseen.
– Ilmoitin Marjalle, että jos en tipu, niin sitten oikeasti perustetaan kauppa.
Kun liikeideaa karkkikaupasta ei torpattu, alkoi kuumeinen rahoituksen ja toimitilan etsiminen. Ison Roobertinkadun tilojen vuokrat olivat vuosien saatossa kohonneet liian korkeiksi aloittelevalle yritykselle, mutta sopiva paikka löytyi vain kivenheiton päästä.
Koskelat pohtivat tarkkaan, millaisen konseptin ja tunnelman kaupalleen halusivat.
– Tajusimme aika nopeasti, ettemme voi tehdä kopiota mummin liikkeestä. Kauppa piti päivittää tähän päivään sopivaksi, Martti sanoo.
Alkuperäisessä Roobertin Herkussa karkit olivat lasipurkeissa, joista kauppias lusikoi niitä asiakkaan toiveiden mukaan pussiin, yksi kerrallaan. Nostalginen tapa ei toimisi enää.
– Ei meillä riittäisi siihen hermo. Eikä kyllä riittäisi lapsillakaan, Marja nauraa.
Sisaruksen kanssa yrittäminen ei pelota
Yrittäjäkaksikko ehti juuri kertoa isoäidilleen karkkikaupan uudelleen avaamisesta ennen tämän kuolemaa. Hän oli kuitenkin jo liian huonokuntoinen vieraillakseen liikkeessä.
Myös Koskeloiden muu perhe on karkkibisneksessä mukana monin tavoin. Sisarusten isä auttoi nuoresta pitäen Helinä Koskelaa kaupan pyörittämisessä, ja sisarusten äiti on nykyisen karkkikaupan kirjanpitäjä.
– Meillä kahdella ei kuitenkaan ollut yrittäjäkokemusta. Alussa joka paikassa riitti neuvojia, jotka epäilivät kaupan kannattavuutta. Se oli aika stressaavaa aikaa, Marja muistelee.
Muutaman kerran toinen sisaruksista on lähtenyt kaupasta ovet paukkuen mutta nykyään yhteistyö pelaa saumattomasti. Perheyrittäminen tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin esimerkiksi kaverin kanssa liikkeen perustaminen.
– Sisarus on kuitenkin aina sisarus, tapahtui mitä tahansa, Martti toteaa.
Epäilijöistä huolimatta karkkibisnes on ollut viime vuodet kannattavaa ja myös kasvanut rauhalliseen tahtiin. Muutamia vuosia sitten Koskelat kokeilivat myös toisen liikkeen avaamista keskeisemmälle sijainnille Eerikinkadulle.
– Kaikkien laskelmien mukaan sen olisi pitänyt toimia mutta toisin kävi. Nyt haluamme panostaa siihen, että tämä paikka säilyy spesiaalina, Marja sanoo.
Hedelmäkarkit kiinnostavat sukupolvesta toiseen
Vaikka ajat ovat muuttuneet, Roobertin Herkussa on myös paljon mummin perintöä. Toisin kuin monet suuremmat makeismyyjät, Koskelat valikoivat jokaisen myytävän karkkilaadun itse ja pyrkivät ostamaan tuotteet suoraan tehtailta.
– Esimerkiksi kontaktimme Brunbergin ja Fazerin kanssa ovat jo mummin aikana solmittuja, Martti kertoo.
Mummi opetti myös panostamaan sesonkeihin. Suurin piikki on yhä joulu, mutta myös Halloweenista on kasvanut merkittävä sesonki. Myös äitien- ja isänpäivä näkyvät myynnissä, ja ennen juhannusta käydään ostamassa mökille juhannusnamut.
Koskeloiden mukaan tietyt lainalaisuudet pätevät karkkien suhteen vuodesta toiseen. Lapset tykkäävät mahdollisimman isoista ja limaisista hedelmäkarkeista, ja ”kaikki suklaalla päällystetty” menee aina kaupaksi. Turisteja kiinnostaa salmiakki, ja he haluavat yleensä maistaa mahdollisimman voimakasta laatua.
Karkkikauppa on yhä monelle naapuruston lapselle ensimmäinen paikka, johon he saavat tulla itsekseen ostoksille. Viitenä yrittäjävuotenaan Koskelat ovat ehtineet todistaa useaan kertaan, kuinka nyrkkiin puristettujen kolikoiden riittävyyttä lasketaan hermostuneesti.
– Tuntuu hurjalta huomata, että lapset, jotka olivat meidän avatessamme ihan pieniä, ovatkin nyt jo teinejä, Marja huokaa.