Kaupunki mullistuu, mutta muutos on näkymätöntä, sanoo YIT:n kaupunkikehityksen johtaja

Teknologisen kehityksen käyrä on eksponentiaalinen. Vuosituhansien ajan viiva oli tasainen, kunnes tultiin 1800-luvun loppuun, ja viiva teki 45 asteen äkkinousun. 1900-luvun lopusta lähtien viiva on ollut lähes pystysuora.

Kehityksen vauhti on siis hirmuinen.

Siksi on jännittävää ajatella, miltä suomalainen kaupunki voisi näyttää vuonna 2035.

Oikea ihminen vastaamaan on rakennusyhtiö YIT:n kaupunkikehityksen johtaja Juha Kostiainen.

Miltä näyttää tulevaisuuden kaupunki 2035?

Kostiainen vastaa:

– Kaupunki näyttää silloin samalta kuin nytkin.

Antikliimaksille on järkeenkäypä syy.

Kivitalon ulkonäkö ei teknologian vuoksi muutu, eikä uusia rakennuksia synny silmänräpäyksessä: kiinteistökanta uudistuu vajaan prosentin vuodessa.

Infrastruktuurin kehitys on pääosin vanhojen rakennusten parantamista, muuttamista ja laajentamista.

Mutta se, mitä kiinteistöt ovat syöneet, tulee muuttumaan paljon.

Konseptina 15 minuutin kaupunki

Tulevana vuosikymmenenä kaupungistuminen Suomessa jatkuu.  Ympäristöministeriön hiljattaisen raportin mukaan väestömäärä kasvaa runsaasti pääkaupunkiseudulla. Kasvua tulee myös Turkuun, Tampereelle ja Ouluun.

Muualla väki vähenee.

Kaupungit kuitenkaan tuskin kasvavat pinta-alaltaan, koska se olisi luontohaitta.

– Nyt useissa kaupungeissa yleiskaava linjaa, että kehitetään kaupunkia sillä alueella, jolla ollaan jo, eli tiivistetään, Kostiainen sanoo.

Tiivistäminen ei saa tarkoittaa, että kaupungista tulee pelkkää betonia. Esimerkiksi YIT:n Helsingin Vallilan konttorilla, jossa istumme haastattelua tekemässä, aiotaan tiivistämisestä huolimatta kymmenkertaistaa korttelin vihreys istuttamalla esimerkiksi puita.

Itse uskon, että kävely on iso juttu tulevaisuudessa.

Tiiviimpi kaupunki vähentää liikkumisen päästöjä: kun välimatkat eivät ole pitkiä, ei kohta tarvita yksityisautoja. Kostiainen puhuu 15 minuutin kaupunki -konseptista eli siitä, kaikki tarvittava on saavutettavissa 15 minuutissa kävellen.

– Nyt keskustellaan siitä, että auto vai pyörä, mutta itse uskon, että kävely on iso juttu tulevaisuudessa.

Autot pois keskustoista

Automäärää olisi hyvä vähentää, Kostiainen sanoo.

Tätä vastustetaan väittämällä, että autoilun hankaloittaminen keskustassa vähentää ihmisten palveluiden käyttöä.

Kostiainen ei osta perustelua.

– Ei keskustan ole tarkoitus olla paikka, jonne mennään nopeasti suorittamaan hankintaoperaatio ja lähdetään pois. Tätä varten on automarketteja.

Keskusta on oleskelupaikka, jossa viihdytään. Ongelmana on, että elävän keskustan – kivijalkakauppojen, erikoisliikkeiden, kulttuurin – ylläpito on taloudellisesti vaikeaa.

Ihmiset kyllä sanovat, että rakastavat kivoja pikkukauppoja, mutta käyvät supermarketissa. He haluavat ympärilleen uniikkeja ravintoloita, mutta syövät McDonald’sissa.

– Esimerkiksi Pariisissa on alettu säännellä sitä, millaisia liikkeitä tiettyjen rakennusten kivijaloissa saa olla ja annettu vuokratukea, jotta kaupunki pysyy elävänä.

Älykkäitä rakennuksia

Rakennusala on ollut jo jonkin aikaa alamaissa, mutta pientä piristymistä on näkyvissä.

Nyt aletaan rakentaa älykkäitä rakennuksia. Niiden ajurina on kestävä kehitys, mahdollistajana teknologia.

Fiksut rakennukset säästävät esimerkiksi energiaa optimoimalla lämmitystä ja ilmastointia automaattisesti. 

Anturit voivat kertoa, mitkä toimistorakennuksen huoneet kannattaa siivota ja mitkä ei sen sijaan, että kaikki huoneet puunattaisiin byrokraattisesti kerran päivässä.

Huoneet siivotaan todellisen tarpeen mukaan ja viat huomataan jo ennakkoon.

Järjestelmät huomaavat mahdollisia vikoja jo ennakkoon. Näin voidaan säästää remonttikuluissa ja materiaaleissa.

– Idea on siinä, ettei mihinkään käytetä turhaan energiaa.

Teknologian ansiosta myös kaikkien rakennusmateriaalien tiedot säilyvät tietokannassa. Näin tiedetään, mitä rakennus on syönyt, ja tiedetään myös se, mitä materiaaleista voi käyttää uudelleen tai kierrättää.

Tämä tieto on tärkeää myös siksi, että rakennusyhtiöt kuten YIT voivat seurata omia tavoitteitaan paitsi bisneksen, myös vastuullisuuden suhteen. YIT:n tavoite on vähentää asuntorakentamisessa vuoteen 2030 mennessä 90 % oman toimintansa päästöjä ja 30 % rakentamisen päästöjä.

Tiukkana vastuullisuusvaatimuksissa

Kostiainen sanoo, että vastuullisuuden ei tarvitse olla kuluerä.

Parasta on, jos tilaaja painottaa vastuullisuutta. Näin oli esimerkiksi Helsingin kaupungin YIT:llä rakennuttamassa Jätkäsaaren Melkinlaiturin koulussa.

Tarjouskilpailussa rakennuttaja sai lisäpisteitä kiertotalousratkaisuista. Tämä mahdollisti kierrätettyjen ontelolaattojen käyttämistä rakennuksessa, vaikka ne maksoivat moninkertaisesti enemmän kuin uudet ontelolaatat.

Kostiainen kehottaa tilaajia ja päättäjiä olemaan tiukkoja ympäristöasioissa.

– Kovempia vaatimuksia vaan. Ei se ole mikään ongelma rakennuttajille, kunhan säännöt ovat samat kaikille, Kostiainen sanoo.

Ongelma on poukkoileva politiikka, hän sanoo. Esimerkiksi tällä hetkellä hallitus venkoilee päästötavoitteiden kanssa, toisin kuin aiempi hallitus.

– Se on hölmöä. Yritykset ovat valmiita vihreyteen, ja se olisi myös kilpailuetu globaalisti, jos olisimme etulinjassa. Ei vihreää siirtymää ole millään tavalla peruttu.

Mikä on keskustojen kohtalo?

Väkimäärä esimerkiksi Helsingissä kasvaa, mutta samalla keskusta-alue näivettyy.

Vuosien 2019–2024 väillä asiointi keskustassa on vähentynyt 30 prosenttia. Syitä on monia: korona, etätyöt, verkkokaupan kasvu, vuokratasot suhteessa taloustilanteeseen.

Digitalisaatio ja etätyöt myös vähentävät toimistotilojen tarvetta, ja jos ja kun keskustassa ei ole ihmisiä töissä, ei siellä ole myöskään palveluita.

Kaupungin keskusta ei välttämättä tulevaisuudessa ole paikka, joka on kaikista halutuin ja sen myötä kallein. Jo nyt Helsingin itäinen kantakaupunki alkaa olla seksikkäämpi paikka kuin ydinkeskusta. Lisäksi syntyy liiketoiminnallisia alakeskuksia, kuten Pasila.

Helsingin keskustan mahdollisuudet ovat tapahtumissa, elämyksissä ja asumisessa.

Mitä keskustalle sitten pitäisi tehdä, jotta se pysyisi elinvoimaisena? Vai onko sen edes pakko pysyä elinvoimaisena?

– Niin, miten pitkään sitä kannattaa tekohengittää, jos kehitys kerta kaikkiaan menee toiseen suuntaan. Monet kaupungit ovat tuhansia vuosia vanhoja, ja ne elävät ja muuttuvat.  Myös keskustojen roolit muuttuvat. Helsingin osalta mahdollisuudet ovat tapahtumissa, elämyksissä ja kulttuurissa, mutta myös asumisessa.