Viipurilainen Kotileipomo: ”Pala palalta Suomen parasta leipää”

Yli satavuotias Viipurilainen Kotileipomo on kuulu siitä, että se hyödyntää lähiraaka-aineita ja leipoo leipänsä juureen perinteisin menetelmin. Leipomo on ollut pian kolme vuosikymmentä Ylä-Hemmilän perheen omistuksessa, nyt jo toisessa polvessa.

Viipurilaisessa lyötiin uusi vaihde päälle sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vuonna 2013. Toiminimi muuttui osakeyhtiöksi, ja aiemmin Lahdessa sijainnut perheyritys ryhtyi rakentamaan uutta kahvilamyymälää vanhan Nelostien varteen Vääksyyn.  

Ylä-Hemmilän perheen veljeksistä vanhimmat, Timo, Tuomas ja Teppo, olivat jo tuolloin leipomossa vakituisesti työssä. Muutaman vuoden päästä remmiin astui vielä nuorin veljeksistä, Joonas Ylä-Hemmilä.

Perheen isä Veikko Ylä-Hemmilä toimi vuoteen 2018 asti toimitusjohtajana ja eläköidyttyään jäi perheyritykseen osakkaaksi ja neuvonantajaksi. 

Kaikki alkoi Konstan sämpylöistä ja konkurssipesästä

Oli oikeastaan sattumaa, että Ylä-Hemmilät päätyivät leipomoyrittäjiksi.

Juhannuksen alla 1996 Veikko Ylä-Hemmilä toi kotiinsa Viipurilaisen Kotileipomon Konstan sämpylöitä ja totesi, että nämä taisivat olla sitten viimeiset. Viipurilainen oli mennyt konkurssiin ja toiminta loppuu.

Tuolloin vasta 9-vuotias Tuomas Ylä-Hemmilä tokaisi isälleen, että ”ruvetaan me leipureiksi”.

Miksipä ei? Veikko-isä tarttui syöttiin, teki konkurssipesälle tarjouksen ja elokuussa 1996 tehtiin kaupat.

Siitä lähtien Ylä-Hemmilän perhe on elänyt ja hengittänyt leipomon elämää. Perheen neljästä pojasta jokainen on ollut vuorollaan leipomossa kesätöissä ja paiskinut töitä viikonloppuisin sekä opiskelujen ohessa. 

Uusi kahvilamyymälä pelasti perheyrityksen

Sukupolvenvaihdoksen jälkeinen alku ei ollut helppo nuorille osakkaille, saati isälle, joka kantoi taloudellisen taakan vakuuksien osalta.

Uutta Vääksyyn rakennettavaa kiinteistöä varten otettiin mittava pankkilaina. Nykyinen Järvi-Hämeen osuuspankki oli ainoa, joka uskoi yritykseen ja ryhtyi rahoittajaksi. Arvokkaisiin koneisiin saatiin konerahoitus. Lisäksi yhtiö haki investointitukia.

Kaksi vuotta olimme juokse tai kuole -tilanteessa.

– Investoinnit leipomoon paisuivat karkeasti miljoonaan euroon. Kassavaje oli karmea ja veitsenterällä vedettiin. Ensimmäiset kaksi vuotta olimme käytännössä juokse tai kuole -tilanteessa, Tuomas Ylä-Hemmilä muistelee. Hänestä tuli isä-Veikon eläköidyttyä yhtiön toimitusjohtaja.

Vääksyn kahvilamyymälä alkoi kuitenkin tuoda paitsi brändinäkyvyyttä, myös paljon kaivattua kassavirtaa, jolla maksettiin laskut ja kyettiin hiljalleen investoimaan lisää.

– Ilman uutta myymälää olisimme olleet huomattavasti isommissa maksuvaikeuksissa, Teppo Ylä-Hemmilä jatkaa. Hän vastaa tuotekehityksestä ja on myös pitkälti yhtiön kasvot markkinoinnissa. 

Muuttuva markkina toi uusia haasteita

Sukupolvenvaihdoksen aikoihin kuluttajien ostokäyttäytyminen alkoi muuttua. Kotitaloudet pienenivät, arki muuttui aiempaa kiireisemmäksi ja samalla perinteisten, kokonaisten leipien myynti alkoi laskea. Myös Viipurilaisen oli muutettava tapaa toimia, muuten perheyritykselle tulisi loppu.

Palaleivät tekivät käänteen.

– Aloimme haistella kuluttajien toiveita ja kehitellä leipiä, jotka vastaavat muuttuneeseen kysyntään. Lähdimme muokkaamaan tuoteportfoliotamme kirjaimellisesti pala kerrallaan, Teppo Ylä-Hemmilä kertoo.

Käänteentekevä kehitys olivat palaleivät. 

– Isommat leipomoyritykset viestittävät meille, että älkää lähtekö tuohon, ette pysty kilpailemaan isojen kanssa. Eihän me muita uskottu, Tuomas heittää nauraen.

Riski kannatti. Viipurilainen onnistui tuomaan kauppoihin palaleivät, jotka olivat aiemmin olleet pelkästään isojen ja keskisuurten leipomoiden käsissä, ja samalla raivaamaan markkinaa laadukkaana käsityöläisleipomona.

Teppo Ylä-Hemmilä korostaa, että kaikki panostukset pitää olla siinä, että leipä on mahdollisimman hyvää ja kuluttajan on helppo käyttää sitä.

– Me halutaan tehdä hiton hyvää leipää. Jos se ei ole riittävän hyvää, ei se kauan myynnissä keiku.

Ruisjauhot saadaan omasta myllystä

Hiton hyvän leivän lisäksi Viipurilaisen ohjenuorana ovat puhtaat lähiraaka-aineet ja käsityöläisyys. Alusta lähtien leipomo on käyttänyt Vääksyn myllyn ruisjauhoja, jota paikalliset viljelijät viljelevät.

– Tiedämme, mistä ruis tulee, kuka sitä viljelee, jauhaa ja leipoo, Teppo Ylä-Hemmilä kertoo.

Isä-Veikolla ja veljeksillä oli jo varhain visio, että perheyrityksen käsissä olisi niin alkutuotanto kuin mylly- ja leipomotoiminta.

Visioilla on tapana toteutua. Kaksi vuotta sitten Joonas Ylä-Hemmilä osti Vääksyn myllyn, kun sen toiminta uhkasi loppua. Hän harjoittaa myös maataloutta yhdessä naapurin maanviljelijän kanssa.  

– Ensimmäisen vuoden jälkeen teimme myllyllä kunnostuksia. Vaikka volyymi on kasvanut voimakkaasti, olemme koko ajan saaneet tuotettua kaiken leipomon tarvitseman ruisjauhon, Joonas Ylä-Hemmilä kertoo.

Leipomon ja myllyn kokonaisvaikutus Asikkalan elinkeinoelämään alkaa olla iso. Mylly mahdollistaa työt 15 viljelijälle ja kahdelle työntekijälle, lisäksi leipomo työllistää noin 50–100 työntekijää sesongin mukaan.

Suomalainen menestysresepti toi Viipurilaiselle siivet

Viipurilainen Kotileipomo tuli koko kansan tietoisuuteen Suomalainen menestysresepti 2025 -ohjelmassa. Siellä sai alkunsa Sitkas eli pikkasen kova ruistuorenäkkäri, joka sijoittui kilpailussa kolmanneksi.

Sitkaksen menestys toi kasvuloikan.

Menestys siivitti perheyrityksen isoon kasvuloikkaan. Tuomas Ylä-Hemmilä arvioi, että Sitkas-tuoteperhe tekee vuosittain noin 3,5 miljoonan liikevaihdon.

– Alussa volyymi oli vielä hurjempaa. Jos se olisi säilynyt, Sitkas tekisi 18 miljoonan vuosittaista liikevaihtoa, Teppo Ylä-Hemmilä paljastaa.

Perheen veljeksistä hän osallistui kilpailuun, mutta muistuttaa, että Sitkaksen kehitystyön takana on iso tiimi.

Menestyksen myötä leipomon kapasiteetti kävi pieneksi, ja perheyritys investoi hankkimalla lisätilaa tien toisella puolella sijaitsevasta Rapalan kiinteistöstä.
Nyt vaaleiden leipien ja sämpylöiden tuotanto on keskitetty uusiin tiloihin.

Leipomon kivijalka eli ruistuotanto jäi Pasolan leipomoon. Kahvilamyymälään leivotaan edelleen makeat kahvileivät, kakut ja leivonnaiset, joita myydään ainoastaan siellä.

Viipurilaisen leipomon ykköstuote on ruispalaleivät, jolla on kaksi kivijalkaa: valtakunnallisesti ja paikallisesti myytävät leivät. Valtakunnallinen myynti tuo liikevaihtoon kolmanneksen, alueellinen loput.

Aikooko kasvuhakuinen yritys pysyä perheyrityksenä?

– Toistaiseksi näin on hyvä, mutta never say never. Viimeisen vuoden kasvu on ollut rajua, ja viimeisimmät investoinnit mahdollistavat tuotannon tuplaamisen. Seuraavien steppien ottamisesta tiedämme, että hintalaputkin ovat kovia. Jos haluamme kasvaa vielä nopeammin, joudumme avaamaan omistusta. Jos emme pidä kiirettä, pysymme perheyrityksenä, Tuomas Ylä-Hemmilä avaa arvoituksellisesti.

Ja Konstan sämpylöitä Viipurilainen leipoo muuten edelleen.

Korjattu 25.9.: Teppo ja Tuomas Ylä-Hemmilän henkilökuvissa ylemmässä esiintyy Teppo ja alemmassa Tuomas, toisin kuin jutun kuvateksteissä alun perin kirjoitettiin.