Kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Kauppalehden verkkosivuilla 3.9.2021. Alkuperäinen julkaisu löytyy täältä‍.

Metsä Groupin biotuotetehdas Kemiin, Bayerin lääketehdas Turkuun ja Suomen Malmijalostus mukaan katodimateriaalitehtaaseen Vaasaan. Tänä vuonna on saatu hyviä investointiuutisia, jotka tuovat osaltaan toivottua vauhtia talouskasvuun.

Vähäiset investoinnit ovat olleet Suomessa pitkäaikainen murhe. Finanssikriisi sysäsi ne taantumaan, ja elpyminen alkoi kunnolla vasta vuonna 2016.

Investoinnit lähtivät nousuun, kun talouden aiempien sokkien vaikutukset hiipuivat, kilpailukyky parani ja vientimarkkinat piristyivät. Mutta kehitys tyssäsi jälleen vuonna 2019. Laimeiden investointivuosien aikana Suomi jäi verrokkimaistaan selvästi jälkeen.

Tähän mennessä tuotannollisten investointien taso ei ole riittänyt nostamaan tuottavuutta, mitä tarvitaan ikääntyvän Suomen talouden perustaksi. Toinen taloutemme perusongelma on vienti, jonka suhde kansantuotteeseen on riittämätön pienelle, kiinalaiskaupungin kokoiselle avotaloudelle. Suurempi vienti ja parempi tuottavuus vaatisivat huomattavasti nykyistä enemmän investointeja.

Vaikka koronakriisi on luonut talouteen epävarmuutta, OP:n suuryritystutkimuksen mukaan 85 prosenttia suuryrityksistä on valmis investoimaan nopeasti, jos kysynnän kasvua voi ennakoida keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi lähes kolmannes suuryrityksistä on viimeisen neljän vuoden aikana ennakoinut lisäävänsä tuotantoa Suomessa vuosittain.

Yrityksissä tahtotila on siis korkealla. Olennainen kysymys on, minne investoinnit lopulta kohdentuvat, ja saadaanko niitä houkuteltua Suomeen.

Houkuttelu on kovaa peliä. Siitä nähtiin esimerkki keväällä, kun Porvoo kilpaili Rotterdamin kanssa Nesteen uudesta jalostamosta. Kustannusten välinen ero oli merkittävä Rotterdamin hyväksi, mikä myös naulasi lopullisen päätöksen.

Meillä on kuitenkin yllättävä valtti käsissämme. Maailmaa myllertäneen pandemian aikana Suomi on näyttäytynyt vakaana maana. Vakaus voi olla tulevaisuudessa tehokas houkutin, ja siksi yhteiskuntaan pitää luoda laajemminkin investointeihin kannustavaa ilmapiiriä.

Käytännössä tämä tarkoittaa kustannuskilpailukyvystä huolehtimista, työvoiman tarjontaa parantavien uudistusten tekemistä, tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostamista sekä vakaan ja ennakoitavan poliittisen ympäristön ylläpitämistä. Lisäksi tarvitaan ketteryyttä, jotta investointihankkeet eivät jäisi toteutumatta labyrinttimaisten lupaprosessien tai hitaiden päätösten takia.

Ekonomistit povaavat talouteen positiivisia kehityslukuja, mutta pysyvämpi kasvu vaatisi rohkeita investointeja. Juuri nyt on oikea aika hyödyntää yritysten potentiaali. Suomella on moneen kilpailijaan verrattuna kirittävää, mutta mahdollisuuksia kasvuun on. Eikä niistä kannata päästää irti – potentiaali ei saa jäädä piippuun.