Julianna Jokela esittelee kolme tärkeintä kotiaan: ”Olin aluksi Helsingissä yksinäinen”

Vuonna 2025 juontaja Julianna Jokela, 30, päätti tehdä suuria muutoksia elämässään. Hän irtisanoutui radiojuontajan työstään ja perusti ystävänsä ja naapurinsa Shirly Karvisen kanssa podcastin. Nyt Jokela elättää itsensä podcastin tuloilla muiden projektitöiden lisäksi.

Muitakin suuria muutoksia tapahtui. Vuoden alussa hän muutti puolisonsa kanssa unelmiensa kaksioon vuokralle.

– Olen omistanut asunnon vain kerran elämässäni. Juuri nyt en halua sitoa itseäni lainoihin tai vain yhteen työhön. Vuokralla asuminen sopii tähän vaiheeseen, jossa haluan nähdä, mitä mahdollisuuksia elämä minulle tarjoaa, Jokela sanoo.

Helmikuun alusta hänen elämäänsä on voinut seurata myös Iholla-sarjassa MTV3-kanavalla.

Lapsuudenkoti Porissa

Jokela muistelee lämmöllä lapsuudenkotiaan, jonka hänen vanhempansa rakennuttivat Poriin. Valkea tiilitalo sijaitsi lähellä Ruosniemen hiihtokeskusta, jossa Jokela talvisin lasketteli.

– Vanhempani sisustivat kotimme modernisti vaaleilla sävyillä. Meillä oli valkoinen kivilattia, ja kalusteet olivat tummaruskeaa puuta.

Jokela oli perheen ainoa lapsi, jolle kuitenkin asetettiin rajoja.

– Mutta äiti lepsuili välillä toiveideni suhteen. Kinusin huoneeseeni parvea, joka sitten rakennettiin. En kuitenkaan nukkunut siellä yhden yhtä yötä vaan aloin nukkua vierashuoneessamme.

Jokela maalasi yhden huoneensa seinistä limenvihreällä ajan trendien mukaisesti. Seinille hän kiinnitti Demi-lehden välissä tulleita julisteita Pikku G:stä ja Antti Tuiskusta.

Sauna oli yksi hänen lempipaikoistaan.

– Isä oli laittanut sinne kaiuttimet, joiden kautta kuuntelin kylpiessäni pesistreenien jälkeen aina NRJ-radiokanavaa. Silloin alkoi hahmottua haave, että työskentelisin joku päivä radioalalla, vaikka se tuntuikin pitkään kaukaiselta unelmalta.

Jokela muutti lapsuudenkodistaan 18-vuotiaana omaan yksiöön, jonka hän osti Porin kauppatorin laidalta puoliksi sukulaisensa kanssa.

Solmin ensimmäiset ihmissuhteeni Helsingissä siinä asunnossa. Olin ensin peloissani ja aika yksinäinenkin.

Jokela oli tehnyt kesätöitä 13-vuotiaasta asti ja työskennellyt koulun ohessa Sokoksella, joten hänellä oli säästöjä. Vanhemmat takasivat lainan.

Sittemmin vanhemmat ovat myyneet Jokelan lapsuudenkodin.

– Muistan, että silloin tuli haikea fiilis. Onneksi kummipoikani perhe asuu talon naapurissa. Ajan siitä melko usein ohi ja fiilistelen yhä vanhaa kotiamme.

Tärkeät asunnot Lönnrotinkadulla

20-vuotiaana Jokela oivalsi, että jos hän haluaa tavoitella ammatillisia unelmiaan, se vaatisi muuttoa Helsinkiin. Hän myi Porin-asuntonsa ja vuokrasi soluhuoneen Lönnrotinkadulta.

– Huoneeni oli pieni, noin 15 neliön kokoinen. Meitä oli kuusi naista samassa asunnossa, ja jaoimme kaksi vessaa ja yhden kylppärin. Piti vähän neuvotella, kuka pääsee milloinkin suihkuun.

Omaan huoneeseensa Jokela kasasi sängyn kuormalavoista. Se veikin valtaosan huoneesta.

Ikkuna avautui Lönnrotinkadulle, joka oli vilkas tie Porin keskustaan verrattuna. Myös vuokra oli Poriin verrattuna kova.

– Maksoin saman verran vuokraa kuin olin lyhentänyt Porissa oman yksiöni asuntolainaa. Summa oli noin 500 euroa kuussa. Minua vähän harmitti, että ehdin asua omistusasunnossani alle kaksi vuotta, joten jouduin maksamaan siitä myyntivoittoveron.

Ammattikorkeakoulun ovet eivät vielä muuttovuonna avautuneet. Jokela kävi töissä Stockmannilla, jonne oli kotoa noin 700 metrin matka.

Asunto ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa. Lattioilla vilisi sokeritoukkia, ja asukkaat epäilivät, että rakenteissa oli hometta. Koti oli silti Jokelalle merkityksellinen.

Kun hän muutti Helsinkiin, hän ei tuntenut aluksi ketään. Solussa oli kuitenkin seuraa.

Oli parasta, kun alakerrassa oli kauppa, jonne pääsi suoraan hissillä.

– Solmin ensimmäiset ihmissuhteeni Helsingissä siinä asunnossa. Olin ensin peloissani ja aika yksinäinenkin. Kämpän kautta sain jonkinnäköisen turvaverkon, kun vaihdoimme iltateen ääressä kuulumisia.

Seuraavana vuonna Jokela pääsi opiskelemaan Laajasalon Opistoon. Vuonna 2018 hän pääsi NRJ:lle harjoitteluun ja työskenteli siellä seitsemän vuotta, kunnes irtisanoutui viime vuonna.

Ennen nykyistä kotiaan Jokela asui yksiössä, josta tuli yksi hänen elämänsä tärkeimmistä kodeista. Myös se sijaitsi Lönnrotinkadulla, lähellä entistä kimppakämppää.

– Asunto oli yksiöksi tilava, ja siellä oli vaatehuone. Oli parasta, kun alakerrassa oli kauppa, jonne pääsi suoraan hissillä, Jokela muistelee.

Koti kantakaupungissa

Nykyistä kotiaan, tai sen ovea, Jokela oli katsellut haaveillen aina käydessään ystävänsä Shirly Karvisen luona. Koko kerrostalo vaikutti upealta.

– Olimme vuosi sitten tammikuussa yhdessä lomalla Thaimaassa, kun talosta vapautui kaksio. Se oli vielä suoraan Shirlyn alakerrassa. Soitin heti puolisolleni ja kysyin, haluammeko me sen. Teimme vuokrasopimukset etänä ilman että edes näimme asuntoa livenä.

Asunto vastasi heidän toiveitaan. Jokela rakastaa etenkin kodin huonekorkeutta ja olohuoneen ja avokeittiön yhdistelmää.

– Keittiö on meillä enemmänkin somiste, sillä emme vietä siellä aikaa. Asun aikuisiälläni ensimmäistä kertaa kaksiossa, ja on ihanaa, että meillä on tilaa.

Pari teetti olohuoneen seinälle maalauksen, jossa sekoittuvat molempien elämäntarinat.

– Lempipaikkani asunnossa on sohva, jossa istun ja katselen tuota maalausta.

Koti Helsingin kantakaupungissa tuntuu nykyiseen elämänvaiheeseen sopivalta.

– On mahtavaa, että ystäväni asuu naapurissa. Aikuisena ei tule nähtyä kavereita niin usein kuin ennen, mutta Shirlyn kanssa näemme päivittäin ainakin lyhyesti rappusissa tai hississä. Jaamme kaiken hierojista partureihin.

Missä kodissasi et viihtynyt ja miksi? 

Soluasunnon jälkeen muutin Merimiehenkadulle 26-neliöiseen yksiöön. Se oli todella pieni, ja ainoat ikkunat olivat toista asuntoa kohti. En viihtynyt siellä ollenkaan, vaan olin mahdollisimman paljon poissa kotoa.

Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä kodissasi?

Ympärillä voisi olla vähän enemmän luontoa ja lenkkeilymaastoja koiralle. Säilytystilaa tässä asunnossa on kahdelle ihmiselle aika vähän.

Millaisesta kodista haaveilet?

En halua muuttaa yksin mihinkään metsän keskelle, mutta jokin uudiskohde vähän kauempana keskustasta voisi olla hyvä vaihtoehto. Ehkä parin vuoden sisällä selviää, olenko omakotitaloihmisiä. Nyt sellaisesta ei kannata haaveilla, vaan ensin pitää säästää.

Miten kuvailisit sisustusfilosofiaasi?

Se on aika minimalistinen. En halua kotiini sälää. Isot huonekaluni ovat aina olleet neutraalin värisiä; beigejä tai harmaita. Valkoinen ei käy, sillä meillä on lemmikkejä. Nykyisin tykkään täydentää sisustustamme persoonallisilla, värikkäillä tauluilla.

Mikä on sinulle asumisessa tärkeintä?

Se, että kodissa on hyvä olla ja saan olla siellä oma itseni. Kotona täytyy olla mahdollisuus palautua, kun arki on hektistä. Tottakai tässä kohtaa on hyvä, että sieltä on myös hyvät kulkuyhteydet kaikkialle. Minulla on paljon töitä Helsingin keskustassa, ja niihin pääsee meiltä helposti.