Niko Saarinen muutti äidin helmoista "Keravan lottovoittoon" – mediapersoonan 3 tärkeintä kotia

Kotiutuminen ei ole mediapersoona Niko Saariselle hokkuspokkus-juttu. Varsinkin muutto lapsuudenkodista omaan asuntoon piti sisällään kipuilua, ja nykyisen kotinsa hankittuaan Niko poti ostokrapulaa.

– Muuttaessani minulle ei tullut minkäänlaista somesta tuttua uuden asunnon hehkutustunnelmaa vaan tyhjä olo, Saarinen kertoo.

Kun tunteet tasoittuivat, Niko alkoi ajatella, että nykyinen asunto on johdatusta.

– Koti on turvasatamani. Ammatissani on tärkeää saada olla välillä jossain, missä kukaan ei näe ja saan olla, miten haluan. Kodin merkitys syvenee, mitä vanhemmaksi tulen.

Parina viime vuonna Vuoden radiojuontajaksikin valittu Niko Saarinen kertoo nyt kolmesta kodistaan, joilla on ollut hänelle erityinen merkitys.

1. Lapsuudenkoti Uudessakaupungissa

Uudessakaupungissa sijainnutta lapsuudenkotiaan Niko Saarinen muistelee lämmöllä. Kun Saariset muuttivat samassa kerrostalossa kaksiosta kolmioon, kolmivuotias Niko sai hienon oman huoneen.

– Rakastin huonettani. Se tuntui isolta ja loputtomalta varsinkin, kun huoneessa oli sellainen kerrossänkyrakennelma, jossa oli ylhäällä sänky ja alhaalla työpöytä, jossa oli piirustusmahdollisuudet ja leikkikaluja.

Yläkerran kotiin Nikolle alkoi tulla Suosikki-lehti, jonka julisteilla hän sisusti huonettaan.

– Minulla meni yksi kokonainen työpäivä, kun lähdin vaihtamaan julisteitani. Rakensin niillä aika omanlaisen maailman. Sen ajan urheilijat, Teemu Selänne ja hiihdon mestarit, olivat tosi isoja julkkiksia, ja eniten fanittamani venäläinen tyttöduo t.A.T.u. sai kokonaisen seinän.

Myöhemmin, sometähtenä, Niko on väläytellyt lapsuudenkodissaan oppimiaan kokkaustaitoja.

– Meillä äiti teki joka ikinen päivä lämpimän ruoan. Moni resepti jäi päähäni, kun olin äidin seurana keittiössä ja sain itsekin laittaa kädet lihapullataikinaan.

Uudessakaupungissa elettiin Nikon lapsuudessa kuin lintukodossa. Kotiintuloajat eivät olleet kiveen kirjattuja, eikä edes kotiovea tarvinnut aina lukita.

– Jo tosi lapsena minulle tuli seksuaalisuuteni takia kuitenkin tunne, että Uusikaupunki ei ole minua varten.

Aika on kullannut pikkukaupunkiin liittyvät muistot.

– Kun muutin 16-vuotiaana Keravalle, häpesin sitä, että olin maalta ja yritin stadilaistua aivan uskomattomalla tavalla. Vasta myöhemmin olen oppinut pitämään rikkautena sitä, että olen saanut kokea molemmat. Ehkä se, että olen maakunnasta ja lande, jopa selittää suosiotani, Niko sanoo.

2. Kerrostaloasunto Keravalla

Ensimmäiseen omaan kotiinsa muuttaessaan Niko Saarinen sai keravalaisittain lottovoiton. Nuorille tarkoitettuihin kerrostaloasuntoihin jonotettiin välillä pitkäänkin.

– Maksoin vuokraa vain 400 euroa, eli siinä maailmanajassa palkasta jäi rahaa ihan tarpeeksi myös bilettämiseen.

Itsenäistyminen tuntui parikymppisestä nuoresta miehestä koukeroiselta. Samaan aikaan oli totuteltava niin työelämään ja työaikoihin kuin yksin asumiseenkin.

– Kaikki ei lähtenyt ihan heti liikkeelle. Onneksi äidin luo oli vain viiden minuutin kävelymatka. Pystyin käymään kotona syömässä ja vietin siellä paljon aikaa muutenkin.

Nikon kerrostalo tunnettiin tv-sarjan mukaisesti Keravan Melrose Placena. Nuorten asuttamassa talossa juhlittiin paljon, ja jollain tasolla kaikki tunsivat kaikki.

Elämä oli muutenkin kompaktia: Nikon työpaikalle Lidliin oli kotoa vain kahden minuutin kävelymatka, ja kaikki hänen ystävänsä asuivat saman pitkän kadun varrella.

Sisustuksellisesti Nikon koti ei eronnut keskivertokodeista.

– Siihen aikaan kaikki mitä hommattiin, oli Ikeaa. Kaikilla oli samanlaiset pöydät ja hyllyköt.

Nikolle tärkeintä oli, että hänellä oli vajaan viidenkymmenen neliön kodissaan hyvä olla. Hän tykkäsi asunnon pohjaratkaisusta, viidennen kerroksen näkymistä ja parvekkeestaan.

”Melrose Placessa” Niko oli ennättänyt asua vain vuoden, kun hänestä tuli julkkis.

– Big Brother oli vuonna 2008 niin iso juttu, että ohjelman myötä ympärilläni alkoi mieletön hulabaloo. En voinut jatkaa pitkään työskentelyä esimerkiksi Lidlissä, sillä ihmisten huomio meni ihan mahdottomaksi.

Vaikka Niko oli unelmoinut Helsinkiin muutosta lapsesta saakka, ei hän jättänyt Keravaa uusien kuvioiden myötä.

– Halusin säilyttää jotain normaalia, ja asunto piti minut edes hiukan maan tasalla. Lopulta asuin Melrose Placessa kaikkiaan viitisen vuotta.

3. Omistusasunto Helsingissä

Nykyiseen kotiinsa Niko ei olisi päätynyt, ellei hänelle olisi soitettu pankista pari vuotta sitten.

– Olin ajatellut pitkään, että en hanki omistusasuntoa‍ ikinä, mutta muutin mieleni, kun pankki suositteli, että alkaisin sijoittaa‍ sen sijaan että lepuutin rahojani säästötilillä.

Asuntokaupoille‍ Niko lähti selvin sävelin. Hän halusi kodin, jossa on sauna, iso parveke ja kaksi makuuhuonetta.

– Päässäni oli kolme asuinaluetta, joihin tiesin voivani muuttaa. Tingin ennemmin asumisstandardeista kuin asuinalueesta – sellaisesta, että kotiin voi aina kävellä turvallisesti.

Omistusasunto löytyi ennestään tutulta alueelta. Koko prosessi oli ohi nopeasti.

– En ole yhtään jahkailija, ja kokisin tuhlaavani aikaa, jos etsisin asuntoa pari, kolme vuotta kuten jotkut. Oman ostopäätökseni tein neljännessä asuntonäytössä.

76-neliöiseen asuntoonsa Niko halusi keittiön saarekkeen ja enemmän kaappitilaa.

– En ajatellut asunnosta heti, että WAU. Minusta kaikki uudiskohteet näyttävät samalta, ja ne täytyy tehdä omannäköiseksi omilla ratkaisuilla.

Ei iltaa ilman saunaa

Viime vuonna Nikoa pyydettiin tv-sarjaan, jossa hänen kotiinsa luvattiin luoda persoonallinen ilme. Muutettuaan remontin alta hotelliin Nikoa jännitti melkoisesti.

– Toki maksoin remontin itse ja mietin, mitä muutokset mahtavat tarkoittaa – ja eihän asuntoani vain pilata.

Kolmessa ja puolessa viikossa toteutettiin lopulta niin Nikon haaveet kuin ekstraakin. Nyt Nikolla on esimerkiksi työhuone, viinikaappi ja upea valaistus.

Televisio hänellä on auki aina kotona ollessaan.

– En ole juurikaan katsonut itseäni realitysarjoissa, mutta kun minun juontamani Love Island Suomi alkaa pian, aion katsoa ohjelmaa oppimismielessä. Love Islandin juontajaksi pääseminen oli pitkäaikainen unelmani, rakkausrealityä viime syksynä Espanjassa kuvannut Niko kertoo.

Työtuntejaan monessa mukana oleva mediapersoona ei laske. Aamuradiota juontaessaan hän on hereillä kukonlaulun aikaan.

Radiosta tultuaan Niko ottaa lyhyet päikkärit – ja tekee sitten toisen työpäivän. Yhden rutiinin hän toistaa seitsemän kertaa viikossa.

– Saunan lämmittäminen on merkityksellinen osa jokaista iltaani ja henkistä hyvinvointiani. Totuin omaan saunaan nykyistä kotiani edeltäneessä vuokra-asunnossa ja päätin, että en enää koskaan kodissa, jossa ei ole saunaa, Niko sanoo.

5 kysymystä kodeista

Esine, joka on kulkenut mukanasi kodista toiseen?

Kastekynttilänjalka. En raaski laittaa siinä olevaan kynttilään tulta.

Mitä muistat ensimmäisestä lapsuudenkodistasi?

Vaikka olin vasta kaksivuotias, muistan, että asuimme kerrostalon alimmassa kerroksessa. Ikkunamme olivat metsään päin.

Mitä haluaisit muuttaa nykyisessä kodissasi?

Makkari on muuhun asuntoon verrattuna irtonainen. Koin, että se oli liian intiimi alue tv-ohjelmassa rempattavaksi, mutta tänä vuonna makkariin tulee täysremppa.

Missä kodissasi et viihtynyt ja miksi?

Helsingin Sörnäisten pienessä ja ahdistavassa asunnossa. Sörnäinen-Kallio -akseli on minulle liian rauhatonta aluetta.

Millainen on seuraava kotisi?

Olen alkanut nähdä omistusasumisessa järjen ja sen, että voihan omistusasuntojakin vaihtaa. Kaksikerroksinen koti voisi olla seuraavaksi kiva.